Me kaikki tarvitsemme valmentajaa.Olen ollut aina tätä periaatetta vastaan. Olen edelleen sitä mieltä, että valmentajan hankkiminen ei kannata olla aina itsestäänselvyys, mutta kyllä siinä säästää paljon turhaa työtä. Se, että valmentaja pystyy piiskaaman valmennettavaa eteenpäin on tavallaan totta. Tavallaan siksi, että sitä joko noudattaa valmentajan ohjeita tai ei. Valmentajan tärkein tehtävä onkin mielestäni pitää huoli siitä, että harjoittelija pysyy raiteillaan, ikään kuin valvojan roolissa.
Tämä ei ole täysin omaa pohdintaani, vaan perustuu myös lukemiini teksteihin. Tällä hetkellä on menossa Dan Johnin Never Let Go. Kirja on loistavaa luettavaa , mutta ei hyvää luettavaa nuoremmalle katraalle: joitain asioita ei pysty ymmärtämään ennen kuin on tehnyt tarpeeksi niitä "virheitä" eli oppimista ja kypsymistä.
"Koska valmentaja sanoi niin".
Olen nyt 3 viikon ajan pyöräillyt suurimmaksi osaksi töihin ja takaisin. 531 jatkuu uudella puhdilla. Ruokavaliossa aion jatkaa keto-dieettiä, vaikka läpi harmaan kiven. Miksi uskon nyt voivani saavuttaa jotain parempaa? "Koska valmentaja sanoi niin". Eli luotan muutamiin tahoihin, jotka tietävät miten asiat saadaan varmasti toimimaan. Tällä hetkellä minulla on mentori kaikissa treenaamisen, ruokavalion ja elämäntyylin asioissa, pois lukien pyöräily. Se on puhtaasti oma idea: tarkoitus on kohottaa peruskuntoa. Pyöräily kun ei itsessään vähennä rasvaa kehosta, eikä se lisää kamppailukuntoa, mutta se tehoaa hapenottoon. Jaksan pyöräillä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Esimerkkinä tämän päivän treenit:
Pyöräily töihin, n. 25 min
Ennen töiden alkua kyykkymaksimi testaus
Pyöräily töistä kotiin, noin 25 min.
BJJ-treenit. Tunti sparria. En oikeastaan edes kaivannut tekniikkatreeniä, mutta tuntui hieman hölmöltä maksaa 15 euroa pelkästä sparrista. Sitä kun saa edukkaamminkin... Mutta ihan kohtuullisen hyvin meni ja pääsin testaamaan Giant Killer Triangelia, mikä oli aika mukavaa.
Tekstit
