What does not kill you, makes you stronger. Part II

Kuvasarjan toinen kuva: maastaveto-paikka. Ei kovin puhdas paikka vai mitä... Mutta treenifiilis ei tule siististä ulkoasusta vaan omasta mielestä. Jo se, että saa treenata omineen, antaa keskittymistä enemmän, kun ei tarvitse miettiä miltä näyttää salilla.

Treenit.

Maanantai: lukkopainia, 2 ja puolituntia uutta tekniikkaa, josta ensimmäiset puoli tuntia hyvät alkujumpat. Huomaa, ettei ole ihan 100% kunnossa.

Tiistai: lukkopainia 2 tuntia. Samaa tekniikkaa kuin eilen, hieman uutta.

Olisi hyvä, jos nyt saisi treenattua samalla tavalla nyt jatkossa. Katsotaan kuinka aika riittää. Seuraavat kisat on 23.2, ADCC: aloittelijoiden lukkopaini SM:t. Jos saan menestystä siellä, voin alkaa paljastamaan tekniikoitani täällä:)

Eilen katsoessani TUF:ia (The Ultimate Fighter -reality show) huomasin muutaman asian. Ensinnäkin, heti ensimmäisessä jaksossa tuli polviloukkaantuminen, joten piti lähteä heti hommaamaan vakuutusta. Silloin, kun sitä ei ole, niin silloinhan juuri ne vahingot sattuu.

Toiseksi ymmärsin, että vaikka kipeänä/sairaana ei saa treenata, niin ei juuri kukaan pro-tason urheilija ole koskaan 100% kunnossa, vaan aina on joku paikka kipeänä. Täytyy vaan ymmärtää ottaa irti treenauksesta, jos paikat voi mennä vielä paljon pahemmaksi.