You win some, you lose some.

Nyt on kisat takana.

Ei ollut suunsoitosta paljon apua. Lauantain matsi päättyi täydellä ajalla toisen kaverin pistevoittoon. Ei ollut hyvä olo, kun asteli tatamille. Asiaan vaikutti vamma (nilkka), ravinnon niukkuus kun pelkäsin olevani yli painorajan ja yleinen alakulo. En uskaltanut päivän aikan juoda edes kunnolla, kun pelkäsin painon heilahtavan yli sallitun rajan. Mistä sitten kehittyikin päänsärky sopivasti ennen ensimmäistä ottelua. Hyvä meininki...

En löytänyt millään sitä draivia, mikä vaaditaan kisojen loppuunviemiseen. Saati sitten edes yhden vastustajan voittamiseen!

No. Mielihän siitä meni maahan, mutta vain hetkeksi. Olin niin tyytyväinen ylipäätään siihen, että pääsin vihdoin ja viimein pois sieltä kisoista. Tuota yhtä matsia odoteltiin käsittämättömät 7+ tuntia! Siinä ajassa ehti pohtia aivan liikaa kaikkia asioita. Toisaalta, onhan se sama stressi kaikilla muillakin ottelijoilla.

Päätin jo eilen illalla kuitenkin, että tänään mennään hakemaan hyvitystä. Ensimmäisen ottelun jännitys oli jo kuitenkin saatu pois päiväjärjestyksestä, joten pitihän sen mennä tänään edes vähän paremmin.

Ja menihän se! Sain edellisenä iltana syötyä ja juotua kunnolla, sain siis kropan jälleen normaalitilaan. Nesteytys, ravinto... kun nämä asiat on kunnossa, niin painikin onnistuu paljon paremmin.

Tänään sitten Openissa sain ensimmäisen vastustajani pisteillä voitettua ja toiselle hävisin lukotuksella aika nopeasti. Mutta sain siitä matkaan SM pronssia. Ihan hyvä, että tuli tänään lähdettyä kisoihin. Olisi varmasti jäänyt kaivelemaan, jos olisi vain jättänyt sunnuntain kisat väliin.

Kokemusta ainakin tuli ihan mukavasti lisää. Paikat mitkä rikki tällä hetkellä (siis sen nilkan lisäksi): selässä kramppi, vasemman käden nimetön venähtänyt, oikena jalan isovarvas sama juttu ja mustelmia ympäri kroppaa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä huomenna huomaa.

Mitä opin näistä kisoista.

1. Pidä huoli siitä, ettei tarvitse pudottaa painoa liian nopeasti, jos ollenkaan.
2. Sparraa välillä kovaa. Liian pehmeä harjoittelu, vaikka onkin hyvästä peruskuntokaudella, voi koitua kohtaloksi kisoissa.
3. Lajin mukaista treeniä. Viime aikoina ei ole tuo puvun kanssa treenaaminen paljon maistunut. Itseasiassa, inhoan sitä. Mutta kisoja edeltävänä kuukautena siihen tulee panostaa kunnolla.
4. Hanki samanlaista vastusta kuin kisoissa. Yleensä kisoissa juuri väännetään aivan raivolla, joten samanlaista vastusta pitäisi saada omassa harjoitusporukassakin.

5. Viimeinen, muttei vähäisin. Vaihda seuraa. Jos omassa seurassa ei panosteta kilpailuun ja se kuitenkin kiinnostaa, vaihda sellaiseen, missä panostetaan.

Lopuksi vielä kiitokset huoltojoukoille ja kuvaajalle. Ilman teidän tukeanne ei olisi mitaliakaan!

Freedom.

Paljon on ehtinyt tapahtua tätä kirjoittaessa. Ehdin käydä Puolassa, valmistautua kisoihin, parantua nilkkavammasta...

Aloitetaan Puolan reissusta. Olisi ollut paljonkin syytä jättää koko reissu väliin, kun kisoihin oli aikaa enää 2 viikkoa. Onneksi homma ei nyt ainakaan ihan vielä ole mennyt täysin puihin.

Yllä olevat kuvat on otettu Puolan reissun retkeltä Stutthof:iin. Stutthof oli yksi keskitysleireistä, joilla juutalaisten kansanmurhaa suoritettiin. Paikka oli hyvin hiljainen. Tuuli ainoastaan kävi paikassa korviin, ei kuulunut edes lintujen laulua. Hiljaiseksi veti...

Jos jollekin muuten jäi epäselväksi tuo ensimmäinen kuva, niin siinä on leirillä surmansa saaneiden kenkiä. Pieniä, isoja, naisten, miesten... Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Paikka sai taas miettimään tätä meidän maailmaamme. Meillähän on kaikki aika hyvin. On helppoa elää kun yhteiskunta pitää huolta. Toisaalta, onko Stutthof pelkkää historiaa? Eikö tänäkin päivänä ihmisiä tapeta kansanmurhan omaisesti ympäri maailmaa? Historia toistaa itseään...

Mutta siirryn paljon kevyempiin aiheisiin, kuten treeniin, syömiseen ja kilpailemiseen.

Treenit tällä viikolla
(kisoihin valmistautuminen)

Kuntojumppaa alkuviikosta. Kuntopiirin tyylisesti leuanvetoja, tukkipunerrusta (pururatojen jumppapaikoilla), kyykkyjä ja dippejä.

Mattopainia tiistaina:
15min. lämmittelyn omaisesti varjopainia, eli shootin ja sprawlin harjoittelua. Hyvä alkujumppa, tosin tuntui ettei oikein jaksa treenata näin pienillä kalorimäärillä.
30min. rentoa mattotyöskentelyä, mahdollisimman jouhevaa. Muutama tekniikka jäi vielä vähän arveluttamaan, mutta en aio alkaa opettelemaan sitä enää tässä vaiheessa.

BJJ:tä keskiviikkona omalla salilla (joka tosin saattaa vaihtua nyt kesällä, katsotaan). Kalorivaje puski entistä pahemmin päälle, puvun kanssa painiminen on paljon raskaampaa, kun tulee heti painostavan kuuma. Olisikohan nestehukka...:)

Ravinto.

Alkoi jo huolestuttaa alkuviikosta, kun puvun kanssa vaa'alla käynti näytti melkein 4kg yli oman painosarjan! Vielä kun punnituksesta läpipääseminen on edellytys koko kisaan osallistumiselle. No, tänään tilanne on kitenkin jo valoisampi: aamulla vaaka näytti 300 grammaa alle oman painosarjan!

Syömiset? Ravintoterapeutti varmaan saisi halvauksen kun kuulisi, miten olen tällä viikolla syönyt. Mutta 4kg pudottaminen alle viikossa vaatii jo hieman rankempia konsteja. Niinpä olen pitänyt seuraavanlaisen jaksotuksen:

ma: nolla-hiilari-päivä
ti: jokainen ateria sisältää: proteiininlähteen ja hedelmän
ke: proteiinijuomilla ja -patukoilla mentiin tämä päivä, kiire
to: nolla-hiilari-päivä. Pakko kuitenkin yrittää vetää painoa varmuuden vuoksi pikkuisen alle vaadittavan, ettei tarvitse kääntyä salin ovella kotiin. Huomenna annan vähän armoa ruokailun suhteen, olisi sitten hyvässä iskussa lauantain kisoja varten.

Muistelen sitä yhtä ja ainoaa kesää milloin olin todella hyvässä kunnossa. Rasvaprosentti oli jotain alle 7% ja lihaskunto oli kohdillaan. En ollut varsinaisesti mitenkään erityisen vahva, mutta kestävyyttä oli sitäkin enemmän. Niinä aikoina vaan muistan, että kun olin vienyt sitä dieettiä yli tietyn kynnyksen, tuntui kuin painoa olisi voinut pudottaa kuinka paljon vain. Nyt tuntuu, että saattaisin olla siinä pisteessä jälleen! Sääli, että silloin kuuntelin muita, kuinka pitäisi olla 5kg enemmän painoa (lihasta). Se kun oli tietenkin pakko yrittää hankkia muutamassa kuukaudessa... ja niitä painoja kannan edelleen mukanani. Katsotaan, pääsenkö niistä nyt lopullisesti eroon.