Syömisongelmia...

1. väittämä: mikä tahansa dieetti toimii, jos sitä noudatetaan kirjaimellisesti

2. väittämä: dieetillä pysyminen vaatii pitkäjänteisyyttä

3. väittämä: dieetti on huono asia, syömisessä tulee pyrkiä elämäntapojen muutokseen

4. väittämä: suurin osa dieeteistä perustuu jonkin ravintoaineen puutokseen, niinpä keho muokkaantuu uusiin vaatimuksiin.

Suurin osa näistä väittämistä on tarkoitettu dieeteille, jotka ovat suunnattu "tavallisille" ihmisille, jotka haluavat laihtua tai tarvitsevat erityisdieettiä terveydellisitä syistä. On hyvä muistaa, että että meitä ihmisiä on joka lähtöön. Tavallinen ihminen on tyytyväinen, kunhan saa liian ylimääräisen keskivartalostaan pois. Painijan tarvitsee saada kisapaino kohdilleen. Show-painijan ei tarvitse miettiä painoa, vaan ulkonäköään (jätetään suorituskyky tästä yhtälöstä pois). Kehonrakentajan pitää saada vain rasva pois kehosta.

Hyvin erilaisia vaatimuksia. Joten jokaisen painonpudottajan, diettaajan, tulisi rakentaa itselleen se sopivin ruokavalio. Mutta kun yksi ruokavalio ei välttämättä riitä. On erilaisia kausia, milloin diettaajan on "pakko" syödä oman ruokavalion ulkopuolelta. Muuten saa sen kärttyisen, kuin kiukkuisen lapsen, joka ei suostu syömään mitään vierasta, maineen.

Elämäntapamuutokseen pyritään, selvä. Mutta ongelma ei ole siinä, etteikö ihminen tähän pystyisi. Ongelma on pitkäjänteisyydessä. Hyvä, pyritään siis pitkäjänteisyyteen, syödään koko loppuelämä terveellisesti, noudattaen järkevästi rakennettua ruokavaliota. Siis tästä hetkestä hautaan asti, eikö?

Luulisin että muutoksia tapahtuu ihmisessä iän karttuessa. 60-vuotiaan ei tarvitse syödä kuin 15-vuotiaan. Mutta tämä ei ole edes kirjoitukseni pointti.

Pointti on siinä, että kuka jaksaa syödä koko ajan samalla tavalla? On niitä yksilöitä, jotka pitävät rutiineistaan ja haluavat syödä samalla tavalla koko elämänsä.

Itse en heihin kuulu. Eikä kuulu kovin moni muukaan.

Ratkaisu voi olla useiden eri ruokavalioiden kierrättäminen. Pitää tällä tavoin kyllästyminen pois. Vaihdella ruokailutottumuksia, dieettejä. Luolamiesdieetti on hyvä ja terveellinen ruokavalio, mutta kaikkea jaksaa vain tietyn aikaa. Joten tarve tutustua muihin ruokailutapoihin on suuri. Vaihtelu virkistää.

Ongelma syntyy kun lisää yhtälöön vielä laiskuuden. Kuka jaksaa alkaa miettimään jokaiselle päivälle erilaisia ruokia? Sen täytyy olla terveellistä, helppoa valmistaa ja bonuksena, jos mahdollista, vieläpä hyvänmakuistakin.

Westside Barbellin perustaja sanoi jossain haastattelussa hyvin. "Jos luet yhtä ja samaa kirjaa monta kertaa, on vain tietty määrä tietoa mitä voit siitä oppia" (kirjoittajan vapaa suomennos). Kyseessä oli treeniin liittyvä asia, mutta samaa voidaan soveltaa myös ravintoaineisiin. On vain tietty määrä tietoa, mitä voit oppia noudattamalla yhtä ruokavaliota. Tämähän ei ole ongelma, jos haluat pysyä samoissa mitoissa koko ajan. Mutta jos haluat kehittyä fyysisesti, pitää omalla empiirisellä tutkimuksella tutkia, miten erilaiset ruokavaliot vaikuttavat mihinkin fyysiseen ominaisuuteen.

Niinpä olen taas vaihteeksi vaihtanut omaa ruokailuani, tietääkseni miten erilaiset ruokavaliot minuun vaikuttavat. Pidän edelleen hedelmät ja vihannekset ruokavaliossa, proteiinin lähteitä vaihdan sen verran, että otan mukaan maitotuotteet ja proteiinilisät. Uudessa ruokavaliossa on ollut inspiraation lähteenä elokuva, jossa sankari pisti löytämiään ruokia tehosekoittimeen ja söi sitten sekoituksen jälkeen sörsselin sellaisenaan. Itse tosin laitan mukaan suht terveellisiä ruoka-aineita:

- pari banaania

- mango

- rahka 200g

- kananmuna

- maustamatonta heraproteiinia 2 annosta

- maitoa 1litra

Tuossa tämän päivän kokeilu. Kokonaismääräksi tuli noin 2 litraa valmista juomaa, minkä jaoin kolmeen eri ateriakertaan. Näiden lisäksi syön mitä muutkin, eli sosiaaliset ruokailukerrat pysyvät hyvinä.

"Uutta" tekniikkaa.

Olen harjoitellut viime aikoina näitä "uusia" kamppailu/itsepuolustuslajeja.

Mattokamppailussa ohjekirjana toiminut Eddie Bravon 10th Planet JiuJutsu. Jotenkin mukavampaa treenata systeemiä, jossa on tietty suunta, kuten tuossa Bravon systeemissä. Yleensä BJJ:ssä on vain erilaisia tekniikka vaihtoehtoja tiettyihin tilanteisiin. Eihän sekään huono ajatus ole, mutta tällä hetkellä maistuu paremmin tuo 10th Planet.

Itsepuolustuksessa mielenkiinto on ollut RBSD (Reality Based Self Defence), siellä on kiinnostanut erityisesti Shredder/Razing -periaatteet, jotka ovat lähinnä lähitaistelu (Clinch) -etäisyyden kamppailumenetelmiä. Aika aloittelijan tasolla tässä vielä mennään, mutta aika nopeasti noita juttuja oppii, etenkin, kun niitä pystyy treenaamaan niitä kotona... oikeastaan ihan koko ajan!

Kamppailun muut osa-alueet on pysyneet enemmän vanhoilla tutuilla menetelmillä: pystyotteluun Kyokushin karatea ja nyrkkeilyä, Bas Ruttenin ja Ross Enamaitin "kuntonyrkkeily" -periaatteita, maahanvienneissä opettelen painitekniikoita. Eiköhän tuosta hyvä tule...

Motivation.

Some people say motivation doesn't last. Well neither does bathing. That's why we recommend it daily. -Zig Ziglar

A Day in the Caveman's Diet

Kaverin pyynnöstä laitan vielä yksityiskohtaisempaa tietoa luolamiehen dieetistä.

Tämän päivän syömiset:

- aamupalalla leipää, jossa päällä juustoa ja kinkkua, kahvia, tuorepuristettua appelsiinimehua (Tropicana) ja merileväuutetta (3 tablettia)

- välipalana viinirypäleitä

- lounas: kanasalaatti

- välipalana keittokinkkua 300g

- hedelmää (esim. banaania)

- iltapalana 300g kanaa

- yöpalana hedelmiä, esim kiiviä ja mandariinia. Lisäravinteina illalla omega3 -tabuja ja colostrumia. Jos muistaa, niin magnesiumia ja sinkkiä.

Noita aterioita voi hyvin yhdistellä, samassa ateriassa hiilarit ja proteiinit (ja rasvat). Mutta olen itse pitänyt ne erillään koska luin aikanaan Flexistä, että elimistö pystyy paremmin käyttämään ravintoaineet hyödykseen, kun pitää ruokailut erillään.

Saatan jopa jossain vaiheessa kokeilla taas lisäravinteita, saisi kustannuksia vähän laskettua...

Silpoja.

Taas löytyi osa-alue, missä on runsaasti parantamisen varaa. Olen senkin tiennyt jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta se konkretisoitui. Sormenpäät.

Puristusvoima oli parantunut, kun viimeksi pääsin sitä testaamaan, kiitos leuanvetojen ja ovenkarmeissa roikkumisien. Mutta vasta nyt, kun harjoittelen Senshidon Shredderiä, huomasin, että sormenpääni eivät kestä rankaisua ollenkaan. Sormenpäät aivan hellinä muutaman sekunnin harjoittelusta. Onneksi nyt löytyi väline, jolla korjata tuo ongelma.

Tuossa jo muutamana blogikertana olen kuvilla hekumoinut tuota harjoitusvälinettä ja nyt se on vihdoin totta. B.O.B eli body opponent bag.

Hommasin tämän, kun ajattelin että kotona pääsisi treenaamaan itsepuolustuskuvioita enemmän. Ensimmäinen yllätys oli se, kuinka kovaa materiaalia Bob on. Sormilla lyöminen ja raapiminen veti aika nopeasti sormenpäät helläksi. Toinen oli se, kuinka jäykkä tuo Bob on. Olin katsellut netistä videoita siitä kun jengi käy pätkimässä nukkea kuonoon ja silloin on Bobin pää heitellyt aivan hervottomana. Siihen lienee vaikuttanut kaksi asiaa: Bob pehmenee käytössä. Mikään materiaali ei pysy kimmoisana, jos sitä koko ajan väännellään ja lyödään. Toiseksi, hommasin tämän XL-version, joka on aika paljonkin jämerämpi. Keskivartalo on paksumpi kuin alkuperäisellä Bobilla, samoin kaula. Ei siis mikään "tuulen viemää".

Treenit

Kuntojumpat on menneet ihan hyvin, tällä viikolla on tarkoitus pitää hieman palauttava kierto, saa sitten taas seuraavaan kiertoon iskeä kunnolla vettä myllyyn. Välillä, jos olen ollut aivan loppu, olen käynyt vetämässä kevyen kuntosalitreenin, esim:

jalkaprässi-takareisikone-pecdeck-olkapunnerrus-taljaveto

Noissa sitten vaan kävelen rinkiä ja vetelen sarjoja. Yleensä tuon tyylisessä vetänyt 5 x kierroksen läpi. Nopeaa ja kevyttä, palauttavaa.

Do You Know What You're Doing, Part III.

Ajattelin yhdessä vaiheessa sellaista "mielen kovettamistreeniä" (conditioning of the mind). Mutta, niin kuin oli aikeenikin, tutkin aihetta hieman lisää. Ja tutkimukset osoittivat, että olen tietämättäni kovettanut itseäni jo hyvin nuoresta asti. Niin on itseasiassa tehnyt moni muukin.

Ei siis ole tarvetta moiselle harjoittelulle, vaikka olenkin luonteeltani aika passiivinen. Tietty määrä aggressiivisuutta on hyväksi ihmiselle, kuten myös sen purkaminen. Uskon, että saan tarpeeksi aggressio-harjoittelua normaalilla harjoittelullani, etenkin noissa lyöntiharjoituksissa.

Oma aggressiivisuus on tosin vain kolikon toinen puoli. Toinen puoli lienee vielä tärkeämpi: jonkun toisen ihmisen aggression kohtaaminen. BJJ:ssä olen aina pyrkinyt noudattamaan rauhallisuutta, koska en ole uskonut aggression voittamiseen suuremmalla aggressiolla. Totuus löytyy, niinkuin monessa muussakin asiassa, sieltä jostain puolivälistä. Ole aggressiivinen, mutta vain tarvittaessa. Liiasta aggressiosta on vain haittaa, liiasta passiivisuudesta hyvät mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Ole ehkä pitänyt omaa "hyvää" puolta, passiivisuutta, jopa tekosyynä olla kohottamatta painikuntoa. Muistan kun aikanaan kävin vapaaottelu-matsissa, niin silloin treenasin kuntoakin tarpeeksi. Sittemmin olen kokenut, että peruskunto riittää "kevyempiin" lajeihin, kuten lukkopaini ja BJJ. Olin väärässä.

Välillä mietin, onko joiltain treenaajilta tuo aggressio täysin loppu, kun pitää painiharjoittelua tehdessäkin kuunnella Slayer:iä. Vai yrittävätkö he lisätä omaa aggressiotaan entisestään.

Stronger. Faster. Deadlier.

Olen saanut treenattua aika hyvin. Paino on pudonnut 94kg, ja luotan siihen, että saan painoa vielä pudotettua ainakin parilla kilolla. Tiedossa olisi kuitenkin muutama kisa tälle keväälle, kuukauden välein. Saa nähdä, riittääkö kunto vielä tämän kuun lopun kisoihin. Pitäisi saada monipuolisempaa treenivastusta, jonka kanssa joutuisi painimaan ihan tosissaan. Vähän kuin esimakua kisoista.

Luolamiehen dieetti pysyy edelleen, paino tuntui lähtevän tällä viikolla uuteen laskuun. Muutaman kerran paino hyppäsi ylöspäin tuossa parin viikon aikana.

Yhdet treenit mainitakseni:

Ensin GPP-workout #1 Ross Enamaitin Infinite Intensity -kirjasta, kesto 10min.

Sitten 3 erää lyhytkestoisia lyöntisarjoja suorilla lyönneillä, 3 erää voimalyöntejä.

2 erää heittoharjoittelua paininukella ja lyhyt isometrinen harjoitus loppuun. Treeni kesti vajaan tunnin.

Rossin treeneillä olen saanut varmaan puolet lisää lyöntivoimaa. Ja en ole oikein kunnolla edes vielä aloittanut. Tiedä millaisiin voimiin tuollaisella treenillä voi päästä. Kun vaan malttaisi pitää nämä muutamat välipäivät palautuakseni, vaikka treeni-into on kova. Ehkä juuri näiden välipäivien takia.