The Fillers

The Fillers

Artikkelisarja vuoden 2015 muutoksesta jatkuu. Tällä kertaa aiheena siis Fillerit.

Olen varmaan vain keksinyt Fillerit ikään kuin "pyöränä uudestaan". Inspiraationa Fillereille on toiminut Jim Wendlerin N.O.V Eating Plan. Ennen jokaista ateriaa nautitaan seuraavat:

- annos hedelmää

- proteiinilisä

- ja lisäravinteet oman mieltymyksen mukaan

... tämä siis yksinkertaistettuna. Ajatuksena on, että saat pidettyä huolen tarvittavasta proteiinimäärästä ja oikeanlaisista ravinteista. Samalla myös vältät ylenpalttista syöpöttelyä, koska vatsaa on jo valmiiksi hieman täytetty.

Olen kikkaillut NOV syömistavan kanssa jo pidemmän aikaa. Paino on pysynyt hyvin pitkälti samana, samoin ulkonäkö ja tunne. Joten koin etten saanut sitä hyötyä mitä olin hakemassa.

Joten päätin ottaa nuo samat asiat erilleen syömisestä. Täyttäjinä (Fillers) ne saattaisivat toimia rasvanpoistossa. Päätin aloittaa Fillereitten koekäytön viime viikon KPL:n parissa. Alkuun söin kolme kertaa päivässä. Pidin silloin huolen siitä, että söin ennen ateriaa seuraavat:

- 2-3 mitallista heraa

- 1 omena

- 5 kalanmaksaöljykapselia

Henki haisi varmaan kauhealle alkuviikosta. Anyways, ennen jokaista ateriaa vedin nuo setit alas. Söin 2-3 kertaa päivässä lämpimän ruuan. 

Loppuviikosta aloin huomata muutamia juttuja: Filleri ennen aamupalaa teki varsinaisesta aamupalasta tarpeettoman. Ja jos jossain vaiheessa päivää (aamupalasta huolimatta) tunsin itseni nälkäiseksi, tai makeanhimo alkoi tuntua, niin Fillerin syöminen mahdollisimman nopeasti auttoi kaatamaan tunteen. Siis kumman tahansa. 

Luulen että Filleri on suhteellisen hyvä keksintö vaikkakaan se ei varsinaisesti ole edes omani. Toimivuus, eli miksi se vie nälän tunteen tehokkaasti pois perustuu kolmeen asiaan. 

1. Proteiini pitää kylläisenä pitkään "huonon" palamisarvon vuoksi

2. Kalanmaksaöljy antaa myös hitaasti käytettävää energiaa rasvasta. Ja jotenkin tuntuu että muuttaa makutottumusta?

3. Omena (tai mikä vain hedelmä) tyydyttää makeanhimon antamatta kuitenkaan liikaa hedelmän sokeria (omenassa taitaa olla keskimäärin 10g hiilihydraattia).

En ole kuitenkaan laskenut kaloreita  vaan olen antanut luontaisen rytmin huolehtia Fillereitten käytöstä. Eli kun nälän tunne alkaa hiipiä takaisin. Joinain päivinä kuluu monta Filleriä ja joinain vähemmän.

Jos joku haluaa joskus leikitellä samalla ajatuksella niin annan vielä yhden neuvon: osta isot määrät noita kaikkia kolmea. Ne hupenevat etenkin alkuvaiheessa hyvinkin nopeasti. Ja niihin kannattaakin totutella mahdollisimman nopeasti jotta pääsee ns. aallon harjalle.

Ja vielä toinen juttu: jutut mitä otan Fillereinä ovat oma valikoimani. Kaikille ei hera sovi jne. Choose your Filler.

Kirjoitan jossain vaiheessa lisää kokemuksiani Fillereistä, ehkä jopa kuvan kanssa. 

Dan John - One Can

Suosittelen lukemaan Dan Johnin Never Let Go kirjan. Ei välttämättä edes informaation takia, vaan ihan viihdearvon. Dan osaa kirjoittaa omalla ironisella, kärjistävällä ja vanhoillisella tavallaan asioista. Muistin yhden artikkelin kirjasta ja pitihän se etsiä.

http://ditillo2.blogspot.fi/2011/01/free-will-and-free-weights-dan-john.html?m=1

Minulla ei ole mitään todisteita Danin väittämästä. Ja se, että asiat kuulostivat järkevältä ei tarkoita että ne olisivat totta. Ja vielä selvennyksenä, miten itse ymmärrän/sisäistän hänen sanomansa.

Meillä on liikaa vapaata tahtoa. Ja me joudumme tekemään liikaa päätöksiä. Kun päivän päätteeksi pitäisi sitten valita lähteäkö salille, olemme käytännössä uuvuttaneet itsemme kaikilla niillä päivän edellisillä päätöksillä. Meillä on vain yksi purkki (can) vapaata tahtoa per päivä ja kun se on kulutettu, niin alamme valitsemaan helpompia päätöksiä (pitäisiköhän tätä käyttää hyväksi palkkaneuvotteluissa jatkossa 😀 ).

Niin tai näin, eteemme tarjotaan liukuhihnalta makeismainoksia, telkkarista tai internetistä löytyy aina jotain viihdyttävää. 

"Älä nyt ole noin tiukkapipo, kyllä elämästä pitää voida nauttia. Live a little".

Ongelma onkin siinä, että jos nautittaisiinkin sopivasti ja maltillisesti, toisin sanoen järkevästi. Mutta aika moni länsimaalainen elää suorastaan Roomalaisen aatelisen hedodistista elämäntyyliä. En arvostele muita, tämä oli peilaus omaan elämäntyyliin.

No mikä sitten neuvoksi?

Ensimmäinen saamani neuvo oli että älä anna periksi. Jos et koskaan luovuta et koskaan todella häviä. Mutta konkreettisin neuvo, minkä löysin artikkelin saloista oli leiri.

Bootcamp.

Luin artikkelin toissaviikon lopulla, ennen kurssiviikkoa. Olin jo jonkin aikaa sitten saanut tupakoinnin loppumaan ja nyt ajattelin, että olisi ehkä hyvä hetki kokeilla sokerista eroon. Päätin ottaa avuksi Fillerit ja treenata kaksi kertaa päivän aikana koko viikon ajan. Fillereistä kirjoitan oman artikkelin joku toinen kerta.

Koen että viikko pois kotoa oli nimenomaan se avain sokerista eroon pääsemisessä. Ehkä liian aikaista sanoa, mutta sanotaan näin, että viikonlopulla kurssin jälleen minun ei tehnyt vatsinaisesti edes mieli makeaa. En halunnut pilata hyvin alkanutta systeemiä. Kutsuin kurssiviikkoa leikkisästi Korkean Paikan Leiriksi (jatkossa KPL) kavereiden kesken ikään kuin vitsinä. Mutta todellisuudessa olin aivan tosissani.

Mitä KPL sitten piti sisällään? En antanut itselleni kauheasti vaihtoehtoja valinnoissa, Fillerit olivat tärkeässä roolissa. Samoin treenit. Aamu- ja iltatreenit. Aamutreenit ennen aamupalaa ja koulupäivän jälkeen. Suunnittelin myös, että saan nauttia olutta joka ilta (pyhäinhäväistys, mitä minä kirjoitan!). Olut oli tietyllä tapaa pakollista sosiaalisuuden vuoksi. 

Joku voisi sanoa, että olut tuhosi kaiken sen hyödyn mitä treenaaminen ja Fillerit antoivat. Ihan totta, paino nousi noin kolme kiloa. Pöhö. En näyttänyt yhtään paremmalta. Mutta olo TUNTUI erilaiselta. Tunne ei ole todiste mistään. Jollain tasolla se kuitenkin antoi uskoa siihen että tänä vuonna tulen pääsemään tavoitteeseeni.

KPL tai mikä tahansa Bootcamp ei yksistään tee menestystä. Bootcamp antaa kuitenkin alun rutiinille, jota pystyy paremmin noudattamaan arjessa. Kaljanjuonnin jätin pois viikonlopulla ja nyt jäi ikään kuin jäljelle treenaaminen, Fillerit ja usko omaan menestymiseen.  

Valoa tunnelin päässä.

Vuosi on ehtinyt vierähtää viimeisimmästä kirjoituksesta. Kyse ei ole siitä, etteikö aiheita olisi ollut tai että olisin ollut vuoden treenaamatta. Ei minulla ole taukoja treenaamisesta kuin korkeintaan viikon tai kaksi ja silloinkin on flunssa kyseessä.
Voisin tietysti sanoa, että on ollut kiireitä tai että ei ole huvittanut. 

Mutta todellinen syy on jotain muuta.

Kehitys. Sitä ei ole tapahtunut mielestäni ollenkaan. Toki voimaa on tullut välillä lisää. Tai jokin muu osa-alue on kehittynyt. Mutta suuria, mullistavia edistysaskeleita ei ole ollut. Itseasiassa, tuntuu kuin menisin koko ajan takapakkia, vaikka välillä treenaan hullun lailla. 

No, viime aikoina niitä uusia mullistuksia on tapahtunut monen vuoden edestä.

Lopetin tupakoinnin. Tai no, siitä on vasta reilu kuukausi. Joten ei voi vielä paukutella henkseleitä.

Yritän päästä eroon sokerista. Taas. Tätä on kokeiltu niin moneen kertaan, ettei pysy enää laskuissa. "Hei, olen Juji ja olen sokeriaddikti".

Ajattelin kertoa enemmänkin, mutta jos kirjoitan kaiken mitä viime aikoina on tapahtunut, niin siitä tulee kirjan paksuinen. Niinpä luettelen ne tässä kirjoituksessa:

- Dan John - One Can of Free Will
- Fillers
- Cold Turkey
- Passion in Senshido
- HMAC
- brothers in arms, work and fighting
- Alan Watts ja kuolema
- motivaatio vatsalihaksiin 
- itseni kannustaminen
- kehonrakennus

... sillä taidan saada jokaisesta oman blogitekstin aikaiseksi.