AR 7, syömiset, 5/3/1, voimatreeni, Westside Barbell, Martin Rooney jne.

Nyt on tullu syötyä huonosti muutamat viime päivät. Samoin treenit on menneet vähän penkin alle, kun on ollut "kiire" ja "vähän kaikenlaista".

Syynä tähän on on toki ollut osaltaan työkiireet ja muutaman viime päivän muut touhut. Esimerkiksi eilen oli 2 tunnin Wing Tsun treenit Sifu Kaj Tepposen opissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun matkoihin laskee noin 3 tuntia, niin ei voi olettaa, että siinä ehtii enää kauheasti pitämään huolta ruokailuista. Ja tottakai, myös lämmin ilma pitää huolta siitä, ettei tule kovaa nälän tunnetta.

Ongelma 1: liian vähillä syömisillä treenaaminen ja jaksaminen.
Ratkaisu: palautuminen on prioriteetti 1. Syö enemmän.

Lukeminen treeneistä ei vastaa millään tasolla itse treeniä. Kuitenkin on hyvä, jos lukee ja edes siten miettii ja kehittää omaa treenaamistaan. Lueskeskelin Louie Simmonsin (Westside Barbell -klubin perustaja, ei ilmeisesti sukua Gene Simmonsille), Martin Rooneyn ja Jim Wendlerin kirjoituksia kamppailulajien harrastajien punttisalitreeneistä. Simmons ei ottanut ko. kirjoituksessa kantaa sen kummemmin muuta, kuin että kamppailijalla tulee olla vahvat ja kestävät jalat. Wendler ja Rooney taas olivat hyvin pitkälti samoilla linjoilla, eli on mahdotonta ratsastaa kahdella hevosella samaan aikaan. Ja tämä lieneekin totta, sillä itsekin on huomannut, että jos panostaa kamppailulajeihin, niin voimatasot tuntuvat laskevan. Varmaan kylläkin syynä ihan se, ettei ehdi treenaamaankaan niin paljon. Samoin treenien jaksottaminen oikein on aika hankalaa. Nyt vähän viisastuneena osaa kuitenkin hieman rauhoittaa omaa treenaamismäärää: ihan joka päivä ei ole asiaa salille ja osa treeneistä pitää tehdä palauttavina. Liika treenaaminen kun kuluttaa loppuun ja sitten tuleekin niitä pakollisia, huonoja taukoja.

Ongelma 2: liian usein treenejä, liian kovia treenejä liian usein.
Ratkaisu: jaksotetaan kevyitä treenejä mukaan. Neljän päivän putkessa on hyvä tehdä vähintään joka toinen päivä kevyt treeni, joka ei rasita keskushermostoa (AR 7-tyylillä/hyvin kevyellä kamppailutreenillä, esim. tekniikkaa).

Yksi mielenkiintoinen ykstyiskohta vielä. Kuten sanottu, olen lukenut aika monta artikkelia viime aikoina. Suuremla enemmistöllä (Simmons, Wendler, Rooney ja Mark Rippetoe) oli kuitenkin se mielipide, että paremmaksi kamppailijaksi harjoittelevalla tulisi olla hyvät voimatasot. Toki täytyy muistaa että nelikosta ainoastaan Rooneyllä on enemmän kamppailutaustaa ja siten "voimamiesten" mielipide on puolueellinen.

Voima on tärkeämpää kuin aerobinen kunto.

Mutta argumentaatio on aika hyvä: jos kaksi tasaveroista kamppailijaa ottelee keskenään ja toinen on kaksi kertaa niin vahva kuin toinen, niin voimakkaammalla ottelijalle jokainen anaerobinen suorite on kevyempi. Eli siis siten hän käyttää vähemmän happea jokaiseen suoritukseen ja pidemmän päälle on vahvoilla heikompaan nähden. Tämä nyt on periaatteessa aika itsestään selvää, mutta suurimmalle osalle kamppailijoista (itse mukaanlukien) on muodostunut käsitys, että aerobinen kunto olisi jotenkin tärkeämpää kuin voima.

Ongelma: väsyminen esim. mattosparrissa.
Ratkaisu: lisää voimaa, jolloin happeakin kuluu vähemmän ja jaksaa paremmin.

Ja sitten on toki olemassa vielä se vanha viisaus, että "ottelemaan ei opi kuin ottelemalla". Toisin sanoen salilla vietetty aika on vain kamppailujarjoittelua tukevaa touhua. Punttiharjoittelulla saavutetaan saavutetaan etuja siihen nähden että käytäisiin ainoastaan harjoittelemassa kamppailua.

"Treenaa kovaa, mutta järkevästi." - Ville Kaivonen