http://ditillo2.blogspot.fi/2011/01/free-will-and-free-weights-dan-john.html?m=1
Minulla ei ole mitään todisteita Danin väittämästä. Ja se, että asiat kuulostivat järkevältä ei tarkoita että ne olisivat totta. Ja vielä selvennyksenä, miten itse ymmärrän/sisäistän hänen sanomansa.
Meillä on liikaa vapaata tahtoa. Ja me joudumme tekemään liikaa päätöksiä. Kun päivän päätteeksi pitäisi sitten valita lähteäkö salille, olemme käytännössä uuvuttaneet itsemme kaikilla niillä päivän edellisillä päätöksillä. Meillä on vain yksi purkki (can) vapaata tahtoa per päivä ja kun se on kulutettu, niin alamme valitsemaan helpompia päätöksiä (pitäisiköhän tätä käyttää hyväksi palkkaneuvotteluissa jatkossa 😀 ).
Niin tai näin, eteemme tarjotaan liukuhihnalta makeismainoksia, telkkarista tai internetistä löytyy aina jotain viihdyttävää.
"Älä nyt ole noin tiukkapipo, kyllä elämästä pitää voida nauttia. Live a little".
Ongelma onkin siinä, että jos nautittaisiinkin sopivasti ja maltillisesti, toisin sanoen järkevästi. Mutta aika moni länsimaalainen elää suorastaan Roomalaisen aatelisen hedodistista elämäntyyliä. En arvostele muita, tämä oli peilaus omaan elämäntyyliin.
No mikä sitten neuvoksi?
Ensimmäinen saamani neuvo oli että älä anna periksi. Jos et koskaan luovuta et koskaan todella häviä. Mutta konkreettisin neuvo, minkä löysin artikkelin saloista oli leiri.
Bootcamp.
Luin artikkelin toissaviikon lopulla, ennen kurssiviikkoa. Olin jo jonkin aikaa sitten saanut tupakoinnin loppumaan ja nyt ajattelin, että olisi ehkä hyvä hetki kokeilla sokerista eroon. Päätin ottaa avuksi Fillerit ja treenata kaksi kertaa päivän aikana koko viikon ajan. Fillereistä kirjoitan oman artikkelin joku toinen kerta.
Koen että viikko pois kotoa oli nimenomaan se avain sokerista eroon pääsemisessä. Ehkä liian aikaista sanoa, mutta sanotaan näin, että viikonlopulla kurssin jälleen minun ei tehnyt vatsinaisesti edes mieli makeaa. En halunnut pilata hyvin alkanutta systeemiä. Kutsuin kurssiviikkoa leikkisästi Korkean Paikan Leiriksi (jatkossa KPL) kavereiden kesken ikään kuin vitsinä. Mutta todellisuudessa olin aivan tosissani.
Mitä KPL sitten piti sisällään? En antanut itselleni kauheasti vaihtoehtoja valinnoissa, Fillerit olivat tärkeässä roolissa. Samoin treenit. Aamu- ja iltatreenit. Aamutreenit ennen aamupalaa ja koulupäivän jälkeen. Suunnittelin myös, että saan nauttia olutta joka ilta (pyhäinhäväistys, mitä minä kirjoitan!). Olut oli tietyllä tapaa pakollista sosiaalisuuden vuoksi.
Joku voisi sanoa, että olut tuhosi kaiken sen hyödyn mitä treenaaminen ja Fillerit antoivat. Ihan totta, paino nousi noin kolme kiloa. Pöhö. En näyttänyt yhtään paremmalta. Mutta olo TUNTUI erilaiselta. Tunne ei ole todiste mistään. Jollain tasolla se kuitenkin antoi uskoa siihen että tänä vuonna tulen pääsemään tavoitteeseeni.
KPL tai mikä tahansa Bootcamp ei yksistään tee menestystä. Bootcamp antaa kuitenkin alun rutiinille, jota pystyy paremmin noudattamaan arjessa. Kaljanjuonnin jätin pois viikonlopulla ja nyt jäi ikään kuin jäljelle treenaaminen, Fillerit ja usko omaan menestymiseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti