Voittaminen ja häviäminen.

Voittaminen ja häviäminen merkitsee samaa kuin elämä ja kuolema.

En näe asiaa ehkä ihan noin jyrkästi, mutta samalla tavalla häviämiseen tulisi mielestäni asennoitua: se kun vaan on niin, että joissain tilanteissa ei ole varaa hävitä. Onneksi viime vkolopun lukkopainikisat eivät olleet tällainen tilanne.

Kyseinen ottelu:
http://www.youtube.com/watch?v=ANtRkzFA0T8

Viime aikoina on ollut suhteellisen stressaavaa sekä töiden että oman vapaa-ajan kanssa. Paljon asioita tapahtuu lyhyessä ajassa. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Elämä karkaa ajan kanssa. Pitääkin siis yrittää elää aina mahdollisimman paljon hetkessä. Eli juuri nyt koska se hetkikin meni jo. Tämä pätee jopa huonoihin asioihin omassa elämässä, niissä kannattaa elää silloin kun ne ovat käsillä, sillä jos koko ajan toivoo vain hyviä aikoja, jää elämässä paljon kokematta. Ilman huonoja hetkiä ei ole hyviä hetkiä.

Joskus harvoin sitä masentuu itsekin. Omalla kohdallani saan kuitenkin motivaatiota muiden ihmisten koettelemuksista. Ei oman sukuplveni ole tarvinnut elää yhtään sotaa, paitsi niin halutessaan. Eilen katsoin Kauriinmetsästäjän, joka on siis kuvaus ystävyksistä, joita Vietnamin sota muuttaa. Kukaan heistä ei enää palaa ennalleen. Kun katsoo, millaista joidenkin ihmisten elämä saattaa olla, tulee todella tyhmä olo valittaa MISTÄÄN omasta vastoinkäymisestä. Hei, oikesti, kaikkihan on ihan hyvin?

Rubber Guard.

Ei liene salaisuus enää, että olen alkanut opettelemaan Rubber Guard -tekniikkaa. Viime treeneissä ohjaajamme kertoi kuinka helppoa on ohittaa kyseinen Guardin alalaji. No, ihan niin yksinkertaista se ei ollut, kuin kyseinen ohjaaja oli kuvitellut. Ja vaikka hän tietenkin pääsi ohi kyseisestä tekniikasta, niin voidaanko minun olettaa olevan vielä mikään mestari tekniikassa, jota olen harjoitellut viimeiset 3-4vkoa? Varsinkin kun verrataan ohjaajan kokemustasoa omaani kyseisen lajin parissa?

Tai sanotaan oikeammin näin: vaikka minulla olisi ollut millainen Super guard -tekniikka, niin jos vain testataan kyseisen guardin pitävyyttä staattisessa asennossa (koeta pitää kiinni, jos pystyt -asenteella), niin suurella todennäköisyydellä hän olisi tullut siitä joka tapauksessa läpi.

En itsekään yritä puolustella kyseistä guardia sillä, että se olisi jotenkin voittamaton. Ei se olekaan. Mutta se on erilainen. Niin erilainen, ettei minulla ollut mitään ongelmaa saada kyseistä guardia vastustajalleni viime vkolopun kisoissa, koska selvästi hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisessa kontrollissa hän oli suurimman osan aikaa.

Vastaväite: Nii-in, nähtiinhän se ettei Rubber Guardista ole mihinkään: hävisit ottelusi pisteillä?

Vastaus: Häviämiselläni on kaksi syytä. Ensiksikin: en halunnut käyttää (engl. I was not willing to use) perinteistä tekniikkaa näissä kisoissa. Mitä järkeä treenata tai kokeilla uutta, jos ottelutilanteessa sitten kuitenkin vajoaa takaisin vanhoihin kaavoihin? Toiseksi: oma kunto. Ja tämä, jos mikä, aiheutti tappion, ansaitusti. En ole tähän päivään mennessä kertaakaan hävinnyt painiottelua huonon kunnon takia. Nyt hävisin. Jo kun lähdin lämmittelemään ottelua varten, huomasin uupuvani täysin. En uskaltanut punnertaa alkulämmöiksi, koska tuntui siltä, että kunto loppuu siihen paikkaan. Ottelun ensimmäisen puolen minuutin kohdalla huomasin energiani olevan poissa. Täysin. Syy huonoon kuntoon johtuu viime aikaisista työkiireistä, stressistä ja siitä, etten ole ehtinyt pitämään kunnosta huolta uuden tekniikan treenaamisen takia. Aika pitää aina priorisoida jotenkin, viime aikoina tekniikkaan enemmän kuin kuntoon.

Mutta aina oppii jotain uutta. Kuntokaan ei ole mikään itsestään selvyys!

Treenit

Tällä viikolla maanantaina ehdin treenaamaan jopa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran aamupäivästä ja toisen kerran illalla ohjatuissa treeneissä (joista kerroinkin jo ylempänä:).

Eilen huomasin isovarpaan venähtäneen, joten piti pitää lepopäivä. Illalla kuitenkin punnerruksia parin minuutin ajan.

Nyt vielä kun saisi itsensä salille tekemään kuntopiiriä...

Myrskyn silmään.

Varmistin tänään osallistumiseni parin viikon päästä järjestettäviin kisoihin. Nyt täytyisi alkaa valmistautumaan niihin oikein toden teolla. Miten aion huolehtia valmistautumisestani? En mitenkään erikoisesti. Kyse on kuitenkin lajista, joka perustuu hyvin pitkälti tuntemukseen (feel). Tottakai myös tekniikan tunteminen on pakollista, samoin kuin yleiskunnon pitää olla kohdillaan. Mutta Randy Couture on mielestäni oikeassa: kamppailu on 60 prosenttia fyysistä (tekniikka, kunto) ja 40 psyykkistä (ottelusilmä, asenne, tuntuma).

Treenit:

1½ tuntia SW

Eilen ehdin painitreeneihin, tuli treenattua parisen tuntia. Tänään olisi tarkoitus mennä muutamaksi tunniksi pyörimään matolle. Yritän pitää treenin aika pitkäkestoisena sen sijaan, että koko ajan tuskailee erän kestosta (5min.). Uskon omalta osaltani oman vahvuuteni olevan rauhallisuuteni. Ensimmäisissä kisoissani joskus ajat sitten laitoin kaiken voimani ja energiani ottelun ensimmäiseen minuuttiin. Sitten joskus myöhemmin huomasin, ettei se kilpailu ole oikeastaan paljon ihmeellisempää kuin treeneissä käyminen. Joten miksi stressata sitä liikaa? "The fight is in the preparation" - ties kuinka moni on näin lausunut...

Oma painokin on jo kohdillaan, eilen oli iltapaino 91.6 ja aamulla tänään 90.6, joten oikein hyvin menee tuonkin kohdan kanssa jo. Silloin aikanaan ensimmäisiin kisoihin valmistautuessani otin liikaakin stressiä tuosta omaan painoluokkaan mahtumisesta. Silloin oli tarkoitus mahtua alle 91, niinkuin nytkin. Mutta silloin kisoissa taisin painaa 86kg ja paino jatkoi laskuaan edelleen kisojen jälkeen. Kävin niinkin alhaalla kuin 83kg! Onneksi on tullut vähän viisautta noista ajoista. Pitää vaan käydä vaa'alla vähän ahkerammin nyt ennen kisoja, muttei ole syytä alkaa enää "pudottamaan" painoa, vaan voi syödä aika normaalisti. Itseasiassa pitää varoa, ettei paino lähde putoamaan liikaa!

Tasaista, normaalia elämää ennen kisoja.

What does not kill you, makes you stronger. Part III

Taas on aikaa vierähtänyt, ettei ole ehtinyt tänne paljo kirjoittelemaan. Työssä ollut kiireistä tässä pari vkoa, tällä vkolla ehdin treenaamaan vain pari kertaa, kun edellisellä viikolla ehdin treenata monta kertaa.

Viime vkolla kävin kokeilemassa vähän thainyrkkeilyä. Lähinnä siinä potkittiin thai-padeja. Huomaa heti kun lähtee oman leipälajin ulkopuolelle, paikat meni heti aivan rikki. Päkiät olivat aivan rakoilla kovalla puulattialla tanssahtelusta, molemmat kyynärpäät aivan mustelmilla (potkut tulivat padeista läpi) ja molemmissa lantioissa isot mustelmat. Omissa painitreeneissä kun harvemmin tulee pieniä mustelmia isompia haavereita.

Omissa treeneissä olen yrittänyt ottaa sellaisia tekniikoita, joista saisi rakennettua konseptin. Yhden hyvän lähteen olen juuri sellaiseen systeemiin löytänyt ja se on todella muuttanut käsitystäni painimisesta. Tarkoitan konseptilla sitä, että on koko ajan suunta omalle tekemiselle. BJJ:ssä olen aina yrittänyt vain randomilla saada jonkun kyseisen tekniikan toimimaan. Tärkeämpää kuin osata lukematon määrä tekniikoita (ei, en aio sanoa on hyvä osata yksi hyvin) on, että se määrä joka sinulla on toimii saumattomasti yhteen. Olen oppinut viime aikoina n. 10 uutta tekniikkaa ja olen alkanut ymmärtää niiden yhteentoimivuutta. Näiden tekniikoiden oppiminenkin on perustunut siihen, että ne toimivat YHTEEN. Eivät siis ole randomilla esiin heitettyjä, yksittäisiä tekniikoita.

Tätä on syytä tarkastella huolella.

Syöminen

Päälaellaan. Koko ajan tulee ahmittua kaikkea herkkua. Että sitä osaakin olla välillä niin selkärangaton. Olen vähentänyt proteiinin syönninkin minimiin, mikä on tietysti pitänyt painon alhaalla ja rasvaprosenttimittarin mukaan rasva% olisi laskenut. Tuokin on ihan p*skaa. Kyllä tuo rasvamittari varmaan pitää paikkansa jollain tasolla, mutta eihän se nyt noin mene, että lakkaat liikkumasta ja syöt mitä sattuu sitten paino laskee. Aika aloittaa TAAS alusta. Onkhan tässä meneillään joku ihan ongelman tasoinen juttu, vai olenko vain huono pysymään rutiineissa:)

Treenit:

Eilen 1 tunti salilla, en oikein osannut tehdä mitään kunnollista. Vähän käsiä. Vähän olkapäitä. Vasta kun hyppäsin tatamille, pääsin kunnolla vauhtiin. Otin hyvän kuntojumpan, millä pyrin rakentamaan kestävyyttä yläkroppaan, joka on aina ollut heikko alueeni.

Sitten vielä päälle muutama minuutti mattopainia Gi päällä. Pahoitteluni vielä treenikaverille, kävi pieni vahinko sparratessa.