Training Days part II

Yksi viikko takana, kaksi jäljellä. Välillä tuntuu, ettei oikein jaksa innostua enempää, lannistuu yrittämästä. Sitten sanon itselleni: se on vain työtä. Ei se ole sen ihmeellisempää. 3 viikkoa. Se on lyhyt aika elämässä.

On tullut uitua ja juostua. Kummastakaan en pahemmin välitä. Mutta hammasta purren siitä pääsee, se on vain työtä.

Yllättävän nopeasti keho palautuu kovastakin treenistä. Ja kovakin treeni saattaa joskus toimia palauttavana. Pitää olla vaihtelua ja sitä olen saanutkin.

Lueskelin hieman T-nationia taas vaihteeksi ja silmääni osui juttu treenin intesiteetistä. Kirjoittaja oli Charles Poliquin, jolla on mielestäni usein aivan kahjoja ajatuksia treenaamisesta. Tosin hän myös yleensä perustelee hullut ajatuksensa. Tässä tapauksessa hän puhui treenaamisen kovuudesta. Ajatuksena olisi treenata 2 viikkoa niin kovaa, että kroppa kestää sen nipin napin... jos kestää. Sen jälkeen viiden päivän täydellinen lepo treenaamisesta. Ja treeni on todella niin kovaa, että kehosi on ylikunnossa lähes koko kahden viikon ajan.

Yksi esimerkki tulee taas mieleeni, vaikka se onkin sama kuin monessa muussakin kirjoituksessani: elokuva 300. Näyttelijät pidettiin tarkoin palautumisen ja ylikunnon välimaastossa heidän treenatessaan elokuvaa varten. Kaloreita sai sen mukaan, miten paljon treenasi. Heitä tosin valvottiin koko ajan ammattilaisten toimesta, mikä on ongelmana tällaisen perusharjoittelijan treeniohjelmassa.

Ja sitten on vielä se ongelma, että haluaakohan sitä kuitenkin lähteä salille niiden 5 päivän aikana? Yksi ratkaisu siihen on kehittää itselleen jotain tekemistä tuoksi ajaksi. Muutama projekti tuli heti mieleen.

Niinpä en aio säästää itseäni näiden kahden viikon aikana. Otetaan sitten vaikka viikko lepoa treenistä. Saattaa tulla tarpeeseen...

Training Days part I

Aika rankkoja päiviä tiedossa.

Tällä hetkellä vietän kolmen viikon kuntokuuria. Tähän sisältyy paljon kuntojumppaa, tekniikkaa ja kamppailulajeja. En ole paljoa ehtinyt tännekään kirjoittelemaan, mutta kyse ei ole kiireestä, vaan stressistä. Kuntokuuri on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta.

Otetaan esimerkiksi tämä päivä.

Treenit

10km lenkki
45 min. potkunyrkkeilyä
45 min. vapaaottelua
45 min. maahanvientiharjoittelua

Periaatteessa voisi laskea yhteensä 4 tuntia harjoittelua. Tulos: nivuset ja pohkeet kipeinä. Tärykalvo puhkesi lyönnistä -> lääkärikäynti.

Ja nyt mennään vasta ensimmäisiä päiviä. Täytyy toivoa, että kroppa kestää tämän rääkin, sitten voikin pitää vähän lomaa harjoittelusta.

Ravinto näin raskaan harjoittelun aikana

Koska luulen tarvitsevani tällä hetkellä enemmän energiaa palautumiseen ja treenien läpi vetämiseen, olen syönyt aamupäivisin/päivisin rasvaista ruokaa, a'la A-dieetti, mutta sen lisäksi olen iltaisin nauttinut hyvin paljon hiilihydraatteja. Eli aamulla enemmän mieshormoneja liikkeelle ja iltapäivään enemmän "insuliinipiikkausta". So far so good.

Pitkäkestoisessa harjoittelussa elimistö kuluttaa hyvin nopeasti hiilihydraattivarastot eli lihaksen sokeritankit. Kun ne loppuvat, keho alkaa pyytämään ravinnoksi rasvaa. Mm. alppikiipeilijät käyttävät pääasiallisena ravintonaan rasvaisia tuotteita. Tai näin ainakin Mark Twight.

En usko että olisin selvinnyt niin hyvin tätä päivää ilman tätä ruokavaliota. Aika monelle onkin vaikeaa uskoa tuota rasvan käyttämistä energianlähteenä.