Treenit jatkuu pakollisen tauon jälkeen.

No niin, olen edelleen "toipilaana", mutta ei sitä enää jaksa olla vain aloillaan tekemättä mitään. Omasta mielestäni on vääryys, jos voi jo mennä töihin eikä voi treenata: Kuitenkin töissäkin voi joutua tekemään jotain hyvinkin fyysistä. Toissapäivänä piti raahata 50kg:n painoisia laatikoita. Ja lääkärin mukaan voit mennä töihin, mutta älä treenaa kahteen viikkoon. Hmm... näenköhän tuossa jonkinlaisen ristiriidan...

Ei siis sillä ettenkö viihtyisi töissä, päinvastoin. Nyt on taas ihan mukava mennä töihin vapaitten jälkeen. Hyvät työkaverit, mielenkiintoiset työt. Mitä muuta sitä voi vaatia.

Noh, otin tänään kuitenkin vähän jumppaa. Aiheena kevennetty "300" treeni, jota on tässä aika ajoin tullut tehtyä.

Treenit: 300 "light"

- 25 leuanvetoa, puolikkaita
- 50 maastavetoa 47kg:lla
- 50 punnerrusta (nämäkin kevennettynä)
- 50 puolikyykkyhyppyä
- 25 (per puoli) jalkojennostoa, 20kg paino suorilla käsillä
- 25 (per käsi) rinnalleveto+pystypunnerrus 16kg kahvakuulalla
- 25 leuanvetoa "pompulla"

Aikaa meni yhteensä 26:59, elikkäs aika nopeasti, vaikka tuohon sisältyi yksi työpuhelu (jep, minulla on vapaapäivä). Toki liikkeet oli kevennetty niin alhaiseksi, että Mark Twightilla menisi varmaan Paleo-kahvit väärään kurkkuun jos lukisi tämän.

Päivän kunto:

Ja noi yleisesti treenifilosofiasta tällä hetkellä...

Tällä hetkellä en noudata vain yhtä treenimetodia, vaan useiden yhdistelmää. Ja jos en tällä saa tuloksia aikaan, niin syytän ainoastaan ja vain itseäni. Mitään treenimetodia ei sinällään voi arvostella, jos ei tee sitä juuri siten, kuin se on kirjoitettu. Näin viisaasti kirjoitti Jim Wendler ja uskon että lausuma pitää paikkansa.

Mitä sitten teen tällä hetkellä?

Voimapuolella noudatan Jim Wendlerin 5/3/1:tä (taukoa, perhanan toipilasaika, kun ei saisi tulla painetta pään alueelle), Convict Conditioning/Solitary Fitness -periaatteita ja Crossfit/Gymjones/Rosstraining -juttuja. Pääpaino olisi edelleen 5/3/1:ssä, sillä voima on mielestäni tärkein ominaisuus monestakin näkökulmasta katsottuna.

Training Days part II

Yksi viikko takana, kaksi jäljellä. Välillä tuntuu, ettei oikein jaksa innostua enempää, lannistuu yrittämästä. Sitten sanon itselleni: se on vain työtä. Ei se ole sen ihmeellisempää. 3 viikkoa. Se on lyhyt aika elämässä.

On tullut uitua ja juostua. Kummastakaan en pahemmin välitä. Mutta hammasta purren siitä pääsee, se on vain työtä.

Yllättävän nopeasti keho palautuu kovastakin treenistä. Ja kovakin treeni saattaa joskus toimia palauttavana. Pitää olla vaihtelua ja sitä olen saanutkin.

Lueskelin hieman T-nationia taas vaihteeksi ja silmääni osui juttu treenin intesiteetistä. Kirjoittaja oli Charles Poliquin, jolla on mielestäni usein aivan kahjoja ajatuksia treenaamisesta. Tosin hän myös yleensä perustelee hullut ajatuksensa. Tässä tapauksessa hän puhui treenaamisen kovuudesta. Ajatuksena olisi treenata 2 viikkoa niin kovaa, että kroppa kestää sen nipin napin... jos kestää. Sen jälkeen viiden päivän täydellinen lepo treenaamisesta. Ja treeni on todella niin kovaa, että kehosi on ylikunnossa lähes koko kahden viikon ajan.

Yksi esimerkki tulee taas mieleeni, vaikka se onkin sama kuin monessa muussakin kirjoituksessani: elokuva 300. Näyttelijät pidettiin tarkoin palautumisen ja ylikunnon välimaastossa heidän treenatessaan elokuvaa varten. Kaloreita sai sen mukaan, miten paljon treenasi. Heitä tosin valvottiin koko ajan ammattilaisten toimesta, mikä on ongelmana tällaisen perusharjoittelijan treeniohjelmassa.

Ja sitten on vielä se ongelma, että haluaakohan sitä kuitenkin lähteä salille niiden 5 päivän aikana? Yksi ratkaisu siihen on kehittää itselleen jotain tekemistä tuoksi ajaksi. Muutama projekti tuli heti mieleen.

Niinpä en aio säästää itseäni näiden kahden viikon aikana. Otetaan sitten vaikka viikko lepoa treenistä. Saattaa tulla tarpeeseen...

Do you know what you're doing, part II

Viime kerralla jäi itseasiassa selostamatta, mitä tarkoitin tuolla otsikolla.

Tarkoituksenani oli pohtia enemmänkin tätä aloittamaani ohjelmaa. Tarkemmin sanoen näitä mentaalitason juttuja. En ole hairahtumassa mihinkään uskontoon, vaan lähinnä olin miettinyt aika kovaa "mielen kovettamistekniikkaa". Mutta kun aloitin sen, huomasin heti, että saatan olla menossa vesille, joiden syvyydestä minulla ei ole käsitystä. Joten löin vähän jarrua sille asialle. Täytyy vähän tutkia asiaa ensin, tutkia enemmän. Ettei tule tehneeksi jotain peruuttamatonta... Kuulostaa hurjalta, eikä asiaa tule mielestäni väheksyä.

Treenit

Pysyvät edelleen kovina. Teimme treenikaverin kanssa 300-treenin, olihan rankka pitkän tauon jälkeen!

Ajat:
Itsellä meni aikaa 28:27. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun todella tein kaikki liikkeet oikeilla painoilla. Kaveri veti sitten paremmaksi, 28:05. Ja ensimmäinen kerta! Olenkohan hieman kade..? Ei pitäisi olla.