Training Days part II

Yksi viikko takana, kaksi jäljellä. Välillä tuntuu, ettei oikein jaksa innostua enempää, lannistuu yrittämästä. Sitten sanon itselleni: se on vain työtä. Ei se ole sen ihmeellisempää. 3 viikkoa. Se on lyhyt aika elämässä.

On tullut uitua ja juostua. Kummastakaan en pahemmin välitä. Mutta hammasta purren siitä pääsee, se on vain työtä.

Yllättävän nopeasti keho palautuu kovastakin treenistä. Ja kovakin treeni saattaa joskus toimia palauttavana. Pitää olla vaihtelua ja sitä olen saanutkin.

Lueskelin hieman T-nationia taas vaihteeksi ja silmääni osui juttu treenin intesiteetistä. Kirjoittaja oli Charles Poliquin, jolla on mielestäni usein aivan kahjoja ajatuksia treenaamisesta. Tosin hän myös yleensä perustelee hullut ajatuksensa. Tässä tapauksessa hän puhui treenaamisen kovuudesta. Ajatuksena olisi treenata 2 viikkoa niin kovaa, että kroppa kestää sen nipin napin... jos kestää. Sen jälkeen viiden päivän täydellinen lepo treenaamisesta. Ja treeni on todella niin kovaa, että kehosi on ylikunnossa lähes koko kahden viikon ajan.

Yksi esimerkki tulee taas mieleeni, vaikka se onkin sama kuin monessa muussakin kirjoituksessani: elokuva 300. Näyttelijät pidettiin tarkoin palautumisen ja ylikunnon välimaastossa heidän treenatessaan elokuvaa varten. Kaloreita sai sen mukaan, miten paljon treenasi. Heitä tosin valvottiin koko ajan ammattilaisten toimesta, mikä on ongelmana tällaisen perusharjoittelijan treeniohjelmassa.

Ja sitten on vielä se ongelma, että haluaakohan sitä kuitenkin lähteä salille niiden 5 päivän aikana? Yksi ratkaisu siihen on kehittää itselleen jotain tekemistä tuoksi ajaksi. Muutama projekti tuli heti mieleen.

Niinpä en aio säästää itseäni näiden kahden viikon aikana. Otetaan sitten vaikka viikko lepoa treenistä. Saattaa tulla tarpeeseen...