tiistai 3. tammikuuta 2012

Pitkäkestoinen harjoittelu kamppailulajeissa.

Ajankäyttö lienee meidän nykyihmisten suurin ongelma. Katsomme sähköpostin monta kertaa tunnissa, teemme samaan aikaan useita tehtäviä (saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi) , käytämme aikaa Facebookissa tai Internetissä, katsomme televisiota jne. Meillä on enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ja silti olemme kiireisempiä kuin ikinä?

Yksi ongelmista on varmasti se, että meillä on mahdollisuuksia enemmän kuin koskaan: voimme opetella soittamaan mitä tahansa instrumenttia kotona virtuaalisen opettajan avulla, ruokavalio-tietoutta on netti pullollaan ilmaiseksi, voimme opiskella historiaa lähtemättä koskaan kotiovesta ulos vain muutamia esimerkkejä luetellakseni.

Eli olemmeko alkaneet rakentaa omasta kodistamme vankilaa? Jos jokin on mahdollista tehdä kotona, ei ole mitään syytä lähteä käymään jossain, koska se vie sitä meidän "kiireistä aikaamme"? Aikaa tuhraantuu matkustamiseen, vaatteiden vaihtoon paikan päällä ja ei sovi unohtaa sitä, että paikan päällä on hyvä olla "ajoissa". Loppujen lopuksi aikaa menee siihen kaikkeen muuhun enemmän kuin itse tekemiseen.

Toisaalta siis olen sitä mieltä, että meidän pitäisi lähteä enemmän pois kotoa mutta toisaalta onhan se totta, että aikaa kuluu enemmän kuin jos pystyisimme tekemään samat asiat kotona.

Ja koska jo otsikossa mainitsin, niin puhun nyt enemmänkin kamppailu-urheilusta, mutta nämä samat asiat pätevät yleisesti myös muihin harrastuksiin. olen noudattanut tämän tyylistä harjoittelua esimerkiksi ammunnan suhteen.

Pitkäkestoinen harjoittelu kamppailulajeissa

Pitkäkestoisella harjoittelulla tarkoitan kahden tunnin tai sen ylittävää aikaa. Perinteisesti kamppailulajeja harjoitellaan 1-1,5 tuntia kerrallaan, mikä onkin ihan hyvä, etenkin jos harjoittelu pitää sisällään kovaa sparria. Kovan sparrin treenit olisi hyvä pitää jopa vielä lyhempinä, kuten 30 - 45 min, koska elimistö rasittuu muuten liikaa.

On kuitenkin olemassa muutamia lajeja/tyylejä kamppailuscenen sisällä jotka poikkeavat tuosta perinteisestä noin tunnin harjoitussessiosta. Esimerkiksi Catch-paini on perinteeltään sellaista, että sitä harjoitellaan 3-4 tuntia kerrallaan. Hyvää tässä on se, että harjoituskertoja ei tarvitse niin montaa kertaa viikon sisään. Jos mietitään, että esimerkiksi harjoittelisi neljä kertaa viikkoon tunnin harjoittelun se tekee viikossa 4 tuntia. Kun siihen lisää vaikka tunnin matkoihin ja vaatteiden vaihtoon (tämä on vielä nopea suoritus), tekee se yhteensä 8 tuntia (josta siis neljä tuntia varsinaista harjoittelua). Jos nyt taas mietitään että harjoiteltaisiin kaksi kertaa viikossa 3 tuntia, saadaan viikkoon jo 6 tuntia harjoittelua. Ja jos kertoihin lisätään se tunti matkustamiseen yms. per harjoituskerta, saamme yhteensä saman 8 tuntia, josta harjoitteluun on käytetty kolmasosa enemmän aikaa. Ei kovin monimutkaista laskentaa, mutta tarkoitus on vain havainnollistaa se, kuinka paljon aikaa pystyy säästämään.

Tähän väliin voidaan mainita että missä tahansa lajissa, jossa järjestetään leirejä, harjoitellaan satunnaisesti tunteja kerrallaan, mutta tämä on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.

Eikä tule unohtaa sitäkään, että alkulämmittelyihin menee viikossa yhteensä enemmän aikaa, jos harjoitellaan 4 x viikkoon kuin 2 x. Eli saadaan enemmän harjoitusaikaa entisestään.

Hyvät puolet pitempikestoisessa harjoittelussa:

- vähemmän aikaa matkustamiseen ja vaatteiden vaihtoon
- enemmän aikaa varsinaiseen harjoitteluun (vähemmän alkulämmittelyjä)
- enemmän vapaita "iltoja" viikossa
- enemmän aikaa "toistoille".

Ongelmat pitempikestoisessa harjoittelussa:

- harjoittelu ei voi olla kauhean intensiivistä tai kovaa
- palautuminen pitkittyy (Huom! Kuitenkin enemmän vapaapäiviä)
- harjoituksien järjestäminen (moni sali ei järjestä pitkiä harjoituksia tai useampia peräkkäin)
- saman ajatusmaailman kannattajat

Lopuksi

Eli tämän kertainen julkaisu on hieman tällaista mietintää harjoitukertojen suhteen, mutta on aika helppoa nähdä pitkäkestoisen harjoittelun hyvät puolet. Se pitää ssällään omat ongelmansa, mutta kiireisen nykyihmisen kannattaa miettiä, miten hän aikansa järjestää.

Enemmän treeniä samalla ajalla!

Ei kommentteja: