Fly with eagles.

LL Cool J sanoi eräässä haastattelussa, että tulisi pyrkiä lentämään kotkien kanssa. Että varikset "hengaavat" varisten kanssa. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että pitäisi kulkea nenä pystyssä, kuvitellen olevansa jotenkin parempi kuin muut. Tämä tarkoittaa pysymistä erossa pahoista, viheliäisistä ihmisistä. Sellaisista, jotka tekevät kaltaisekseen.

Pyri sellaisten ihmisten seuraan, joilla kuvittelisit olevan samanlainen arvomaailma kuin sinulla. Tai parempikin.

Kävin tänään harjoittelemassa uudella treenisalilla. Ei siis uusi sinänsä, vaan henkilökohtaisella tasolla. Emme ehtineet harjoittelemaan täyttä aikaa, koska aikatauluissa oli ilmeisesti käynyt joku sekaannus. Mutta siinäkin lyhyessä ajassa ehdin jo tottua hieman uuteen treeniporukkaan. Ja tunsin oloni tervetulleeksi. Mikä oli tärkeää, sillä olin jo kääntyä ulko-ovella pois treenisalilta, ei ollut ollenkaan treeni-intoa päällä. Mutta näin jälkeenpäin tunnen, että tein oikean ratkaisun.

Ehkä nämä tyypit ovat niitä kotkia. Ja itse olen vielä varis. Mutta parempaan tuleekin aina pyrkiä.

Treenit.

1 tunti BJJ:tä. 15min siitä sparria. Ihan riittävä, kun miettii etten ole pitkään aikaan päässyt treenisalille.

Huom! Uutta!

Päätin vihdoin perehtyä asiaan ja sain asennettua laskurin kävijämääristä blogisivuilla. Katsotaan, kuinka paljon jengi jaksaa tätä käydä lukemassa...

Highway.

Vkoloppu takana, uusi elämä edessä. Päätin jo heti aamusta pyöräillä duuniin ja sainkin heti uuden ennätyksen tehtyä.

Treenit.

20km pyöräily, aika 46:35.04. Tuo kilometrimäärä saattaa heittää jopa kilometrillä, toisaalta laitoin ajan päälle ajoissa ennen lähtöä. Ja tärkeintähän on huomata ajan paranevan. Reitti on pysynyt samana. Perillä suihkun jälkeen tuli kyllä huono olo. Meinasi laatta lentää. Oli ilmeisen rankka veto.

Treenaamisen eri osa-alueet

Tuossa eilen aloin pohtimaan jo omaa kehittymistä. Luin artikkelin Men's Health:stä (joka on muuten yksi turhimmista lehdistä, mitä maa päällään kantaa) jossa kehoitettiin testaamaan oma kunto viidellä eri osa-alueella: räjähtävyys (power), voimakkuus (strength), kestävyys (endurance), ketteryys (agility) ja nopeus (speed). Artikkeli oli poikkeuksellisen hyvä, vaikka olikin suunnattu enemmän joukkueurheiluun, erityisesti palloilulajeihin. Täytyy ottaa nuo testit ylös, ja katsoa, minkälaisessa kunnossa sitä ollaan. Osa testeistä oli aika itsestään selviä/läpihuutojuttuja. Esim. yhdellä osa-alueella testattiin maksimikyykkyä ja täydet pisteet sai 90kg:lla... sehän on ihan normi treenipaino tämän painoiselle kaverille! Luulisi siinäkin mieluummin olevan joku prosentuaalinen tulos, esim. 150% omasta kehonpainosta... Nuo juoksujutut aiheuttaa oman ongelmansa, kun tuo nilkka tuntuu olevan tuollainen pain in the ass.

Sitten kehittäisi tuota omaa treenaamista siten, että kehittäisi vähintään kerran viikkoon jokaista osa-aluetta. Pitää vaan etsiä jokaista osa-aluetta kehittäviä treenijuttuja tarpeeksi monta, ettei keho totu liikaa yhteen harjoitukseen.

Tälle viikolle ensimmäinen treeni on jo hoidettu, se oli kestävyyden puolella. Vai oliko se jopa voimakestävyyttä, en viitsi tehdä eroja näille kahdelle...

Know Your Limits. And Conquer Them.

Muutamana päivänä olen ehtinyt treenaamaan tällä viikolla. Tänäänkin pitäisi päästä, sillä loppuviikosta pitää semmoista kiirettä, ettei treenaamaan ehdi millään.

Treenit tällä viikolla:

Tiistai-aamuna BJJ:tä. 6x6 minuuttia kevyttä sparria, ei tekniikkaa. Vaikka sitä yrittääkin koko ajan hioa, tietenkin.

Eilen keskiviikkona olin varma, etten ehdi enää treenaamaan mitään, mutta sain kuin sainkin vedettyä kuntopiirin läpi. N. 30 minuuttia, pitäen sisällään punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, hyppyjä (nilkka ei ollut ihan hirveän innoissaan näistä) ja varjonyrkkeilyä palauttavana välissä.

Olen joskus tehnyt tuota ko. jumppaa enemmänkin. Nyt huomasin kesken treeniä, miten kunto on muuttunut. Huomasin, että keuhkot kyllä jaksoivat ottaa happea tarpeeksi (aerobinen) mutta sitten taas lihakset väsyivät aivan luvattoman nopeasti? Eli ns. lihaskestävyys on selkeästi huonontunut, muuta hapenottokyky parantunut? Onkohan tämä edes mahdollista?

Etenkin punnerruksissa huomasi, että ojentajat menivät heti maitohapoille, mutta vatsalihaksia tehdessä ehdin ihmettelemään, että olenko yhtään hengästynyt. Henki kulki aivan kuin olisi päiväkävelyllä ollut... Täytyy ohjata treeniä hieman eri suuntaan, tai ainakin painottaa vähän eri asioita.

Syöminen on lipsunut nyt kisojen jälkeisen ylimenovaiheen vuoksi. Tai siis olen itse antanut sen luisua. Nyt saa taas vähän keskittyä ruokailun järjestämiseen...

Vacation.

Tämä vko on mennyt lomaillessa. Oikeammin sanottuna taukona treenistä. Kyllä tässä tuntuu kroppakin levänneen kunnolla. Alunperin piti pitää taukoa vain muutama päivä, mutta puolessa välissä viikkoa ei ollut vielä treeni-into tullut takaisin, joten päätin odottaa ihan rauhassa, silläkin uhalla, että olisin joutunut suorastaan piiskaamaan itseäni uudelleen treenaamiseen.

Tällä kertaa sain apua vanhalta kaverilta, joka houkutteli ulos treenaamaan. Perjantaina saimmekin yhdessä tehtyä sopivan rankan treenin.

Treenit:

Hyppyleuanveto. Vuorotellen kaverin kanssa, yksi toisto kerrallaan. Vaikea sanoa, mihin numeroon asti pääsimme, mutta lienee parin-kolmen kymmenen paremmalla puolelle.

Dipit. Vuorotellen kaverin kanssa, yksi toisto kerrallaan. Tästäkään en osaa sanoa, kuinka paljon meni, sain itse vähemmän dippejä kasaan kuin treenikaverini.

Laskeva pyramidi kahvakuulalla. Kolme liikettä on yksi toisto. Yksi toisto piti sisällään heilautuksen eteen, rinnallevedon ja tempaisun samalla kädellä. Teimme yhden käden kerrallaan, toinen lepää tänä aikana. Toistot: 5-4-3-2-1. Oikein hyvä, kevyt treeni näin alkajaisiksi.

100 punnerrusta kädet tangoilla. Tarkoituksenamme oli saada yhdessä kasaan 100 toistoa (50 per tekijä). Lopussa alkoi kyllä tahti jo hyytyä. Mutta saimme 100 kasaan.

Hyvää tällaisessa treenissä oli se, että saimme pientä, toverillista kilpailua aikaiseksi, mistä saimme molemmat motivaatiota tekemiseen enemmän kuin yksin tehdessä.

You win some, you lose some.

Nyt on kisat takana.

Ei ollut suunsoitosta paljon apua. Lauantain matsi päättyi täydellä ajalla toisen kaverin pistevoittoon. Ei ollut hyvä olo, kun asteli tatamille. Asiaan vaikutti vamma (nilkka), ravinnon niukkuus kun pelkäsin olevani yli painorajan ja yleinen alakulo. En uskaltanut päivän aikan juoda edes kunnolla, kun pelkäsin painon heilahtavan yli sallitun rajan. Mistä sitten kehittyikin päänsärky sopivasti ennen ensimmäistä ottelua. Hyvä meininki...

En löytänyt millään sitä draivia, mikä vaaditaan kisojen loppuunviemiseen. Saati sitten edes yhden vastustajan voittamiseen!

No. Mielihän siitä meni maahan, mutta vain hetkeksi. Olin niin tyytyväinen ylipäätään siihen, että pääsin vihdoin ja viimein pois sieltä kisoista. Tuota yhtä matsia odoteltiin käsittämättömät 7+ tuntia! Siinä ajassa ehti pohtia aivan liikaa kaikkia asioita. Toisaalta, onhan se sama stressi kaikilla muillakin ottelijoilla.

Päätin jo eilen illalla kuitenkin, että tänään mennään hakemaan hyvitystä. Ensimmäisen ottelun jännitys oli jo kuitenkin saatu pois päiväjärjestyksestä, joten pitihän sen mennä tänään edes vähän paremmin.

Ja menihän se! Sain edellisenä iltana syötyä ja juotua kunnolla, sain siis kropan jälleen normaalitilaan. Nesteytys, ravinto... kun nämä asiat on kunnossa, niin painikin onnistuu paljon paremmin.

Tänään sitten Openissa sain ensimmäisen vastustajani pisteillä voitettua ja toiselle hävisin lukotuksella aika nopeasti. Mutta sain siitä matkaan SM pronssia. Ihan hyvä, että tuli tänään lähdettyä kisoihin. Olisi varmasti jäänyt kaivelemaan, jos olisi vain jättänyt sunnuntain kisat väliin.

Kokemusta ainakin tuli ihan mukavasti lisää. Paikat mitkä rikki tällä hetkellä (siis sen nilkan lisäksi): selässä kramppi, vasemman käden nimetön venähtänyt, oikena jalan isovarvas sama juttu ja mustelmia ympäri kroppaa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä huomenna huomaa.

Mitä opin näistä kisoista.

1. Pidä huoli siitä, ettei tarvitse pudottaa painoa liian nopeasti, jos ollenkaan.
2. Sparraa välillä kovaa. Liian pehmeä harjoittelu, vaikka onkin hyvästä peruskuntokaudella, voi koitua kohtaloksi kisoissa.
3. Lajin mukaista treeniä. Viime aikoina ei ole tuo puvun kanssa treenaaminen paljon maistunut. Itseasiassa, inhoan sitä. Mutta kisoja edeltävänä kuukautena siihen tulee panostaa kunnolla.
4. Hanki samanlaista vastusta kuin kisoissa. Yleensä kisoissa juuri väännetään aivan raivolla, joten samanlaista vastusta pitäisi saada omassa harjoitusporukassakin.

5. Viimeinen, muttei vähäisin. Vaihda seuraa. Jos omassa seurassa ei panosteta kilpailuun ja se kuitenkin kiinnostaa, vaihda sellaiseen, missä panostetaan.

Lopuksi vielä kiitokset huoltojoukoille ja kuvaajalle. Ilman teidän tukeanne ei olisi mitaliakaan!

Freedom.

Paljon on ehtinyt tapahtua tätä kirjoittaessa. Ehdin käydä Puolassa, valmistautua kisoihin, parantua nilkkavammasta...

Aloitetaan Puolan reissusta. Olisi ollut paljonkin syytä jättää koko reissu väliin, kun kisoihin oli aikaa enää 2 viikkoa. Onneksi homma ei nyt ainakaan ihan vielä ole mennyt täysin puihin.

Yllä olevat kuvat on otettu Puolan reissun retkeltä Stutthof:iin. Stutthof oli yksi keskitysleireistä, joilla juutalaisten kansanmurhaa suoritettiin. Paikka oli hyvin hiljainen. Tuuli ainoastaan kävi paikassa korviin, ei kuulunut edes lintujen laulua. Hiljaiseksi veti...

Jos jollekin muuten jäi epäselväksi tuo ensimmäinen kuva, niin siinä on leirillä surmansa saaneiden kenkiä. Pieniä, isoja, naisten, miesten... Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Paikka sai taas miettimään tätä meidän maailmaamme. Meillähän on kaikki aika hyvin. On helppoa elää kun yhteiskunta pitää huolta. Toisaalta, onko Stutthof pelkkää historiaa? Eikö tänäkin päivänä ihmisiä tapeta kansanmurhan omaisesti ympäri maailmaa? Historia toistaa itseään...

Mutta siirryn paljon kevyempiin aiheisiin, kuten treeniin, syömiseen ja kilpailemiseen.

Treenit tällä viikolla
(kisoihin valmistautuminen)

Kuntojumppaa alkuviikosta. Kuntopiirin tyylisesti leuanvetoja, tukkipunerrusta (pururatojen jumppapaikoilla), kyykkyjä ja dippejä.

Mattopainia tiistaina:
15min. lämmittelyn omaisesti varjopainia, eli shootin ja sprawlin harjoittelua. Hyvä alkujumppa, tosin tuntui ettei oikein jaksa treenata näin pienillä kalorimäärillä.
30min. rentoa mattotyöskentelyä, mahdollisimman jouhevaa. Muutama tekniikka jäi vielä vähän arveluttamaan, mutta en aio alkaa opettelemaan sitä enää tässä vaiheessa.

BJJ:tä keskiviikkona omalla salilla (joka tosin saattaa vaihtua nyt kesällä, katsotaan). Kalorivaje puski entistä pahemmin päälle, puvun kanssa painiminen on paljon raskaampaa, kun tulee heti painostavan kuuma. Olisikohan nestehukka...:)

Ravinto.

Alkoi jo huolestuttaa alkuviikosta, kun puvun kanssa vaa'alla käynti näytti melkein 4kg yli oman painosarjan! Vielä kun punnituksesta läpipääseminen on edellytys koko kisaan osallistumiselle. No, tänään tilanne on kitenkin jo valoisampi: aamulla vaaka näytti 300 grammaa alle oman painosarjan!

Syömiset? Ravintoterapeutti varmaan saisi halvauksen kun kuulisi, miten olen tällä viikolla syönyt. Mutta 4kg pudottaminen alle viikossa vaatii jo hieman rankempia konsteja. Niinpä olen pitänyt seuraavanlaisen jaksotuksen:

ma: nolla-hiilari-päivä
ti: jokainen ateria sisältää: proteiininlähteen ja hedelmän
ke: proteiinijuomilla ja -patukoilla mentiin tämä päivä, kiire
to: nolla-hiilari-päivä. Pakko kuitenkin yrittää vetää painoa varmuuden vuoksi pikkuisen alle vaadittavan, ettei tarvitse kääntyä salin ovella kotiin. Huomenna annan vähän armoa ruokailun suhteen, olisi sitten hyvässä iskussa lauantain kisoja varten.

Muistelen sitä yhtä ja ainoaa kesää milloin olin todella hyvässä kunnossa. Rasvaprosentti oli jotain alle 7% ja lihaskunto oli kohdillaan. En ollut varsinaisesti mitenkään erityisen vahva, mutta kestävyyttä oli sitäkin enemmän. Niinä aikoina vaan muistan, että kun olin vienyt sitä dieettiä yli tietyn kynnyksen, tuntui kuin painoa olisi voinut pudottaa kuinka paljon vain. Nyt tuntuu, että saattaisin olla siinä pisteessä jälleen! Sääli, että silloin kuuntelin muita, kuinka pitäisi olla 5kg enemmän painoa (lihasta). Se kun oli tietenkin pakko yrittää hankkia muutamassa kuukaudessa... ja niitä painoja kannan edelleen mukanani. Katsotaan, pääsenkö niistä nyt lopullisesti eroon.