Kamppailulajit elämäntapana.

Kävin viikonloppuna opettamassa mattokamppailua eräälle hieman perinteisemmälle seuralle. Kyseessä on japanilaista alkuperää oleva laji, joka on onnistunut pitämään perinteistä kiinni.

Siksi olikin suuri kunnia saada käydä opettamassa. Harva laji on valmis nykyisin menemään oman lajinsa "ulkopuolelle". Opetettava porukka tuntui omaksuvan materiaalin hyvin, toisaalta opetettava materiaali oli yksinkertaista omaksua. Hyvä näin.

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut tätä omaa opettamista ja opiskelua kamppailulajien saralla. Olen tähän päivään mennessä opettanut todella monelle ihmiselle erilaisia asioita kamppailu- ja itsepuolustuslajeista ja samalla kasvanut itsekin ihmisenä. Nyt alkaa hiljalleen näyttämään siltä, että alan saamaan myös jotain korvausta omasta harrastuksestani...

Kuitenkin huomaan sen, että vaikka osaan jo pitää huolta itsestäni, että on niin paljon asioita joita en osaa. Liian paljon kuluu aikaa siihen, että tutkiskelen uusia asioita, vaikka kaikkia vanhoja juttujakaan en ole laittanut todelliseen testiin. Tosin tällä hetkellä panostan enemmän mattokamppailuun kuin aiemmin, mutta muiden taitojen ylläpito vaatii aikaa.

Suurin haasteeni onkin siis tällä hetkellä se, että käytän liian vähän aikaa kamppailutaitojen hiomiselle. Aionkin nyt jatkossa panostaa omaan treenamiseen enemmän aikaa vaikka samaan aikaan opetan.

Tehdäkseni kamppailulajeista vielä enemmän elämäntavan, minun tulee panostaa siihen eri tasoilla. Näiden tasojen kehittäminen onkin seuraava askeleeni.