Dreams.

Työkaveri heitti tänään, että käy lottoamassa. Niinpä päätin käydä kaverin kanssa tekemässä lottorivin.

Ryhdyin miettimään asiaa sen jälkeen. Pohtimaan siis syvällisemmin.

Mitkä ovat ne tavoitteet, joita haluaa elämässä saavuttaa? Mikä on todella tavoittelemisen arvoista?

Huomasin, etteivät ne asiat kovin kummoisia ole. Ensin mietin, että pitäisi olla moottoripyörä, haluaisin matkustaa ja haluaisin olla vapaa kaikenlaisesta velkavankeudesta. Toisin sanoen haluaisin olla täysin vapaa tekemään mitä haluaisin. Jännä juttu, kun miettii, etteivät nuo asiat loppujen lopuksi ole niinkään kiinni siitä, etteivätkö ne olisi mahdollisia jo tässä elämäntilanteessa. Eihän niitä voi tehdä kovin paljon, koska pitää käydä töissä ja ansaita sitä rahaa saadakseen noita asioita. Mutta jos lähdetään purkamaan niitä, niin eivät ne niin kovin vaikeita asioita ole saavuttaa.

Matkustaminen: lähinnä tämän asian "esteenä" on kaikki muu paitsi raha. Rahaa saa kunhan säästää. Mutta asioiden järjestely on yleensä se, mihin homma kaatuu. Pitää varmistaa että minulle rakkaat ihmiset pääsevät mukaan ja yksistään sen matkan järjestäminen.

Moottoripyörä? Hanki kortti ja osta se. Ei se sen kummempaa ole. Mutta se vaivannäkö kortin ajamisesta, varusteiden ja pyörän hankkimisesta ja se vaiva, että ottaa selvää vakuutuksista ja muusta moottoripyöräilyyn liittyvästä.

Velkavankeus: tämä lienee niitä ainoita asioita, joihin rahalla voisi todella vaikuttaa.

Tehdä mitä haluaa: enkö ole jo nyt vapaa tekemään periaatteessa mitä haluan? Haluan olla fyysisesti vahva ja olla hyvä kamppailu- ja itsepuolustuksen saralla. Näitähän teen koko ajan, käyn salilla ja opettelen lajeja minkä suinkin ehdin. Näitä asioita pitäisi vaan täsmentää ja priorisoida: kuinka paljon aikaa haaskaan notkumalla internetissä lukemalla asioista sen sijaan että toteuttaisin niitä?

Ehkä tässä koko tämän kertaisen blogikirjoituksen pointti: raha ei sinällään anna niitä asioita, joita kaipaan, vaan enemmänkin odotan, että joku tai jokin antaisi minulle luvan tehdä niitä asioita. Kaikki on saavutettavissa, kun määrätietoisesti tavoittelee niitä.

Offtopic: Dream Journal, Day 1.

Tällä kertaa kirjoitan hieman aiheen sivusta, ei siis sinällään liity treenaamiseen eikä syömisiiin (vaikka molemmat varmaan liittyvät tähän).

Olin polttareissa viikonloppuna ja eilen oli ns. kakkos-krapula -päivä. Olin illalla nukkumaan mennessäni aivan varma että ensi yöstä tulisi raskas painajaisten yö. Toisin kuitenkin kävi.

Aamulla herätessäni aloin heti jostain syystä pohtimaan mitä uni tarkoitti. Yleensä kuittaan unet olankohautuksella, mutta tämä uni oli jotenkin erilainen. En muista tarkasti sisältöä, mutta sen tarkoitus oli selvästikin käsitellä jotain. Ehkä kertoa minulle jotain?

En koe että unet olisivat jotenkin yliluonnollisia tai uskonnollisia, vaan alitajuntahan käsittelee kaikkea päivän tai päivien aikana tapahtuneita asioita. Yleensä pienellä pohdinnalla pystyy näkemään yhtäläisyydet edellisen päivä tapahtumien ja yöunien välillä. Luin jostain kirjasta, joissa tietyissä kulttuureissa on tapana käsitellä aina aamupalalla unet pöytäseureen kesken. Tämä on mielestäni aika hienoa, sillä jos ratkomme ongelmia yöunien aikana, niin mehän saamme paljon aikaiseksi tuona aikana.

Anyways. Kun heräsin, muistin, että uneni oli kuin suoraan Inception-elokuvasta. Elokuvahan kertoo siis (spoiler-varoitus) varkaasta, joka pystyy menemään ihmisten uniin ja anastamaan tietoja sieltä. Vaikka uni ei sinällään antanutkaan minulle hirveästi mitään, niin päällimmäinen ajatus herätessäni oli: kuinka paljon me päätämme itse omasta todellisuudestamme?

En nyt tarkoita tällä sitä, mitä itse-apu -kirjat meille toitottavat, että meidän pitäisi muuttaa itseämme ennen kuin pystymme muuttamaan omaa maailmaamme. Tarkoitan sitä, miten suhtaudumme omaan tämän hetkiseen maailmaamme. Puhun siis mielikuvituksesta ja kuinka se sekoittuu todellisuuteen.

Omalla kohdallani tämä on ollut aina voimavara, mutta jostain syystä olen muutaman viime vuoden aikana vajonnut "todellisuuteen" jota ympäröivä maailma minulle (ja meille kaikille) syöttää. On aika asennoitua uudelleen ja alkaa elämään sitä elämää, mitä itselleni tahdon. Ja muutoksen ei tarvitse olla kovin suuri. Onhan mielikuvitukseni aika vahva:)

Ps. jos tämä meni liian henkeväksi, yritän ensi kerralla kirjoitella jostain pinnallisemmasta...

Spartacus: Blood and Sand Suomeen, kiitos?

Olin aika kova 300-elokuvan fani. Heti kun sain kaverilta vinkin Gymjones-sivustosta, kävin heti ostamassa elokuvan soundtrackin ja alkuperäisen sarjakuvan. Aloin heti tehdä kotona treenejä, joita kaivelin GJ-sivustolta ja sainkin itseni ihan kohtuulliseen kuntoon:

Olipa tuossa välissä vielä toinenkin Spartalais-aihe, joka antoi motivaatiota: God of War -peli PSP:lle. Kun peli päähenkilö oli niin brutaali soturi, joka jaksoi kiipeillä ja taistella jatkuvasti (okei, sehän on peli, mutta motivaatiota voi hakea mistä tahansa). Ketterä, voimakas ja vielä myös voimakkaan näköinen soturi.

Nyt olen saanut hieman samanlaista motivaatiota tekemiseen. Satuin kaupassa huomaamaan uuden Muscle&Fitness -lehden ja ajattelin ostaa sen motivaattoriksi. Lehdessä oli juttua uuden tv-sarjan, Spartacus: Blood and Sand, näyttelijöiden treenistä. Sarja vaikuttaa lupaavalta, onhan se lähes täydellinen sekoitus Roomaa (sarja), Gladiaattoria ja 300:aa (elokuvia). Haluan ainakin uskoa, että sarja on parempi kuin 300: jostain syystä se ei mielestäni elokuvana yltänyt lähellekään sarjakuvan henkeä. Toivon, että Spartacus pystyy täyttämään sen tyhjiön, minkä 300 elokuvana jätti...



Milläköhän ilveellä sarjan saisi Suomeen?

Harpers Island, new video!

Aivan loistavaa musiikkia tuossa taustalla. Kyseessä on Killing Time, esittäjänä Doom Unit. Voittivat pojat juuri jonkun Radio Rockin järjestämän kisankin.

Musiikilla on joskus (ei aina) positiivinen vaikutus treeniin. Olen muutaman kerran kokeillut testimielessä asettaa itseäni "mustalle" nostaessani painoja. Tarkoittaen, että pyrin saamaan mielen lähelle sitä tilaa missä pelkään: kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, syke nousee, happea kuluu enemmän. Painonnostajat käyttävät samanlaista tekniikkaa, kun he huutavat ja läpsivät itseään/toisiaan ennen isoa nostoa. Samalla kun hevimusiikki pauhaa kovaa kaiuttimista -> stressiharjoittelua.

Tämäkin on vain sellainen asia, että liikaa käytettynä siihen tulee toleranssi. Sitten pitää saada enemmän ja kovempaa. Jossain vaiheessa et enää ole stressin alaisessa tilassa ja olet käyttänyt tekniikan loppuun.

Käytä erikoistekniikoita kohtuudella. Itse kuuntelen normaalisti mieluiten treenatessa musiikkia, jossa on asennetta. Kuten juuri tuo Doom Unitin kappale.