Ajattelin yhdessä vaiheessa sellaista "mielen kovettamistreeniä" (conditioning of the mind). Mutta, niin kuin oli aikeenikin, tutkin aihetta hieman lisää. Ja tutkimukset osoittivat, että olen tietämättäni kovettanut itseäni jo hyvin nuoresta asti. Niin on itseasiassa tehnyt moni muukin.Ei siis ole tarvetta moiselle harjoittelulle, vaikka olenkin luonteeltani aika passiivinen. Tietty määrä aggressiivisuutta on hyväksi ihmiselle, kuten myös sen purkaminen. Uskon, että saan tarpeeksi aggressio-harjoittelua normaalilla harjoittelullani, etenkin noissa lyöntiharjoituksissa.
Oma aggressiivisuus on tosin vain kolikon toinen puoli. Toinen puoli lienee vielä tärkeämpi: jonkun toisen ihmisen aggression kohtaaminen. BJJ:ssä olen aina pyrkinyt noudattamaan rauhallisuutta, koska en ole uskonut aggression voittamiseen suuremmalla aggressiolla. Totuus löytyy, niinkuin monessa muussakin asiassa, sieltä jostain puolivälistä. Ole aggressiivinen, mutta vain tarvittaessa. Liiasta aggressiosta on vain haittaa, liiasta passiivisuudesta hyvät mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Ole ehkä pitänyt omaa "hyvää" puolta, passiivisuutta, jopa tekosyynä olla kohottamatta painikuntoa. Muistan kun aikanaan kävin vapaaottelu-matsissa, niin silloin treenasin kuntoakin tarpeeksi. Sittemmin olen kokenut, että peruskunto riittää "kevyempiin" lajeihin, kuten lukkopaini ja BJJ. Olin väärässä.
Välillä mietin, onko joiltain treenaajilta tuo aggressio täysin loppu, kun pitää painiharjoittelua tehdessäkin kuunnella Slayer:iä. Vai yrittävätkö he lisätä omaa aggressiotaan entisestään.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti