Suuntaviivoja.

Kävin keskustelun yhden maamme pätevimmän kamppailulajikouluttajan kanssa muutamia viikkoja sitten. Tästä käymästämme keskustelusta kävi ilmi, että itselläni on omat suuntaviivat olleet kadoksissa (jeps, olen päätynyt tähän johtopäätökseen jo ennen tätä keskustelua, mutta oli silti tarpeellista kuulla se jonkun ulkopuolisen mielipiteenä). Tällä hetkellä itselläni ei ole tarkkaa tietoa siitä, mihin suuntaan haluan omaa harjoitteluani viedä. Paino sanalla tarkalleen.

- Mikä on motivaationi harjoitteluun tällä hetkellä?

Itselleni koen kaikista tärkeimmäksi itsepuolustuksen ja siihen liittyvät asiat. Toisaalta se vie ajastani ainoastaan pienen osan, tunnen että itselläni saattaisi olla vielä annettavaa muuhunkin. Työpaikallani pääsen osaksi tekemään sitä, mistä nautin myös, eli opettaminen josta saa vielä palkkaakin.

Keskustelimme tämän kamppailulajikouluttajan kanssa myös kilpailemisesta. Olen nyt kolmenkymmentä täyttänyt, perheellinen, jolle elämä on alkanut maistumaan pehmeältä. Liiankin pehmeältä. Syömiset ovat olleet retuperällä eikä treenaaminenkaan ole ollut sillä tasolla, mitä itseltäni olen ennen vaatinut. This shit's gonna have to change. Minulla on vielä aikaa kilpailla, ikä ei ole tehnyt tehtäväänsä vielä.

Joten mikä avuksi? Ensin pitää tietää mitä alkaa korjaamaan:

- syömiset/kehonkoostumus -> jos ei syö oikein ei jaksa tehdä mitään

- treenaaminen -> suoraan verrannollinen jaksamiseen töissä ja elämässä

- motivaatio -> ilman motivaatiota ei ole päämäärää

Yksi ongelma kohdallani on aina ollut myös se, ettei minulla ole ollut koskaan "valmentajaa" kamppailulajiasioissa. Toki on ollut monia opettajia, mutta ei yhtään varsinaista valmentajaa, joka siis pitäisi huolen siitä mitä treenaamisessani tapahtuu. Tämä on yksinomaan omaa haluttomuuttani: haluan löytää itse oman tieni. Haluan pärjätä omillani. Aina halunnut. En ole halunnut ketään kertomaan minulle mikä olisi parempi tai mikä huonompi. Niinpä olen usein joutunut toteamaan asiat kantapään kautta. Mutta olen löytänyt paljon hyvääkin.

Enkä valitettavasti usko, että pystyn hirveästi muuttumaan. Olen ollut jo niin pitkään oman tieni kulkija, että vaihtaminen valmentajan alaisuuteen tulee olemaan vaikeaa.

Mutta sitten työkaluihin joilla aion alkaa korjaamaan noita kolmea kohtaa...

- Syömiset: muuttuvat tästä hetkestä eteenpäin. Nyt lentävät roskaruuat sinne minne ne kuuluvat jo nimensäkin puolesta. Kunnon ruokaa tilalle, säännölliset ruokailut, pääpaino mahdollisimman vähän prosessoidulla ruualla. Luulisi korjaavan automaattisesti myös kehonkoostumusta.

- Treenaaminen, kamppailu: olen nyt kaksi työkiertoa kulkenut pyörällä töihin. Se on ihan hyvä alku, tunti päivässä liikuntaa lisää. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole polkupyörämaratoni, vaan kamppailulajit, joten painopistettä pitää saada siirrettyä siihen suuntaan. Samalla aamutreenaminen motivoi etsimään kunnollisia suuntaviivoja omaan harjoitteluun. Aionkin nyt pitää periaatteenani harjoitella aamuisin jotain kevyttä pystykamppailua ja iltaisin opiskella mattokamppailua. Nämä siis niiden "varsinaisten" treenien lisäksi.

- Treenaaminen, kunto tms.: Kaksi harjoituskertaa viikkoon minitreenien lisäksi. Tarkoittaen joko kehon painolla tai vapailla painoilla tehtävää harjoittelua. Tähän löysin hyvän viisauden Pierre Royltä:

"One problem now is that there is so much information, so many methods, that many of the new coaches are lost and have difficulty finding their way."

Eli nykyisin kaikki tieto on saatavilla niin helposti internetin kautta, että kaltaiseni viisasten kiven etsivät eksyvät tiedon viidakkoon. On niin paljon hyviä juttuja jotka toimivat. On toki asioita, jotka jostain syystä eivät tunnu oikealta. Silloin pitää jatkaa etsimistä. Mutta jos olet jo kerran kokeillut jotain ja saanut sen toimimaan itsellesi, miksi lopettaa? Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki?

- Motivaatio: jos ei vyökokeita varten, niin mitä sitten? Jäljelle jää ainoastaan kilpailu. Vaikka se onkin mielestäni raskasta, inhottavaa ja epämukavaa, niin ehkä se juuri siksi on tarpeellista. Vain menemällä oman mukavuusalueemme ulkopuolelle pystymme kehittämään itseämme.

Kirjoitan itselleni tarkemmat ohjeet muistiin ja saatan julkaista ne tännekin jossain vaiheessa, jos pääsen hyvin alkuun.

Kuntopiiriä.

Jaahas, viikonloppu takana.

Viikonloppuna tuli käytyä Bar Fight -tapahtumassa. Oli ihan hauskaa, oli erilainen ympäristö missä on vähään aikaan joutunut toimimaan. Hirveästi uutta asiaa ei tullut, mutta mukava kuulla siitäkin, miten muualla selitetään ja nähdään samat asiat. Lauantaista voi laskea treeniä 4 tuntia, kevyttä.

Tänään sunnuntaina kävin tekemässä kuntopiirin.

Treenit

30 sec lyöntejä säkkiin
30 sec yleisliikettä (punnerruksen kera, tottakai)

2 min eriä, 4 erää. Hitto kun sitä voi olla puhki yhden treenin jäljiltä. Saattoi olla huono kunto...

Delivery system: Boxing.

Flunssa taitaa taas puskea päälle, kurkku on tulossa kipeäksi. Taitaa olla taas lyhyen lay-offin aika... taas.

Kuitenkin kävin tänään kaverin kanssa treenaamassa vähän nyrkkeilyä. Eli päivän treenit:

Treenit:

Alkulämmittely:
Hyppyleuanveto 10-9-8-7-6
Hyppydippi 10-9-8-7-6
Hyvin kevyttä nyrkkeilyä 12 x 2 minuuttia. katsottiin muutama harjoite, mutta pääasiassa vapaata sparrailua. Vähän tuli hikikin.

Tämänkertaisen blogin aiheena ei tosin ole niinkään treenin sisältö, vaan nyrkkeily itsessään jakelujärjestelmänä. Jakelujärjestelmällä tarkoitan lajeja, jotka ovat erikoistuneet yhteen tiettyyn osa-alueeseen. Esimerkkeinä voisi ottaa painin maahanvientien osalta tai brasilialaisen jujutsun mattokamppailun osalta.

Monet nykyisistä kamppailujeista pyrkivät olemaan "täydellisiä lajeja" ottamalla, lainaamalla tai yhdistelemällä näitä yksinkertaisempia jakelujärjestelmiä. Tarkoituksena on mentaliteetti "Jack-of-all-trades, master of none", eli ei pyritäkään olemaan mestareita millään tietyllä saralla vaan pyritään olemaan monipuolisempia joka osa-alueella.

Tietyllä tavalla hyvä asia että ollaan monipuolisia. Usein kuitenkin unohdetaan se tosiasia, ettei kaikilla ole aikaa opetella montaa vuotta toimivaa kamppailusysteemiä. No, tästä aiheesta joku toinen kerta.

Jakelujärjestelmiin palatakseni, nyrkkeily on yksi kaikkein tärkeimmistä. Kun ihminen joutuu konfliktiin toisen ihmisen kanssa niin etäisyys, jolle ajaudutaan, on yleensä juuri tuo kädenmitta (tai lyhyt käsenmitta). Kädet ovat lähempänä päätä ja pääkohteita. Nyrkkeillessä et vaaranna tasapainoasi etkä raajaan tarttumista. Raajaan tarttumisella tarkoitan jalan tai pään sitomista lyönnin tai potkun jälkeen. Jos jalkasi on vastustajan kainaloon koppaama, niin kyllä pystyt edelleen potkaisemaan toisella jalalla. Mutta kyllähän jokainen ymmärtää ettei kumpikaan jalka ole enää ilmassa tuolloin, eli ei tasapainoa. Jos taas toinen käsi on sidottuna, niin toinen käsi on edelleen vapaana lyömistä varten ja tasapaino on mitä parhain molemmat jalat maassa. Pääsääntöisesti kädet ovat myös nopeammat kuin jalat. Peruslyöntien opettelu ei kestä vuosia, vaan ne pystyy oppimaan tunneissa.

Hyvän jakelujärjestelmän tunnusmerkki on myös opeteltavien työkalujen määrä. Monessa lajissa odotetaan että opettelet satoja tekniikoita ennen kuin niitä annetaan edes kokeilla sparrissa. Nyrkkeilyssä työkalut jäävät muutaman kymmenen puolelle. Ja näitä työkaluja vaan hiotaan sitten loputtomiin.