Ensimmäinen päivä ilman Facebookkia. Onhan muuten kumma juttu, miten sitä on addiktoitunut tuollaiseen typeryyteen. Olin ajatellut jo aiemminkin sieltä poistumista, mutta sitten tuntui että se olisi vain kiukuttelua. Ja palaisin takaisin tuota pikaa.
Ja olin ajatellut kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta antaa olla. Mitä sitä vanhoja enää muistelemaan.
Nyt olis elokuvaproggis aluillaan. Alustava käsikirjoitus on valmis, saattaa olla että siihen tulee vielä isojakin viilauksia. Ajattelin hankkia myös effektipaketin jälkituotantoa varten, musiikki on jo valittu.
Kitaran soitto on jäänyt vähän turhan vähiin, mutta ehkä tässä nyt olisi aikaa taas jatkaa sitäkin harrastusta.
Kiinnostusta olisi myös noihin taistelukoreografioihin. Pitää jotain hienoa kehittää noihin Two Gravesin tappelukohtauksiin.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
tiistai 25. marraskuuta 2014
End of Facebook. Maybe forever.
Päätin tänään luopua Facebookin käyttämisestä.
Juttu sai alkunsa eräästä ihan viattomasta kyselystä, mistä sain pelkkää vittuilua takaisin. Suutuin ja petyin. Tän olisi jotenkin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi random-trollaajat (mitä netistä löytyy nykyisin ihan liikaa muutenkin). Mutta kun kyseessä oli aika hyvät tutut.
Sitten mietin, että olisi pitänyt ehkä puolustaa itseään suusanallisesti.
Sitten että onko oma "ego" niin heikko ettei kestä pientä vittuilua.
Olisiko pitänyt vittuilla takaisin?
Ehkä minulla oli vain huono hetki?
Haistakoon vitut kaikki ihmiset. Ei mua harmita, että ihminen tappaa itsensä sukupuuttoon omaa tyhmyyttään. Ilmastonmuutokset ja kaikki. "Eikä välitetä toisista ihmisistä". No vittu niinpä. Siellä sitä ollaan kuitenkin ensimmäisenä puukottamassa toista selkään heti tilaisuuden tulleen.
Jotenkin haluaisin uskoa ihmisiin edelleen, mutta enpä tiedä. Näiden muutaman ihmisen joukosta yksi etenkin oli sellainen, kenestä haluaisin uskoa pelkkää hyvää. Erehdyin näköjään pahemman kerran.
Ehkä tähän kaikkeen liittyy omat huonot ihmissuhdetaidot ja se että koulussa joutui tietynlaisen kiusaamisen kohteeksi. Ettei ole koskaan kuulunut kunnolla mihinkään porukkaan. Ehkä tämä kaikki ja se, että nyt on tämä synkin ajanjakso vuodesta, kun valoa ei juuri näe.
Yritän nyt kuitenkin edelleen uskoa ihmisiin. Ja tehdä hyvää ja olla ihmisille läsnä. Senkin uhalla, että kaikki menee kuitenkin vituiksi. Tosiasia on kuitenkin, että kyynisyys on helppoa. Ihan oikeasti. Kuka vain voi ajatella asioista negatiivisesti. Se ei vie yhtään voimaa. Mutta yrittää olla optimistinen ja yrittää uskoa parempaan huonoina aikoina... se vaatii ihan oikeaa yritystä.
Over and out.
PS: jos joku haluaa vinoilla tästäkin tekstistä, niin siitä vaan.
Juttu sai alkunsa eräästä ihan viattomasta kyselystä, mistä sain pelkkää vittuilua takaisin. Suutuin ja petyin. Tän olisi jotenkin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi random-trollaajat (mitä netistä löytyy nykyisin ihan liikaa muutenkin). Mutta kun kyseessä oli aika hyvät tutut.
Sitten mietin, että olisi pitänyt ehkä puolustaa itseään suusanallisesti.
Sitten että onko oma "ego" niin heikko ettei kestä pientä vittuilua.
Olisiko pitänyt vittuilla takaisin?
Ehkä minulla oli vain huono hetki?
Haistakoon vitut kaikki ihmiset. Ei mua harmita, että ihminen tappaa itsensä sukupuuttoon omaa tyhmyyttään. Ilmastonmuutokset ja kaikki. "Eikä välitetä toisista ihmisistä". No vittu niinpä. Siellä sitä ollaan kuitenkin ensimmäisenä puukottamassa toista selkään heti tilaisuuden tulleen.
Jotenkin haluaisin uskoa ihmisiin edelleen, mutta enpä tiedä. Näiden muutaman ihmisen joukosta yksi etenkin oli sellainen, kenestä haluaisin uskoa pelkkää hyvää. Erehdyin näköjään pahemman kerran.
Ehkä tähän kaikkeen liittyy omat huonot ihmissuhdetaidot ja se että koulussa joutui tietynlaisen kiusaamisen kohteeksi. Ettei ole koskaan kuulunut kunnolla mihinkään porukkaan. Ehkä tämä kaikki ja se, että nyt on tämä synkin ajanjakso vuodesta, kun valoa ei juuri näe.
Yritän nyt kuitenkin edelleen uskoa ihmisiin. Ja tehdä hyvää ja olla ihmisille läsnä. Senkin uhalla, että kaikki menee kuitenkin vituiksi. Tosiasia on kuitenkin, että kyynisyys on helppoa. Ihan oikeasti. Kuka vain voi ajatella asioista negatiivisesti. Se ei vie yhtään voimaa. Mutta yrittää olla optimistinen ja yrittää uskoa parempaan huonoina aikoina... se vaatii ihan oikeaa yritystä.
Over and out.
PS: jos joku haluaa vinoilla tästäkin tekstistä, niin siitä vaan.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Week 5 of new life
Halusinkin oikeastaan aloittaa juuri tuosta elämän sisällöstä. Kun ottaa niinkin ison askeleen, kuin syömistapojen muuttamisen, niin se koskee kaikkia elämän osa-alueita. Se vaikuttaa asioihin töissä ja kotona, siis kaiken aikaa.
Minulle on sanottu, että saan tuloksia helposti. Voi olla. Voi olla että aineenvaihduntani on suhteellisen hyvä ja että minulla on hyvät geenit. Voi olla että kehotyyppini on oikeanlainen eli paino lähtee suhteellisen nopeasti.Ehkä olen saanut anteeksi huonot syömiseni näiden seikkojen vuoksi.
Mutta helppoa?
Syömistapojen muuttaminen ei ole ikinä helppoa kenellekään. Katsokaa vaikka sitä pullukkaa, joka vetää hidasta lönköttelyä asfaltilla. Luuletko että se on hänelle helppoa? Pelkkä aloittaminen vaatii häneltä suuria ponnisteluja. Annan mielettömät kunnioitukset hänelle, kuka hän ikinä onkaan.
Entäs minulle sitten? Jokin aika sitten söin päivittäin karkkia. Päivittäin ulkona, hampurilaisista kebabiin ja pizzaan. Jos se oli pikaruokaa, minä söin sen. Sain aika paljon anteeksi sillä, että olen aina treenannut suhteellisen paljon. Paino pysyy suhteellisen hyvin kurissa, jos treenaa mielipuolen lailla esim. Crossfittiä. Mutta ei sillä saa kaikkea anteeksi.
Olen painanut enimmillään 106 kiloa. Kun päätin muuttaa syömistapojani lähtöpaino oli 104 kg. Joten siinä vesittyy se teoria, että saisin anteeksi nopean muutokseni näiden kuluneen neljän viikon aikana.
Aineenvaihdunta? Yhden huippuvalmentajan mukaan miehillä aineenvaihdunta hidastuu lopullisesti viimeistään 40 ikävuoden kohdalla. Naisilla se on kuulemma 35. Eli voi olla että minulla on vielä rippeitä siitä jäljellä. Väitän tosin, että aineenvaihduntaan vaikuttaa ylipäätään aktiivisuus ja se, millaista treeniä teet. Treenaamalla JA syömällä oikein saat vaikutuksia takaisin, vaikka olisit kuinka vanha.
Geeneille ja kehotyypille ei mahda minkään. Mutta painoa näköjään tulee läskin muodossa nopeastikin.
Mutta että helppoa? Muutat jokaisen päivän syömiset ja välillä taistelet järjetöntä makeanhimoa vastaan. Kieltäydyt jälkiruuista. Juot kahvia, kun muut vetää pizzaa vieressä. Kun menet kauppaan, niin koriin ei mene Batteryä, cocista tai suklaalevyä. Mutustat rahkaa ja raejuustoa. Mietit, voitko syödä leipää illallisella. Aikaa jää hemmetisti enemmän joten tekemistä pitää keksiä.
Tämä ei ole helppoa. Voin saada sen näyttämään helpolta, koska tiedän mitä teen. Mutta ei se helppoa ole. Se on syömistapojen muutos, mutta se on myös koko elämäntavan muutos samalla.
torstai 20. helmikuuta 2014
"Ei kannata".
Aamu-tv:ssä oli kysymys: "Saako ikänsä harjoitellut nopeammin tuloksia, kuin sellainen, joka ei ole koskaan tehnyt mitään? Ja voiko tällainen ihminen saada tuloksia aikaan ylipäätään?"
Minusta on paljon kiinnostavampaa keskittyä kysyjän motiiveihin ja kysymysten sisältöön kuin itse vastauksiin mitä haastateltava vastasi.
Tarkoitus oli varmasti, että annetaan uskoa siihen, että jokainen saa tuloksia aikaan vaikka ei olisi koskaan mitään tehnytkään. Mutta samankaltaiset kysymykset voivat vääjäämättä toimia myös toisin päin. Riippuen aika tarkasti vastauksesta. Mutta itse kysymys ei ole tärkeä.
Tärkeintä on se, että nykyihmisen täytyy ensin tietää, mitä hän saa vastineeksi. Jos annan viikostani kaksi puolituntista (se ei muuten sitten tarkoita yhtä tuntia, vaan voisin väittää että todellinen aika on jotain 2-4 tunnin väliltä, riippuen etäisyydestä harjoituspaikalle, suihkuineen päivineen), mitä saan vastineeksi? Parempi terveys? Tätä et pysty näkemään. Pienempi rasvaprosentti? Omat silmäsi eivät tätä näe, vaan valokuvat lienee ainoa oikea tapa havaita kehitystä. Poislukien ensimmäisen viikon nesteiden lähtö. Voima? Kyllä, jos treenaat voimaa. Jos ajattelit reisilähentäjiä voimaliikkeeksi meillä ei ole mitään keskusteltavaa. Parempi kunto? Pystytään mittaamaan, mutta puntarit ja peilit eivät välttämättä näytä yhtään mitään.
Kyseessä lienee markkinatalouden tyylinen asettelu. Maksan tietyn summan, jotta saan tietynlaisen vastineen. Eli 50 eurolla kuukaudessa haluan neljä kiloa pois vyötäröltä. Mutta kun tulosten saavuttaminen vaatii, rahan lisäksi, enemmänkin vaivannäköä. Ja me nykyihmisinä mieluummin maksaisimme itsemme ulos kaikesta. Edellyttäen että meillä on rahaa.
Mutta siis kysymyksen asettelu. Vähän harjoitellut vastaan enemmän harjoitellut. Eli nyt mietin kumpaan kategoriaan kuulun. Millaisia tuloksia voin odottaa harjoittelulta. Jos tunnen kuuluvani ei-harjoitellen ryhmään, niin voin suoraan lähteä olettamasta että ei mulla ole kummoisia mahdollisuuksia ylipäätään. Eli ei kannata. Etenkin jatkokysymys helposti saa ihmisen miettimään asiaa nimenomaan tältä kantilta.
En todellakaan pahoittanut mieltäni kysyjän kysymyksistä enkä vastaajan vastauksista. Aloin vaan miettimään, kuinka paljon meidän tarvitsee tietää tuloksista, jos meillä ei ole ylipäätään aavistustakaan mitä voimme saavuttaa? Se personal traineri voi hyvinkin kokemuksensa perusteella arvioida, millaisiin tuloksiin pystyt. Mutta se on edelleen vain arvio.
En anna itse vastausta vaan vastaan kysymyksellä alkuperäiseen: sen sijaan, että pohtisimme, mitkä erot ovat enemmän ja vähemmän harjoitelleella, voisimme kokeilla "Alkaa Vain Tekemään" -periaatetta?
Muita ohjelman vastauksia oli että kaksi puolituntista viikoon oli vastaajan suositus. Ja että nimenomaan kuntosalilla, koska kotijumppa on hankalaa kuormittaa nousujohteisesti. Käytettävä aika on mielestäni täysin yhdentekevä. Jos teet joka viikko vähän enemmän, vähän raskaammin tai kauemmin, tuloksia tulee.
Kotijumppa... miksei. Ainakaan ei tarvitse häpeillä muiden ihmisten silmien alla. Kuntosaleilla ihmiset kyttäävät toisiaan. Tiedät kyllä mistä puhun. Ja kuormituksen lisääminen vaatii vain vähän ajatustyötä. Tee enemmän toistoja tai vaativampi variaatio liikkeistä. Ja esimerkiksi kehonpainolla tehtävä kyykky on ihan hyvä liike. Kokeileppa päästä 200 toistoon putkeen. Mielestäni, jos vaihtoehdot ovat haluttomuus lähteä julkiselle salille ja kotijumppa, valitsen jälkimmäisen. Ja jos vielä voisin valita, niin ulkojumppa olisi vielä parempi. Mäkijuoksu 2 x 20 minuuttia viikossa niin kyllä tulokset paranevat.
Ja vielä loppuun.
Kysyjän motiivi, vaikka ei sitä suoraan kysynytkään, oli nimenomaan kuinka olla "nätimpi nakuna". Ensinnäkin, jos et koe ongelmaa oman kehosi muodosta kuin silloin tällöin, ei tarvitse tehdä mitään. Ihan oikeasti. Jos olet suurimman osan ajasta tyytyväinen oloosi, niin miksi muuttaa mitään? Elämä on muutakin kuin terveellisesti syömistä ja liikuntaa. Jos sen sijaan haluat muutoksia, niin tee niitä. Älä lue, kuuntele ja pohdi. Just do it.
Ja jos haluat rasvaa pois niin keskity ruokavalioon. Voit vaikka unohtaa jumpat aluksi. Kyllä, ihan kokonaan. Ruokavalion noudattaminen vaatii lähes jatkuvan huomion. Tai ainakin useita kertoja päivässä.
Olihan räntti, mutta ajatusten virtaa on joskus hyvä purkaa.
Minusta on paljon kiinnostavampaa keskittyä kysyjän motiiveihin ja kysymysten sisältöön kuin itse vastauksiin mitä haastateltava vastasi.
Tarkoitus oli varmasti, että annetaan uskoa siihen, että jokainen saa tuloksia aikaan vaikka ei olisi koskaan mitään tehnytkään. Mutta samankaltaiset kysymykset voivat vääjäämättä toimia myös toisin päin. Riippuen aika tarkasti vastauksesta. Mutta itse kysymys ei ole tärkeä.
Tärkeintä on se, että nykyihmisen täytyy ensin tietää, mitä hän saa vastineeksi. Jos annan viikostani kaksi puolituntista (se ei muuten sitten tarkoita yhtä tuntia, vaan voisin väittää että todellinen aika on jotain 2-4 tunnin väliltä, riippuen etäisyydestä harjoituspaikalle, suihkuineen päivineen), mitä saan vastineeksi? Parempi terveys? Tätä et pysty näkemään. Pienempi rasvaprosentti? Omat silmäsi eivät tätä näe, vaan valokuvat lienee ainoa oikea tapa havaita kehitystä. Poislukien ensimmäisen viikon nesteiden lähtö. Voima? Kyllä, jos treenaat voimaa. Jos ajattelit reisilähentäjiä voimaliikkeeksi meillä ei ole mitään keskusteltavaa. Parempi kunto? Pystytään mittaamaan, mutta puntarit ja peilit eivät välttämättä näytä yhtään mitään.
Kyseessä lienee markkinatalouden tyylinen asettelu. Maksan tietyn summan, jotta saan tietynlaisen vastineen. Eli 50 eurolla kuukaudessa haluan neljä kiloa pois vyötäröltä. Mutta kun tulosten saavuttaminen vaatii, rahan lisäksi, enemmänkin vaivannäköä. Ja me nykyihmisinä mieluummin maksaisimme itsemme ulos kaikesta. Edellyttäen että meillä on rahaa.
Mutta siis kysymyksen asettelu. Vähän harjoitellut vastaan enemmän harjoitellut. Eli nyt mietin kumpaan kategoriaan kuulun. Millaisia tuloksia voin odottaa harjoittelulta. Jos tunnen kuuluvani ei-harjoitellen ryhmään, niin voin suoraan lähteä olettamasta että ei mulla ole kummoisia mahdollisuuksia ylipäätään. Eli ei kannata. Etenkin jatkokysymys helposti saa ihmisen miettimään asiaa nimenomaan tältä kantilta.
En todellakaan pahoittanut mieltäni kysyjän kysymyksistä enkä vastaajan vastauksista. Aloin vaan miettimään, kuinka paljon meidän tarvitsee tietää tuloksista, jos meillä ei ole ylipäätään aavistustakaan mitä voimme saavuttaa? Se personal traineri voi hyvinkin kokemuksensa perusteella arvioida, millaisiin tuloksiin pystyt. Mutta se on edelleen vain arvio.
En anna itse vastausta vaan vastaan kysymyksellä alkuperäiseen: sen sijaan, että pohtisimme, mitkä erot ovat enemmän ja vähemmän harjoitelleella, voisimme kokeilla "Alkaa Vain Tekemään" -periaatetta?
Muita ohjelman vastauksia oli että kaksi puolituntista viikoon oli vastaajan suositus. Ja että nimenomaan kuntosalilla, koska kotijumppa on hankalaa kuormittaa nousujohteisesti. Käytettävä aika on mielestäni täysin yhdentekevä. Jos teet joka viikko vähän enemmän, vähän raskaammin tai kauemmin, tuloksia tulee.
Kotijumppa... miksei. Ainakaan ei tarvitse häpeillä muiden ihmisten silmien alla. Kuntosaleilla ihmiset kyttäävät toisiaan. Tiedät kyllä mistä puhun. Ja kuormituksen lisääminen vaatii vain vähän ajatustyötä. Tee enemmän toistoja tai vaativampi variaatio liikkeistä. Ja esimerkiksi kehonpainolla tehtävä kyykky on ihan hyvä liike. Kokeileppa päästä 200 toistoon putkeen. Mielestäni, jos vaihtoehdot ovat haluttomuus lähteä julkiselle salille ja kotijumppa, valitsen jälkimmäisen. Ja jos vielä voisin valita, niin ulkojumppa olisi vielä parempi. Mäkijuoksu 2 x 20 minuuttia viikossa niin kyllä tulokset paranevat.
Ja vielä loppuun.
Kysyjän motiivi, vaikka ei sitä suoraan kysynytkään, oli nimenomaan kuinka olla "nätimpi nakuna". Ensinnäkin, jos et koe ongelmaa oman kehosi muodosta kuin silloin tällöin, ei tarvitse tehdä mitään. Ihan oikeasti. Jos olet suurimman osan ajasta tyytyväinen oloosi, niin miksi muuttaa mitään? Elämä on muutakin kuin terveellisesti syömistä ja liikuntaa. Jos sen sijaan haluat muutoksia, niin tee niitä. Älä lue, kuuntele ja pohdi. Just do it.
Ja jos haluat rasvaa pois niin keskity ruokavalioon. Voit vaikka unohtaa jumpat aluksi. Kyllä, ihan kokonaan. Ruokavalion noudattaminen vaatii lähes jatkuvan huomion. Tai ainakin useita kertoja päivässä.
Olihan räntti, mutta ajatusten virtaa on joskus hyvä purkaa.
maanantai 17. helmikuuta 2014
5-3-1... ehkä paras treenimetodi. Ikinä.
Ei oo tullu kirjoiteltua tänne mitään pitkään aikaan. Olen pitänyt privaattipäiväkirjaa jonkun aikaa, vaikkakaan ei sinne ole tullut mitään suuria salaisuuksia kirjoiteltuakaan.
Ja tämän blogin aiheet ovat olleet suurimmaksi osaksi treenijutut.
Aloitin vuoden alusta uuden elämän ja toistaiseksi suunnitelmat ovat pitäneet. Pidän tilastoa koko vuoden ajan, eli tässä on pieni pakko saada asioita aikaiseksi. Tilaston aiheet ovat olleet
- syömisen laittaminen kuntoon
- treenin pitkäjänteisyys ja tuloksellisuus
- yleinen elämänlaadun parantaminen
Treenaamisen puolella hurahdan aina johonkin uuteen juttuun aika helposti. 5-3-1 on ollut taustalla koko ajan, vaikkakin on tullut vähän turhan pitkiä taukoja pidettyä. Olen huomannut sen monesti ja totean jälleen kerran: jos ei ole selvää päämäärää, niin eihän niitä tuloksia tule. Jim Wendler puhuu asiaa maalaisjärjellä. Ei mitään mullistavaa, mutta tämän päivän informaatiotulvassa tahtoo välillä joutua harhapoluille treenien ja syömisten suhteen.
Syömiset
Nyt olen pelkistänyt hommia aika paljon. Syömisen puolella olen tehnyt ainoastaan yhden muutoksen: juon pääasiallisesti maitoa. Varsinkin, kun kaupasta saa Valio Plussaa, niin ainakin proteiinin saanti on kasvanut huomattavasti. Muuten syön sitten ihan normaalisti. Ainoastaan maito lisänä. Vatsakin on alkanut toimimaan paljon paremmin!
Tämän päivän treeni
- 20 min. Pystypunnerrusta
- 20 min. Kyykkyä
- 20 min. Porrasjuoksua
- loppuun vähän vatsoja.
Simppeliä ja saa käytettyä tunnin tehokkaasti.
North Of Vag rulettaa!
Ja tämän blogin aiheet ovat olleet suurimmaksi osaksi treenijutut.
Aloitin vuoden alusta uuden elämän ja toistaiseksi suunnitelmat ovat pitäneet. Pidän tilastoa koko vuoden ajan, eli tässä on pieni pakko saada asioita aikaiseksi. Tilaston aiheet ovat olleet
- syömisen laittaminen kuntoon
- treenin pitkäjänteisyys ja tuloksellisuus
- yleinen elämänlaadun parantaminen
Treenaamisen puolella hurahdan aina johonkin uuteen juttuun aika helposti. 5-3-1 on ollut taustalla koko ajan, vaikkakin on tullut vähän turhan pitkiä taukoja pidettyä. Olen huomannut sen monesti ja totean jälleen kerran: jos ei ole selvää päämäärää, niin eihän niitä tuloksia tule. Jim Wendler puhuu asiaa maalaisjärjellä. Ei mitään mullistavaa, mutta tämän päivän informaatiotulvassa tahtoo välillä joutua harhapoluille treenien ja syömisten suhteen.
Syömiset
Nyt olen pelkistänyt hommia aika paljon. Syömisen puolella olen tehnyt ainoastaan yhden muutoksen: juon pääasiallisesti maitoa. Varsinkin, kun kaupasta saa Valio Plussaa, niin ainakin proteiinin saanti on kasvanut huomattavasti. Muuten syön sitten ihan normaalisti. Ainoastaan maito lisänä. Vatsakin on alkanut toimimaan paljon paremmin!
Tämän päivän treeni
- 20 min. Pystypunnerrusta
- 20 min. Kyykkyä
- 20 min. Porrasjuoksua
- loppuun vähän vatsoja.
Simppeliä ja saa käytettyä tunnin tehokkaasti.
North Of Vag rulettaa!
torstai 4. heinäkuuta 2013
AR 7, syömiset, 5/3/1, voimatreeni, Westside Barbell, Martin Rooney jne.
Nyt on tullu syötyä huonosti muutamat viime päivät. Samoin treenit on menneet vähän penkin alle, kun on ollut "kiire" ja "vähän kaikenlaista".
Syynä tähän on on toki ollut osaltaan työkiireet ja muutaman viime päivän muut touhut. Esimerkiksi eilen oli 2 tunnin Wing Tsun treenit Sifu Kaj Tepposen opissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun matkoihin laskee noin 3 tuntia, niin ei voi olettaa, että siinä ehtii enää kauheasti pitämään huolta ruokailuista. Ja tottakai, myös lämmin ilma pitää huolta siitä, ettei tule kovaa nälän tunnetta.
Ongelma 1: liian vähillä syömisillä treenaaminen ja jaksaminen.
Ratkaisu: palautuminen on prioriteetti 1. Syö enemmän.
Lukeminen treeneistä ei vastaa millään tasolla itse treeniä. Kuitenkin on hyvä, jos lukee ja edes siten miettii ja kehittää omaa treenaamistaan. Lueskeskelin Louie Simmonsin (Westside Barbell -klubin perustaja, ei ilmeisesti sukua Gene Simmonsille), Martin Rooneyn ja Jim Wendlerin kirjoituksia kamppailulajien harrastajien punttisalitreeneistä. Simmons ei ottanut ko. kirjoituksessa kantaa sen kummemmin muuta, kuin että kamppailijalla tulee olla vahvat ja kestävät jalat. Wendler ja Rooney taas olivat hyvin pitkälti samoilla linjoilla, eli on mahdotonta ratsastaa kahdella hevosella samaan aikaan. Ja tämä lieneekin totta, sillä itsekin on huomannut, että jos panostaa kamppailulajeihin, niin voimatasot tuntuvat laskevan. Varmaan kylläkin syynä ihan se, ettei ehdi treenaamaankaan niin paljon. Samoin treenien jaksottaminen oikein on aika hankalaa. Nyt vähän viisastuneena osaa kuitenkin hieman rauhoittaa omaa treenaamismäärää: ihan joka päivä ei ole asiaa salille ja osa treeneistä pitää tehdä palauttavina. Liika treenaaminen kun kuluttaa loppuun ja sitten tuleekin niitä pakollisia, huonoja taukoja.
Ongelma 2: liian usein treenejä, liian kovia treenejä liian usein.
Ratkaisu: jaksotetaan kevyitä treenejä mukaan. Neljän päivän putkessa on hyvä tehdä vähintään joka toinen päivä kevyt treeni, joka ei rasita keskushermostoa (AR 7-tyylillä/hyvin kevyellä kamppailutreenillä, esim. tekniikkaa).
Yksi mielenkiintoinen ykstyiskohta vielä. Kuten sanottu, olen lukenut aika monta artikkelia viime aikoina. Suuremla enemmistöllä (Simmons, Wendler, Rooney ja Mark Rippetoe) oli kuitenkin se mielipide, että paremmaksi kamppailijaksi harjoittelevalla tulisi olla hyvät voimatasot. Toki täytyy muistaa että nelikosta ainoastaan Rooneyllä on enemmän kamppailutaustaa ja siten "voimamiesten" mielipide on puolueellinen.
Voima on tärkeämpää kuin aerobinen kunto.
Mutta argumentaatio on aika hyvä: jos kaksi tasaveroista kamppailijaa ottelee keskenään ja toinen on kaksi kertaa niin vahva kuin toinen, niin voimakkaammalla ottelijalle jokainen anaerobinen suorite on kevyempi. Eli siis siten hän käyttää vähemmän happea jokaiseen suoritukseen ja pidemmän päälle on vahvoilla heikompaan nähden. Tämä nyt on periaatteessa aika itsestään selvää, mutta suurimmalle osalle kamppailijoista (itse mukaanlukien) on muodostunut käsitys, että aerobinen kunto olisi jotenkin tärkeämpää kuin voima.
Ongelma: väsyminen esim. mattosparrissa.
Ratkaisu: lisää voimaa, jolloin happeakin kuluu vähemmän ja jaksaa paremmin.
Ja sitten on toki olemassa vielä se vanha viisaus, että "ottelemaan ei opi kuin ottelemalla". Toisin sanoen salilla vietetty aika on vain kamppailujarjoittelua tukevaa touhua. Punttiharjoittelulla saavutetaan saavutetaan etuja siihen nähden että käytäisiin ainoastaan harjoittelemassa kamppailua.
"Treenaa kovaa, mutta järkevästi." - Ville Kaivonen
Syynä tähän on on toki ollut osaltaan työkiireet ja muutaman viime päivän muut touhut. Esimerkiksi eilen oli 2 tunnin Wing Tsun treenit Sifu Kaj Tepposen opissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun matkoihin laskee noin 3 tuntia, niin ei voi olettaa, että siinä ehtii enää kauheasti pitämään huolta ruokailuista. Ja tottakai, myös lämmin ilma pitää huolta siitä, ettei tule kovaa nälän tunnetta.
Ongelma 1: liian vähillä syömisillä treenaaminen ja jaksaminen.
Ratkaisu: palautuminen on prioriteetti 1. Syö enemmän.
Lukeminen treeneistä ei vastaa millään tasolla itse treeniä. Kuitenkin on hyvä, jos lukee ja edes siten miettii ja kehittää omaa treenaamistaan. Lueskeskelin Louie Simmonsin (Westside Barbell -klubin perustaja, ei ilmeisesti sukua Gene Simmonsille), Martin Rooneyn ja Jim Wendlerin kirjoituksia kamppailulajien harrastajien punttisalitreeneistä. Simmons ei ottanut ko. kirjoituksessa kantaa sen kummemmin muuta, kuin että kamppailijalla tulee olla vahvat ja kestävät jalat. Wendler ja Rooney taas olivat hyvin pitkälti samoilla linjoilla, eli on mahdotonta ratsastaa kahdella hevosella samaan aikaan. Ja tämä lieneekin totta, sillä itsekin on huomannut, että jos panostaa kamppailulajeihin, niin voimatasot tuntuvat laskevan. Varmaan kylläkin syynä ihan se, ettei ehdi treenaamaankaan niin paljon. Samoin treenien jaksottaminen oikein on aika hankalaa. Nyt vähän viisastuneena osaa kuitenkin hieman rauhoittaa omaa treenaamismäärää: ihan joka päivä ei ole asiaa salille ja osa treeneistä pitää tehdä palauttavina. Liika treenaaminen kun kuluttaa loppuun ja sitten tuleekin niitä pakollisia, huonoja taukoja.
Ongelma 2: liian usein treenejä, liian kovia treenejä liian usein.
Ratkaisu: jaksotetaan kevyitä treenejä mukaan. Neljän päivän putkessa on hyvä tehdä vähintään joka toinen päivä kevyt treeni, joka ei rasita keskushermostoa (AR 7-tyylillä/hyvin kevyellä kamppailutreenillä, esim. tekniikkaa).
Yksi mielenkiintoinen ykstyiskohta vielä. Kuten sanottu, olen lukenut aika monta artikkelia viime aikoina. Suuremla enemmistöllä (Simmons, Wendler, Rooney ja Mark Rippetoe) oli kuitenkin se mielipide, että paremmaksi kamppailijaksi harjoittelevalla tulisi olla hyvät voimatasot. Toki täytyy muistaa että nelikosta ainoastaan Rooneyllä on enemmän kamppailutaustaa ja siten "voimamiesten" mielipide on puolueellinen.
Voima on tärkeämpää kuin aerobinen kunto.
Mutta argumentaatio on aika hyvä: jos kaksi tasaveroista kamppailijaa ottelee keskenään ja toinen on kaksi kertaa niin vahva kuin toinen, niin voimakkaammalla ottelijalle jokainen anaerobinen suorite on kevyempi. Eli siis siten hän käyttää vähemmän happea jokaiseen suoritukseen ja pidemmän päälle on vahvoilla heikompaan nähden. Tämä nyt on periaatteessa aika itsestään selvää, mutta suurimmalle osalle kamppailijoista (itse mukaanlukien) on muodostunut käsitys, että aerobinen kunto olisi jotenkin tärkeämpää kuin voima.
Ongelma: väsyminen esim. mattosparrissa.
Ratkaisu: lisää voimaa, jolloin happeakin kuluu vähemmän ja jaksaa paremmin.
Ja sitten on toki olemassa vielä se vanha viisaus, että "ottelemaan ei opi kuin ottelemalla". Toisin sanoen salilla vietetty aika on vain kamppailujarjoittelua tukevaa touhua. Punttiharjoittelulla saavutetaan saavutetaan etuja siihen nähden että käytäisiin ainoastaan harjoittelemassa kamppailua.
"Treenaa kovaa, mutta järkevästi." - Ville Kaivonen
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
AR 7 ja vaihe 2.
Nyt on Juhannukset vietetty ja on aika palata ruotuun.
Päätin, että seuraava jakso kestää kaksi viikkoa. Sitten pitää taas vertailla tuloksia alkuperäiseen. Muutamia muutoksia ohjelmaan tässä vaiheessa:
- aion ottaa treeniin mukaan jonkun voimaliikkeen, vaikka niitä ei nyt oikein jaksaisi tehdäkään
- syömisiä pitää muuttaa
Jälkimmäiseen kohtaan pitää nyt kiinnittää huomiota. Olimme kaverin (tämä kaveri: http://www.fightclubfinland.fi/painijat.php?id=2 ) kanssa treenaamassa Voimapuodilla, kun tuli puhetta näistä syömisistä. Ne kun on omalla kohdalla aina ollut hakoteillä. Tajusin vasta nyt, että syön liian vähän. Tai ainakin väärällä tavalla. Itse kun en ole koskaan pitänyt kaloreiden laskemisesta, joten siitä syystä on aina joutunut kikkailemaan erilaisia paastoja/ehdottoman kurinalaista ruokavaliota.
Päätin ottaa kokeiluun punaisen maidon. Tätähän tuli litkittyä syksyllä, kun kokeilin ottaa painoa päälle bulkkaamalla. Homma toimikin aika hyvin, mutta otin siihen liian pitkän aikavälin. Siksi siis nyt kahden viikon välein arviointia. Kolme viikkoa on pikkusen liikaa, joten kaksi viikkoa luulisi olevan tarpeeksi lyhyt jopa tällaiselle ADHD:lle :) Laitan tuosta maidosta lisää johonkin seuraavaan kirjoitukseen, ensin pitää testata.
Tämän päivän treenit:
- pystypunnerrus 3x5 50kg (60kg x 3)
- maastaveto 50kg 7-6-5
- pystypunnerrus 20kg 7-6-5
- ylätalja V-tangolla 40kg 7-6-5
- pystysoutu 20kg tangolla 7-6-5
- vipunostot 2x3kg 7-6-5
- roomalainen tuoli 15kg 7-6-5
Elikkäs tuossa huomaa, että tein pystypunnerruksen kahteen kertaan, ensin voimaliikkeenä (M.Rippetoe -tyyliin) ja loput tein normaaleilla 7-6-5 sarjoilla. Täytyy sanoa, että ilmeisesti Juhannuksen aikainen tauko treenistä teki hyvää, sillä maastaveto tuntui kevyeltä.
Ruokavalion vuoksi ei treenipainot ole viime aikoina paljon nousseet, katsotaan tekeekö punainen maito jotain sille asialle.
Päätin, että seuraava jakso kestää kaksi viikkoa. Sitten pitää taas vertailla tuloksia alkuperäiseen. Muutamia muutoksia ohjelmaan tässä vaiheessa:
- aion ottaa treeniin mukaan jonkun voimaliikkeen, vaikka niitä ei nyt oikein jaksaisi tehdäkään
- syömisiä pitää muuttaa
Jälkimmäiseen kohtaan pitää nyt kiinnittää huomiota. Olimme kaverin (tämä kaveri: http://www.fightclubfinland.fi/painijat.php?id=2 ) kanssa treenaamassa Voimapuodilla, kun tuli puhetta näistä syömisistä. Ne kun on omalla kohdalla aina ollut hakoteillä. Tajusin vasta nyt, että syön liian vähän. Tai ainakin väärällä tavalla. Itse kun en ole koskaan pitänyt kaloreiden laskemisesta, joten siitä syystä on aina joutunut kikkailemaan erilaisia paastoja/ehdottoman kurinalaista ruokavaliota.
Päätin ottaa kokeiluun punaisen maidon. Tätähän tuli litkittyä syksyllä, kun kokeilin ottaa painoa päälle bulkkaamalla. Homma toimikin aika hyvin, mutta otin siihen liian pitkän aikavälin. Siksi siis nyt kahden viikon välein arviointia. Kolme viikkoa on pikkusen liikaa, joten kaksi viikkoa luulisi olevan tarpeeksi lyhyt jopa tällaiselle ADHD:lle :) Laitan tuosta maidosta lisää johonkin seuraavaan kirjoitukseen, ensin pitää testata.
Tämän päivän treenit:
- pystypunnerrus 3x5 50kg (60kg x 3)
- maastaveto 50kg 7-6-5
- pystypunnerrus 20kg 7-6-5
- ylätalja V-tangolla 40kg 7-6-5
- pystysoutu 20kg tangolla 7-6-5
- vipunostot 2x3kg 7-6-5
- roomalainen tuoli 15kg 7-6-5
Elikkäs tuossa huomaa, että tein pystypunnerruksen kahteen kertaan, ensin voimaliikkeenä (M.Rippetoe -tyyliin) ja loput tein normaaleilla 7-6-5 sarjoilla. Täytyy sanoa, että ilmeisesti Juhannuksen aikainen tauko treenistä teki hyvää, sillä maastaveto tuntui kevyeltä.
Ruokavalion vuoksi ei treenipainot ole viime aikoina paljon nousseet, katsotaan tekeekö punainen maito jotain sille asialle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
