Suomen ensimmäinen CKM-ohjaaja!

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kirjoitella tänne blogiin kuulumisia.

Ensinnäkin hieman päiväkirjaa CKM-kurssista Englannissa.

17.2 matkustuspäivä.

Koko päivä meni matkustamiseen. Ensin lento 3 tuntia, paikan päällä ensin tavaroiden odottelu lentokentällä, maanalaisella ja junalla Bexleyheathiin varmaan reilu pari tuntia ja siitä vielä taksilla loppumatka (olin jo aivan puhki). Olin vasta myöhään iltapäivällä perillä. Päätin kuitenkin kävellä katsomaan, missä treenipaikka on ja samalla kellottaa, kuinka kauan kestää kävellä hotellilta. Aikaa meni 15 minuuttia, aika lyhyt matka. Paikkana toimi Territorial Army Base, eli eräänlainen reserviläisvaruskunta. Sisään pääsisi vain kutsulla, paikka oli aidattu ja vartioitu 24/7. Kävin syömässä McDonaldsissa, oli siinä myyjällä ihmettelemistä, kun mies syö salaatin ja ison hampurilaisaterian. Illalla ei tarvinnut unta paljoa kutsua.

18.2 ensimmäinen päivä.

Mielessä käväisi aamulla, että onkohan minua huijattu. Paikan päälle kun pääsin, lyöttäydyin heti yhden britin seuraan, kehui kovasti kielitaitoani. Paikan päällä meitä oli kymmenkunta nuorta (ja vähän vanhempaa) miestä. Nopeasti päästiin porukan kanssa juttuun ja aloimme ihmettelemään mitähän kurssi meille tarjoaisi. Kouluttajanamme toimi italialainen Emilio, hienoinen pettymys, kun olin kuvitellut Moni Aizikin vetävän kurssimme. Loppujen lopuksi olin kyllä tyytyväinen Emiliin, Moni tuntuu olevan paljon ankarampi teknisen puolen suhteen. Puheiden perusteella tämän piti olla helpoin päivä, mutta omasta mielestäni ensimmäinen päivä oli kaikista raskain, sekä henkisesti että fyysisesti. Aloitimme 07:30 ja lopettelimme 19:00 aikoihin illalla, tehden koko ajan perustekniikkaa ja "stressiharjoittelua". Olin aika puhki, jalkapohjat olivat aivan hellinä päivän jäljiltä.

19.2 toinen päivä.

Ei enää hermostuttanut niin paljoa, porukka oli tuttua jo, ja tiesin suunnilleen mitä päivä tulisi pitämään sisällään. Ja päivä tuntui kevyemmältä, emme tehneet yhtä paljon "stressiharjoittelua" vaan enemmän perustekniikkaa. Illalla meille kerrottiin, että seuraavina päivinä olisivat testit, osa lauantaina, loput sunnuntaina. Lopettelimme 18 aikoihin, olimme aloittaneet 07:30.

20.2 kolmas päivä.

Aamulla oli kevyttä tekniikkatreeniä. Tuntui, että osan tekniikoista teki aamulla aivan väärin, liekö niitä oppinutkaan kunnolla kahden ensimmäisen päivän aikana... Meitä testattiin muutamissa jutuissa ja illalla oli luvassa "Hell Riding", puolentoista tunnin hikitreeni kuntopiiriä ja "painetestausta". Olihan se rankkaa, mutta vain niin rankkaa kuin siitä itselleen teki, itsellänihän on entuudestaan kilpataustaa, joten osasin himmailla oikeissa kohdissa, näyttäen kuitenkin hyvältä. Lopettelimme 17:00 aikoihin.

21.2 testipäivä.

Aamulla oli ihan hyvä fiilis. Tiesin, että pääsisimme todennäköisesti kaikki läpi. Aamusta lähtien alettiin tekemään vielä pientä kertausta ja sitten aloitimme testin. Toimin muutamissa testeissä harjoituspartnerina, yhdessä omat housuni menivät aivan vereen, kun kaverin nenä alkoi vuotaa kuin Niagara. Toisen olkapää meni sijoiltaan, mutta hänkin sai vedettyä testin kunnialla läpi.

Oma testini meni tekniikan puolelta hyvin ja 7 minuutin "painetestauksessa" olin aivan tulessa. Kurssikaverit kehuivatkin minun olleen kurssin paras siltä osin. No, tiedä häntä, mutta hyvältä se tuntui.

Lopulta saimme diplomit käteen, joskin kaikeksi yllätyksekseni muutama ei läpäissyt kouluttajan tutkintoa. He saavat tosin tilaisuuden uusia kurssi maksutta...

Illalla laitoin hotellihuoneessa kuuman kylvyn, jossa sain rentoutettua kropan. Illalla käytiin kurssikaverin kanssa muutamalla kaljalla (lue 6 kappaletta).

22.2. Home coming.

Matkustin jälleen kokonaisen päivän kotiin. Illalla oli ihan epätodellinen olo, onko kurssi todella ohi? Ei enää kokonaisia päiviä kamppailua? Mitä seuraavaksi?

Syömisessä olen jatkanut Warrior Dieettiä, tosin olen alkanut muokkaamaan sitä omakseni pikkuhiljaa.