Dreams.

Työkaveri heitti tänään, että käy lottoamassa. Niinpä päätin käydä kaverin kanssa tekemässä lottorivin.

Ryhdyin miettimään asiaa sen jälkeen. Pohtimaan siis syvällisemmin.

Mitkä ovat ne tavoitteet, joita haluaa elämässä saavuttaa? Mikä on todella tavoittelemisen arvoista?

Huomasin, etteivät ne asiat kovin kummoisia ole. Ensin mietin, että pitäisi olla moottoripyörä, haluaisin matkustaa ja haluaisin olla vapaa kaikenlaisesta velkavankeudesta. Toisin sanoen haluaisin olla täysin vapaa tekemään mitä haluaisin. Jännä juttu, kun miettii, etteivät nuo asiat loppujen lopuksi ole niinkään kiinni siitä, etteivätkö ne olisi mahdollisia jo tässä elämäntilanteessa. Eihän niitä voi tehdä kovin paljon, koska pitää käydä töissä ja ansaita sitä rahaa saadakseen noita asioita. Mutta jos lähdetään purkamaan niitä, niin eivät ne niin kovin vaikeita asioita ole saavuttaa.

Matkustaminen: lähinnä tämän asian "esteenä" on kaikki muu paitsi raha. Rahaa saa kunhan säästää. Mutta asioiden järjestely on yleensä se, mihin homma kaatuu. Pitää varmistaa että minulle rakkaat ihmiset pääsevät mukaan ja yksistään sen matkan järjestäminen.

Moottoripyörä? Hanki kortti ja osta se. Ei se sen kummempaa ole. Mutta se vaivannäkö kortin ajamisesta, varusteiden ja pyörän hankkimisesta ja se vaiva, että ottaa selvää vakuutuksista ja muusta moottoripyöräilyyn liittyvästä.

Velkavankeus: tämä lienee niitä ainoita asioita, joihin rahalla voisi todella vaikuttaa.

Tehdä mitä haluaa: enkö ole jo nyt vapaa tekemään periaatteessa mitä haluan? Haluan olla fyysisesti vahva ja olla hyvä kamppailu- ja itsepuolustuksen saralla. Näitähän teen koko ajan, käyn salilla ja opettelen lajeja minkä suinkin ehdin. Näitä asioita pitäisi vaan täsmentää ja priorisoida: kuinka paljon aikaa haaskaan notkumalla internetissä lukemalla asioista sen sijaan että toteuttaisin niitä?

Ehkä tässä koko tämän kertaisen blogikirjoituksen pointti: raha ei sinällään anna niitä asioita, joita kaipaan, vaan enemmänkin odotan, että joku tai jokin antaisi minulle luvan tehdä niitä asioita. Kaikki on saavutettavissa, kun määrätietoisesti tavoittelee niitä.

Poliquinnin ohjeiden mukaista diettaamista, osa I

13 päivää sitten silmääni osui artikkeli Charles Poliquinnilta. Tai kyseessä oli eräänlainen paneelikeskustelu, jossa aiheena oli vähähiilihydraattinen ruokavalio. Sain siitä ehkä yhden parhaimmista dieettineuvoista, mitä olen koskaan lukenut. Yksinkertaisia periaatteita ilman, että tarvitsee mitata jokaista ateriaa ruokavaa'alla. Olen aina inhonnut sitä, enkä usko että pystyt kovinkaan tarkasti arvioimaan omaa kulutusta vs. riittävä energiamäärä treenien jaksamiseen.

Periaatteet? 14 päivää vähillä hiilihydraateilla, yksi päivä Offilla. Jatko tarpeen mukaan. Ensimmäisen vaiheen jälkeen neljä päivää vähillä hiilareilla, 5. päivä off. Viides päivä ei tarkoita koko-päivän-sikailua, vaan alkuun vain yksi offi-ateria. Ja hiilareita jatkossa maksimissaan 50g per päivä, niistäkin suurin osa treenin jälkeen. Jos ja kun pääsen alle 10% rasvoihin, niin arvioin/testaan syklin kerrallaan.

Mites sitten...

... Siinä varmaan lähtee kauheasti lihasta samalla? Kyllä, se on mahdollista ja jopa aika varmaa. Mutta kuten sanottua: joskus täytyy ottaa askel taaksepäin, jotta pääsee kaksi askelta eteenpäin. Eli parempi alkaa rakentamaan sellaiseen pohjaan, että ei tarvitse alkaa heti miettimään dieettiä kun on joku tietty tavoite saavutettu. Ja onhan se vähän niinkin ettei kahteen suuntaan pysty kumartamaan: toiseen suuntaan pyllistää aina.

... Miksi Offi-päivä? Miksei "Cheat"? "Cheattaaminen" on sanana sellainen, että se viittaa huonosti syömiseen, mutta se ei ole tarkoitus. Tarkoitus on syödä silloin enemmän, terveellistä ja hyvän makuista ruokaa. Varsinaista cheattaamista tulisi välttää.

Vielä olis pari päivää, niin sitten saa perjantai-iltana syödä kunnolla!

Offtopic: Dream Journal, Day 1.

Tällä kertaa kirjoitan hieman aiheen sivusta, ei siis sinällään liity treenaamiseen eikä syömisiiin (vaikka molemmat varmaan liittyvät tähän).

Olin polttareissa viikonloppuna ja eilen oli ns. kakkos-krapula -päivä. Olin illalla nukkumaan mennessäni aivan varma että ensi yöstä tulisi raskas painajaisten yö. Toisin kuitenkin kävi.

Aamulla herätessäni aloin heti jostain syystä pohtimaan mitä uni tarkoitti. Yleensä kuittaan unet olankohautuksella, mutta tämä uni oli jotenkin erilainen. En muista tarkasti sisältöä, mutta sen tarkoitus oli selvästikin käsitellä jotain. Ehkä kertoa minulle jotain?

En koe että unet olisivat jotenkin yliluonnollisia tai uskonnollisia, vaan alitajuntahan käsittelee kaikkea päivän tai päivien aikana tapahtuneita asioita. Yleensä pienellä pohdinnalla pystyy näkemään yhtäläisyydet edellisen päivä tapahtumien ja yöunien välillä. Luin jostain kirjasta, joissa tietyissä kulttuureissa on tapana käsitellä aina aamupalalla unet pöytäseureen kesken. Tämä on mielestäni aika hienoa, sillä jos ratkomme ongelmia yöunien aikana, niin mehän saamme paljon aikaiseksi tuona aikana.

Anyways. Kun heräsin, muistin, että uneni oli kuin suoraan Inception-elokuvasta. Elokuvahan kertoo siis (spoiler-varoitus) varkaasta, joka pystyy menemään ihmisten uniin ja anastamaan tietoja sieltä. Vaikka uni ei sinällään antanutkaan minulle hirveästi mitään, niin päällimmäinen ajatus herätessäni oli: kuinka paljon me päätämme itse omasta todellisuudestamme?

En nyt tarkoita tällä sitä, mitä itse-apu -kirjat meille toitottavat, että meidän pitäisi muuttaa itseämme ennen kuin pystymme muuttamaan omaa maailmaamme. Tarkoitan sitä, miten suhtaudumme omaan tämän hetkiseen maailmaamme. Puhun siis mielikuvituksesta ja kuinka se sekoittuu todellisuuteen.

Omalla kohdallani tämä on ollut aina voimavara, mutta jostain syystä olen muutaman viime vuoden aikana vajonnut "todellisuuteen" jota ympäröivä maailma minulle (ja meille kaikille) syöttää. On aika asennoitua uudelleen ja alkaa elämään sitä elämää, mitä itselleni tahdon. Ja muutoksen ei tarvitse olla kovin suuri. Onhan mielikuvitukseni aika vahva:)

Ps. jos tämä meni liian henkeväksi, yritän ensi kerralla kirjoitella jostain pinnallisemmasta...

Kuntotestiä, päivä 2.

Eilen testailin punnerrukset, leuanvedot, maastavetoa ja penkkipunnerrusta. Tänään oli vuorossa voimakestävyys.

Treeni.

Soutua Concept 2:lla, 10-vastus. 2000 metriä aikaa vastaan.

Tulos: 7:37.

Tarkoituksena on muutaman päivän sisällä testata oma kuntotaso erilaisilla tavoilla. Maksimivoimassa on turhankin monta liikettä (mave, penkki, kyykky ja pystypunnerrus) mutta koen ne kuitenkin tietyllä tavalla tärkeäksi. Paljon tärkeämpi kamppailun kannalta oli tämä päivä: jos voimaa ei jaksa tuottaa enempää kuin muutaman kymmenen sekuntia kerrallaan, niin otteleminen on aika mahdotonta.

Status update

Aloin käyttämään Heiaheia -sovellusta Facebookin kautta, joten on jäänyt tämä puoli vähemmälle käytölle. Jatkossa laittanen tietoa muista treeneistä, kuten lukkopaini, GC, BJJ, itsepuolustus jne.

Kävi pieni onnettomuus viime viikolla kun menin nurin polkupyörällä. Kyynärpäässä ja polvessa on nyt ruvet joten painitreenit on pitänyt jättää väliin. Kunto-, ja voimatreeniä on pystynyt tekemään kohtuullisesti. Eilen tein ennätyksen maastavedossa ja penkkipunnerruksessa. Samalla testasin leuanveto- ja punnerrusmaksimit. Tiesin treenin loputtua että yöunista tulisi katkonaiset. Ja niinhän siinä kävikin: heräsin 02. Sain kuitenkin unen päästä kiinni pienen pyörimisen jälkeen. Juuri tämän takia pitäisi aina treenata aamupäivästä!

Syömisissä kokeilen taas uutta juttua, mutta kerron siitä sitten kun saan testattua vähän pidemmän aikaa... Sama vanha virsi, siis:)

"Koska valmentaja sanoi niin".

Me kaikki tarvitsemme valmentajaa.

Olen ollut aina tätä periaatetta vastaan. Olen edelleen sitä mieltä, että valmentajan hankkiminen ei kannata olla aina itsestäänselvyys, mutta kyllä siinä säästää paljon turhaa työtä. Se, että valmentaja pystyy piiskaaman valmennettavaa eteenpäin on tavallaan totta. Tavallaan siksi, että sitä joko noudattaa valmentajan ohjeita tai ei. Valmentajan tärkein tehtävä onkin mielestäni pitää huoli siitä, että harjoittelija pysyy raiteillaan, ikään kuin valvojan roolissa.

Tämä ei ole täysin omaa pohdintaani, vaan perustuu myös lukemiini teksteihin. Tällä hetkellä on menossa Dan Johnin Never Let Go. Kirja on loistavaa luettavaa , mutta ei hyvää luettavaa nuoremmalle katraalle: joitain asioita ei pysty ymmärtämään ennen kuin on tehnyt tarpeeksi niitä "virheitä" eli oppimista ja kypsymistä.

"Koska valmentaja sanoi niin".

Olen nyt 3 viikon ajan pyöräillyt suurimmaksi osaksi töihin ja takaisin. 531 jatkuu uudella puhdilla. Ruokavaliossa aion jatkaa keto-dieettiä, vaikka läpi harmaan kiven. Miksi uskon nyt voivani saavuttaa jotain parempaa? "Koska valmentaja sanoi niin". Eli luotan muutamiin tahoihin, jotka tietävät miten asiat saadaan varmasti toimimaan. Tällä hetkellä minulla on mentori kaikissa treenaamisen, ruokavalion ja elämäntyylin asioissa, pois lukien pyöräily. Se on puhtaasti oma idea: tarkoitus on kohottaa peruskuntoa. Pyöräily kun ei itsessään vähennä rasvaa kehosta, eikä se lisää kamppailukuntoa, mutta se tehoaa hapenottoon. Jaksan pyöräillä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Esimerkkinä tämän päivän treenit:

Pyöräily töihin, n. 25 min
Ennen töiden alkua kyykkymaksimi testaus

Pyöräily töistä kotiin, noin 25 min.

BJJ-treenit. Tunti sparria. En oikeastaan edes kaivannut tekniikkatreeniä, mutta tuntui hieman hölmöltä maksaa 15 euroa pelkästä sparrista. Sitä kun saa edukkaamminkin... Mutta ihan kohtuullisen hyvin meni ja pääsin testaamaan Giant Killer Triangelia, mikä oli aika mukavaa.

Status update.

Treeni on taas alkanut maistumaan. Tosin täytyy myöntää, että hieman liian rankkoja treenejä tulee vedeltyä.

Treenit
13 min. seuraavasti:
- 5 askelkyykkyä toisella jalalla
- push-pressiä
- 5 askelkyykkyä toisella jalalla

Ei taukoja. Vaikea sanoa, kuinka monta "sarjaa" tuli tehtyä, monta.

7 min. heilautuksia, noin 120-130 toistoa. Paino ei ollut päätä huimaava, mutta tarkoitus olikin saada vain mahdollisimman paljon toistoja.

Ruokailut? I'm working on it...