Flunssa vaan pahenee....

Kyllä se ihan rehellistä flunssaa oli sitten kuitenkin. Tänä aamuna on torvet tukossa oikein kunnolla. Kuume ei kylläkään noussut, mutta olo on muuten aika yliajettu. Harmittaa, kun ei pääse treenaamaan. Ruokailutkin menee päin mäntyä, ei ole oikein ruokahalua, ja sitten kun jotain haluaa syödä, niin se onkin sitten sellaista roskaruokaa että hohhoijaa.

On tässä sitten tarkoitus lähteä laskettelemaan, saattaa olla viisainta kuitenkin pitää urheilu korkeintaan kävelyn tasolla. Hyvää aikaa tutkiskella kamppailulajitekniikoita, eli yrittää sisäistää tekniikoita näin mentaaliharjoitteluna.

Mind over body

Randy Couture (UFC, vapaaottelija, kahden painoluokan mestari 44 vuoden iällä!) sanoi eräässä haastattelussa (Black Belt Magazine, November 2003) että kamppailu on 40% mentaalitasolla, kuitenkaan harva jaksaa näitä asioita pidemmälle pohtia.


"Täysiä vaan sitten! Hyvä tsemppi!". Enpä ole kovin kummoisia mentaaliohjenuoria kuullut ennen otteluita. Tuommoiset kommentit... tuntuu että ne on tarkoitettu ainoastaan pitämään PELKO poissa ottelijan mielestä. Kyllä, pelko. Pelko on semmoinen asia, että sen kanssa pitää tehdä sovinto ennen kehään astumista. Muuten sinne ei ole asiaa.

Ensin pitäisi löytää rehellinen vastaus siihen, mitä ne omat pelot sitten on. Jätän kokonaan pois pienet pelon aiheet (näyttää huonolta, heikolta, häpeäntunne) koska pohjimmiltaan nämä asiat hoituvat kun saa isommat asiat alta pois. Niinpä menen omasta mielestäni suurimman ihmispelon luokse: kuolema. Kuoleman pelko. Hurjimmat soturit (samurait, spartalaiset) kautta aikojen ovat ymmärtäneet kuolemanpelon voittamisen tärkeyden: kun ei pelkää kuolemaa, on voittamaton, sillä henkeä (spirit) ei voi voittaa.

Mentaalitekniikoita on netti pullollaan, millä voi onnistua pääsemään irti kuolemanpelostaan. Mutta tärkeintä on oivaltaa heti yksi asia: ihminen ei pelkää kuolemaa. Ihminen pelkää sitä, ettei ole elänyt. Kuolinvuoteella surkutellaan vielä sitä, että kuinka en tehnyt sitä ja kuinka en tehnyt tätä, sekin asia jäi tekemättä, minulla on vielä niin paljon edessä ja voi voi...

On hienoa nähdä, kuinka jotkut ihmiset ovat oivaltaneet tämän asian ja kulkevat oman unelmansa perässä. Eräs hyvä ystäväni aloitti lajin, josta hän pitkään unelmoi ja toteuttaa tänä päivänä itseään täysillä. Kuolinvouteellaan hän voi ainakin sanoa, että "hitto, minä tein sen!". There is a difference knowing the path... and walking the path -Morpheus, Matrix-elokuvassa.

Menipä aika filosofiseksi. En täysin allekirjoita lausetta "elä jokainen päivä kuin viimeisesi", koska se ymmärretään usein väärin. Parempi lause olisikin "elä jokainen päivä hyvin". Eikä hyvin eläminen tarkoita ainaista juhlimista. Löydä merkitys päivittäisistä askareista.

Life is just too damn short. Live today.