Damages.

Jep. Sama nilkka kuin aina ennenkin. En vielä tänään käynyt lääkärillä, huomenna sitten. Mutta aika mukava yllätys näin vähän ennen kisoja. Tosin luulen, että saan jalan kuntoon ennen tähtäämiäni kisoja, olisi vain ollut mukava nyt viikonloppuna käydä "lämmittelykisoissa", mutta ne jää kyllä väliin väkisinkin.

Tällaisina aikoina mietin miten saisin ajan mahdollisimman hyvin käytettyä. Tuossa onkin jäänyt muutamia elokuvia katsomatta kiireiden takia, mutta en tarkoita sellaista tekemistä. Ennemminkin aikaa tutkailla itselleen uutta tekniikkaa. Tai tehdä musiikkia (siinä olen kyllä verrattain onneton, vaikka Mac:lla sekin pitäisi olla helppoa).

Mutta yksi asia on erityisesti jäänyt harmittamaan. Meditointi. On ollut aikoja ja paikkoja milloin on pitänyt tätä kokeilla oikein toden teolla ja välillä olen saattanut sitä muutaman minuutin tehdäkin. Mutta yksi uusi tekniikka on vielä kokeilematta. Ja kyseinen tekniikka vaatii kerrallaan tunnin. Siinä huomisen homma.

Ajattelin kokeilla myös painonpudotusta pelkän ruokavalion avulla. Onhan tässä muutama päivä aikaa kokeilla, lähtisikö pari kiloa ihan pelkällä proteiinikuurilla. Jos vaikka pääsisin alempaan painoluokkaan.

Treenit

13x3 leuanvetoa, aikaa 3 leuan vetämiseen minuutti. Ilman heilautusta. Yht. 39 leukaa.

"Minute Pyramid".

Tällä oli kyllä oikeakin nimi gymjones.com -sivuilla, mutta en sitä tähän hätään muista. Ideana kuitenkin, että jokaisen kuluvan minuutin aikana pyritään tekemään yksi toisto enemmän kyseistä liikettä kuin edellisellä minuutilla. Minuutin sisällä saa pitää taukoja tekemisessä, mikä tietenkin lyhentää lepoaikaa. kun ei enää pysty ylittämään edellisen minuutin suoritusta, loppuu siihen.

Tukkipunnerrus (painavimmalla mahdollisella) 1->13

Istumaannousu kädet suorina pään yläpuolella 1->9

Oikein sopivat treenit. Aikaa meni pikkuisen yli puol tuntia.

Work.

Mikään ei ole parempaa kuin yhdistää treeni ja hyöty. Vkoloppu meni mukavasti puuhommissa. Voisin vaikka vannoa, että aika mones CrossFit -yhteisössä oltas kateellisia siitä treenist mitä sai aikaseksi. Aikasemmin en oikein osannut arvostaa tällaista treeninä, vaan koin sen enemmän työnä. Hyödyllisenä työnä, mutta silti.

Aika paljon nykyään tulee tehtyä kuitenkin koneellisesti, mikä tietysti nopeuttaa mukavasti.

Onneksi kaikkea ei ole vielä koneellistettu. Puiden nosto sirkkeliin, paksujen puunrunkojen halkaisu kirveellä. Todella hyvää koko kehon treeniä. Puhumattakaan siitä, kun joskus tulee raahattua noita isoja puunrunkoja keskellä umpihankea.

Fyysistä työtä tehdessä mies saa olla mies. Sitä ei tule väheksyä tänä aikana, milloin suurin osa työstä tehdään päätteen ääressä.

Treenit

Lue ylläoleva teksti...

Versatile Striking.

En tiedä monipuolisempia "striker:eita" kuin Kyokushin karatekat.

Nimenomaan monipuolisuus on se mihin nyt kiinnitän huomiota. Oma kokemukseni kyseisestä lajista perustuu muutamaan kokeilukertaan pienellä salilla Hgissä. Salin vetäjälläkin oli asenne tosi hyvin kohdillaan, ei yrittänytkään "käännyttää" omaan lajiinsa, vaan kertoi mitä oma laji tarjoaa. Toinen kokemuspohja on aikanaan vhs-videoille hankitut Marco Lalan opetusvideot. Lala on hyvä opettaja: hän ei ole rajoittanut osaamistaan ainoastaan lyöntilajeihin, vaan omaa myös mustan vyön judossa, on harjoitellut brassijutsua sekä painia. Suurin osaamisalue hänellä on kuitenkin Kiukkarissa.

Lala myös yhdistää nyrkkeilyn käsitekniikat osakseen omaa Iron Warrior -systeemiään. Muutaman tyypin kanssa joskus aikanaan kokeilimme näitä oppeja ja silloin tuntui siltä, että juuri liikkeiden monipuolinen yhdisteleminen takasi osumien perille saamisen. Kun vastustajaa pommitetaan tehokkaasti joka suunnasta. Potkut eivät ole rajoitettuja vain äärimmäisen tehokkaisiin potkuihin (vrt. kickboxing ja thaiboxing) vaan tärkeämpää on saada lisää kulmia mistä hyökätä. Kirvespotkukin voi oikella hetkellä olla ottelunpäättäjä.

No niin, kerrohan muutama esimerkki menestyneistä kiukkari-ottelijoista?

Muutama nimi: Bas Rutten (2.dan, pohja hankittu myös muista lajeista), Glaube Feitosa (K1-ottelija). Semmy Schilt treenaa karatelajia, joka suurimmalta osaltaan perustuu Kyokushiniin.

Tämän puheen tarkoitus ei ollut kehua Kyokushinin ylivertaisuutta muihin lajeihin, vaan kertoa siitä kuinka hyvä järjestelmä kiukkarissa on. Suosittelen kokeilemaan, jos on mahdollisuus ja innostusta pystylajeihin. Aika, hyvin käytetty.

Treenit.

Lämmittely: 100 punnerrusta kädet penkillä

1. 3x3min. säkkitreeniä potkujen kanssa, 30 sec "lepo" vatsarutistuksessa
2. 3x30sec varjonyrkkeilyä 5kg käsipainoilla (pelkkiä suoria), 30sec "lepo" painot ylhäällä, kädet suorina
3. 3x30sec varjonyrkkeilyä 5kg käsipainoilla(pelkkiä koukkuja), 30sec "lepo" 20kg tanko hauiskääntö -asennossa.

Kädet tärisi aika pitkään treenin jälkeen...

Seuraava treeni. Myöhemmin.

Muscle-upin kokeilua, kahvakuulan heittoa, etukyykkyä. Mielenkiintoisinta oli kisa:

Etukyykkyä 30kg:lla 10x sitten palomies-kannolla kaveria 50m. Vaihto. Kokonaisaika lasketaan. Aikaa meni 2:48...

Kolmesataa.

So far so good.

Olen saanut itseni aika hyvin vieroitettua karkin syömisestä. Menin tässä asiassa aika pitkälti omia reittejä, kokeilin jälleen uutta. En tosin suosittele ketään kokeilemaan tätä mutta omalla kohdallani onnistuin mielestäni suht hyvin.

Aloitin sillä, että vaihdoin karkin syömisen suolaiseen. Eli söin kerran päivässä lounaana mitä hyvänsä. Tähän kuului siis aivan mikä tahansa paikka: McDonalds tai muu roskaruokapaikka. Ennen kuin huomasinkaan, en syönyt enää karkkia, pahe oli vaihtunut pienempään pahaan. Saahan hampurilaisista enemmän muita ruoka-aineita sen pelkän sokerin sijaan.

Seuraava vaihe on nyt menossa. Aloin syömään tasapainoista lounasta ja välipaloina proteiinijuomia. Aloin pyöräillä töihin. Matka kestää noin tunnin verran. Liikunnan lisääminen tuo motivaatiota myös syömispuoleen: miksi nähdä kaikki tuo vaiva (pyöräilyllä) ja sitten heittää kaikki hyöty mäkeen (syömällä huonosti).

Tavoitteena tehdä terveellisistä tottumuksista elämäntapa.

Liikuntaa on tullut joinain päivinä ehkä vähän liikaakin. Olisiko ollut keskiviikkona, kun tein ensin aamulla kuntopiirin, iltapäivällä pyöräilin töistä kotiin ja sitten vielä illalla BJJ:tä 1½ tuntia. Seuraavana päivänä oli hyvä että pääsin sängystä ylös, keskivartalo oli aivan tohjona. Tein yhden mielenkiintoisen havainnon: keskivartalo oli kaikkialta niin kipeä, etten huomannut vatsalihasten edes olevan kipeä, ennen kuin kokeilin jännittää niitä. Kivun eri asteita:)

Kolmesataa

Liikunnan motivaatiota olen hakenut edelleen 300:sta. Spartalaiset kun edelleen ovat mielessäni aika korkealla tasolla, mitä tulee päivittäiseen harjoitteluun. Niin paljon kuin sainkin motivaatiota sekä 300 sarjakuvasta, Tuliportit -kirjasta tai gymjones.com sivustoilta, niin elokuvaan olen itseasiassa aika pettynyt. Aloin katsomaan sitä uudelleen ja huomasin paljon asioita, jotka häiritsivät. Koko ylimääräinen draamaosio, jossa kuningatar taistelee kotipuolessa poliittisia juonitteluja vastaan. Eiköhän siitä, että mies lähtee varmaan kuolemaan olisi saanut tarpeeksi draamaa aikaiseksi. Piti siinä nyt sitten vielä raiskata kuningatar... Oikeastaan, jos elokuva olisi ollut edes hitusen uskollisempi sarjakuvalle olisin todella pitänyt siitä. Niitäkin osioita, mitä oli leikattu pois elokuvasta (esim. Efialteen hyppääminen jyrkänteeltä) olisi ihan hyvin voinut jättää elokuvaan edelleen. Mutta eipä siinä, eihän pelkkää sotimista voi kuvata 1½ tuntia, vai voiko (Sotamies Ryan, anyone?).

Extroissa oli muuten loistava kommentti siitä, että kuinka heillä (taistelukoreografit) ei ollut tietoa siitä, millaista tekniikkaa muinaiset spartalaiset käyttivät. Pari kommenttia:

1. Ensinnäkin, he ainakin jotenkin tiesivät Falangin toimintaperiaatteen. Siihenhän koko kreikkalaisten (Spartalaiset eivät olleet ainoat Kreikassa jotka kyseistä taktiikkaa käyttivät) sotataktiikka perustui: kolmessa rivissä sotilaita, etummaisena kilpimiehet ja takana olevat työntävät heitä eteenpäin läpäisemättömän yksikkönä. Spartalaisten keihäät olivat tarkoituksella yli parimetrisiä: he pystyivät kilpien yli pistämään kilpimuuriin pysähtynyttä vihollisarmeijaa. Parhaiten taktiikkaa kuvaa jättimäinen niittokone: kilvillä työnnetään, keihäillä niitetään. Falangi hajosi ainoastaan siinä vaiheessa, kun vihollisen joukot lähtivät pakenemaan. Elokuvaan tällainen kuvaaminen ei kai kuitenkaan sovi. Sehän on kovin yksitoikkoisen näköistä.

2. Kun koreografit sitten kehittelivät hienoja itämaisia kamppailuliikkeitä Spartalaisille tuli mieleeni ajatus: kuinka hienoa tekniikkaa tarvitaan, kun tarkoituksena on tappaa vihollinen miekalla? No, kaiken kaikkiaan ihan hienoja taistelukohtauksia.

Tässä nyt ehkä vähän liikaakin avautumista nyt jo vanhasta elokuvasta.

Joka tapauksessa, hyvin olen saanut motivaatiota samasta aiheesta. Ei viitsi valittaa jokaisesta pienestä kolotuksesta, kun jotkut ovat oikeasti kärsineet aika paljon. Syyksi ei enää kelpaa, että vähän väsyttää. 300:sta innostuneena puuhastelin kevennetyn version 300 ohjelmasta, mikä löytyy gymjones.com -sivustolta.

Treenit: Light 300

25 Blank pull-up (jalat boxin päällä)
50 maastavetoa 65kg:lla
50 punnerrusta, kädet penkillä
50 box-hyppyä 40cm korkeudelle
50 clean and press käsipainoilla (10kg)
50 suoraa FloorWiperia
25 "lankku leuanvetoa" (Sama kuin ensimmäinen liike)

Aikaa meni 21:23.10. Tiedän, että tuokin näyttää aika helpolta, mutta niin oli tarkoituskin. Ei heti sitä perhanan ylikuntoa, vaan tasaisen kovaa kehitystä.

Crossroads.

Viime aikoina joutunut vähän hakemaan suuntia tuon syömisen ja treenaamisen suhteen. Sehän se tosin tuntuu olevan ikuinen taistelu muutenkin.

Kolme asiaa, joiden kanssa olen tienristeyksessä:

1. Syöminen. On alkanut pikkuhiljaa siistiytymään, tänään sain käsiini Fighterin uuden numeron, jossa suomalaisen vapaaottelun ykkösnimi, Mikko Rupponen kertoi omasta luolamiehen dieetistään. Olen harkinnut tuon luolamies -dieetin aloittamista jo kehoiluajoilta, mutta luovuin ajatuksesta jo pitkän aikaa sitten, koska ymmärsin niin, ettei kamppailu-urheilijalle sovi BB-tyylinen ruokailu. Kamppailu-urheilijoita kun yleensä kehoitetaan syömään paljon hiilihydraatteja, että jaksaa sitten vääntää ja punnertaa.

Aion kokeilla tästä hetkestä eteenpäin noudattaa jonkunlaista Caveman-dieettiä. Ja tosiaan niin, että siirryn hiilarittomampaan suuntaan vähitellen, niinkuin artikkelissakin kehotetaan. Plus, että tuon kalanmaksaöljyn tilalle pitää kehittää joku muu terveellinen rasva. Hiljaa hyvä tulee. Kiitokset Fighter-lehdelle ja Rupposelle, ilman näitä tekstejä en olisi uskaltanut siirtyä siihen syömiseen, mikä kohdallani on aina tuntunut hyvältä. Hyvä, että jollakulla on rohkeutta elää eri tavalla ja näyttää esimerkkiä.

2. Kamppailulajit. Kun olisi aikaa enemmän, niin keskittyisin näihin toden teolla. Eddie Bravon mattokamppailujutut on olleet työn alla jo jonkun aikaa ja aion niitä testata kevään kisoissa. Olin jo hommaamassa uuttakin materiaalia opiskeltavaksi, mutta kannattanee kuitenkin vielä harjoitella vanhoja taitoja.

Aion kuitenkin parantaa kamppailulajituntemustani. Pyrin tekemään vähintään kerran päivässä jotain näihin liittyvää, esimerkiksi yhdistämällä sitä päivän aerobisiin harjoituksiin. Varjonyrkkeily on tuttua jo entuudestaan, en tosin ollut koskaan kuullut varjopainista? Tämä asia vaatii perehtymistä...

3. Conditioning eli kunnonkohottaminen. H.I.T tosiaan meni vähän mönkään osaltani, mietin tässä tosin, että kohta se Rupponen varmaan kertoo myös hoitavansa voimatreeninsä H.I.T:llä ja sitten menen taas lampaana perässä:) Ei kai nyt sentään, kyllä se nyt on tullut testattua. Ei sovi, omalla kohdallani, kamppailulajien sivuharjoitteeksi.

Treenisalikin on hieman hakusessa. Omalla salillani en ole päässyt käymään hankalien treeniaikojen vuoksi, eikä siellä kuulemani mukaan ole viime aikoina päässyt kauheasti sparraamaankaan. Joten olen tässä haeskellut uutta treenipaikkaa. Eilen kävin pienellä salilla, johon olisin päässyt aika näppärästi kotoa kävellen, mutta paikan hinta oli aivan liikaa tasoon nähden. Siellä oli tosin hyvä tunnelma ja vetäjä vaikutti samanhenkiseltä kuin itse on (ehkä kuitenkin sitoutuvampi treenaaja).

Paino on myös päässyt hieman karkaamaan, ottelupainoa varten kun pitäisi pudottaa semmoinen 3kiloa, vähintään. Hiton BJJ, kun punnitus tehdään Gi päällä. Helpompi tarkkailla painoa, kun kalsarit jalassa tietää suunnilleen missä mennään.

Treenit: Burbee Conditioning. Tällä kertaa tosin ilman punnerrusta Burbeen kanssa. Kiitokset Ross Enamait:lle hyvistä ilmaisista treenivinkeistä!

18km pyöräily. Aikaa meni tunti.

Cardiovascular Conditioning.

Jep jep, eihän siitä H.I.T:stä enää mitään tullut. Kauhea ylikunto, heti. Joten pidän ruokailun suunnilleen samana, vähennän roskaruokaa ja pidän vanhan treenimetodin (CrossFit) päällä. Pääsee ehkä joskus taas kuntoon.

Treenit tälle päivälle:

Clean and Press 30kg, aikaa 2.31, 39 toistoa. Tässä siis lämmittelyt.

Varsinainen treeni:

http://www.bodybuilding.com/fun/rossboxing2.htm

eli aloittelijoiden Burbee Conditioning (Beginner). Olipahan aika rankka treeni. Mutta eipä mennyt paljon aikaa, 11min.!

Huomenna sitten BJJ:tä illalla, jos vaan suinkin pääsen...

BB for Bodybuilding.

Eilen päätin käväistä salilla pitkästä aikaa. Olin ajatellut tehdä jonkun hyvän kuntopiirin, että saisi kuntoa kohotettua BJJ-SM:iä varten. Jostain kumman syystä päätin kuitenkin kokeilla pitkästä aikaa High Intensity -treeniä, huolimatta siitä, mitä olen tähän blogiinkin joskus kirjoitellut asiasta. Ettei siis pitäisi treenata lihaskokoa, jos haluaa parantaa suorituskykyä, varsinkaan jollain matalavolyymisellä "Kehis"-treenillä.

Mutta voi p#kle kun tuntui kyseinen treeni hyvältä. Oli kuin olisi kotiinsa tullut!

Olen aika pitkään perustanut salilla käymisen Dorian Yatesin treenifilosofiaan. Eli yhteen/kahteen sarjaan, 6-10 toistoa per sarja. Sarjan loppuun viemiseen käytetään välillä pudotussarjoja, pakkotoistoja tai Rest-Pause -sarjoja. Yhden/kahden sarjan treenifilosofia toimii mielestäni hyvin omalla kohdallani, koska on vaikeaa "jättää tekemättä niitä sarjoja loppuun". Ei vaan oikein sovi omalle päälle tuollainen ajattelu.

Ruokapolitiikka on ollut aika lapsen kengissä viime aikoina, on herkut maistunut aika hyvin. Jotenkin on ajatellut asian niin, ettei tarvitse välittää ruokailutottumuksista, koska ei yritäkään rakentaa lihasta. Niinpä kehis-tyylinen ruokailu pitää poissa myös pahoilta teiltä. Pysyy paremmassa kunnossa, koska ruokailuhan on 90% kehonrakennuksesta.

Nyt suurin haaste onkin löytää tasapaino High Intensityn ja kunnonkohotuksen kanssa. Siihen kun lyö vielä lajiharjoittelun päälle, niin tuleekohan liikaa... Aionkin kokeilla nyt vähän aikaa tehdä kerran viikossa koko kropan läpi H.I.T:llä ja jos jää aikaa, niin siihen vielä kuntojumppaa päälle. Lajiharjoittelu silloin kun treenit osuu kohdilleen, eli ehkä pari kertaa viikkoon. Saa nähdä mitä tästä katastrofista tulee. Tuleeko saman tien ylikunto tms. Kun vaan jaksaisi syödä hyvin.

Treenit: olkapää, rinta, ojentaja

Pre-exhaust: vipunostot käsipainoilla 3x20 (sivuille, eteen, taakse). Pystypunnerrus 20kg/20, 50kg/8,6.

Penkkipunnerrus leveällä otteella 50kg/20, 80/7,6 (huomaa ettei ole vähään aikaan penkkiä tehnyt).

Ranskalainen punnerrus makuulla 20kg/20, 30kg/9,10 (intesiteetti puuttui näköjään näistä sarjoista). Penkkipunnerrus kapealla otteella 20/20 (liian kevyt), 60kg/6,5 (liian raskas)

Eilen tosiaan vielä lipsahti (tahallaan) McAterian puolelle ja siinähän se yö menikin vatsan väänteissä. Tästä hetkestä eteenpäin sitten puhdasta ruokaa, kiitos.