Kolmesataa.

So far so good.

Olen saanut itseni aika hyvin vieroitettua karkin syömisestä. Menin tässä asiassa aika pitkälti omia reittejä, kokeilin jälleen uutta. En tosin suosittele ketään kokeilemaan tätä mutta omalla kohdallani onnistuin mielestäni suht hyvin.

Aloitin sillä, että vaihdoin karkin syömisen suolaiseen. Eli söin kerran päivässä lounaana mitä hyvänsä. Tähän kuului siis aivan mikä tahansa paikka: McDonalds tai muu roskaruokapaikka. Ennen kuin huomasinkaan, en syönyt enää karkkia, pahe oli vaihtunut pienempään pahaan. Saahan hampurilaisista enemmän muita ruoka-aineita sen pelkän sokerin sijaan.

Seuraava vaihe on nyt menossa. Aloin syömään tasapainoista lounasta ja välipaloina proteiinijuomia. Aloin pyöräillä töihin. Matka kestää noin tunnin verran. Liikunnan lisääminen tuo motivaatiota myös syömispuoleen: miksi nähdä kaikki tuo vaiva (pyöräilyllä) ja sitten heittää kaikki hyöty mäkeen (syömällä huonosti).

Tavoitteena tehdä terveellisistä tottumuksista elämäntapa.

Liikuntaa on tullut joinain päivinä ehkä vähän liikaakin. Olisiko ollut keskiviikkona, kun tein ensin aamulla kuntopiirin, iltapäivällä pyöräilin töistä kotiin ja sitten vielä illalla BJJ:tä 1½ tuntia. Seuraavana päivänä oli hyvä että pääsin sängystä ylös, keskivartalo oli aivan tohjona. Tein yhden mielenkiintoisen havainnon: keskivartalo oli kaikkialta niin kipeä, etten huomannut vatsalihasten edes olevan kipeä, ennen kuin kokeilin jännittää niitä. Kivun eri asteita:)

Kolmesataa

Liikunnan motivaatiota olen hakenut edelleen 300:sta. Spartalaiset kun edelleen ovat mielessäni aika korkealla tasolla, mitä tulee päivittäiseen harjoitteluun. Niin paljon kuin sainkin motivaatiota sekä 300 sarjakuvasta, Tuliportit -kirjasta tai gymjones.com sivustoilta, niin elokuvaan olen itseasiassa aika pettynyt. Aloin katsomaan sitä uudelleen ja huomasin paljon asioita, jotka häiritsivät. Koko ylimääräinen draamaosio, jossa kuningatar taistelee kotipuolessa poliittisia juonitteluja vastaan. Eiköhän siitä, että mies lähtee varmaan kuolemaan olisi saanut tarpeeksi draamaa aikaiseksi. Piti siinä nyt sitten vielä raiskata kuningatar... Oikeastaan, jos elokuva olisi ollut edes hitusen uskollisempi sarjakuvalle olisin todella pitänyt siitä. Niitäkin osioita, mitä oli leikattu pois elokuvasta (esim. Efialteen hyppääminen jyrkänteeltä) olisi ihan hyvin voinut jättää elokuvaan edelleen. Mutta eipä siinä, eihän pelkkää sotimista voi kuvata 1½ tuntia, vai voiko (Sotamies Ryan, anyone?).

Extroissa oli muuten loistava kommentti siitä, että kuinka heillä (taistelukoreografit) ei ollut tietoa siitä, millaista tekniikkaa muinaiset spartalaiset käyttivät. Pari kommenttia:

1. Ensinnäkin, he ainakin jotenkin tiesivät Falangin toimintaperiaatteen. Siihenhän koko kreikkalaisten (Spartalaiset eivät olleet ainoat Kreikassa jotka kyseistä taktiikkaa käyttivät) sotataktiikka perustui: kolmessa rivissä sotilaita, etummaisena kilpimiehet ja takana olevat työntävät heitä eteenpäin läpäisemättömän yksikkönä. Spartalaisten keihäät olivat tarkoituksella yli parimetrisiä: he pystyivät kilpien yli pistämään kilpimuuriin pysähtynyttä vihollisarmeijaa. Parhaiten taktiikkaa kuvaa jättimäinen niittokone: kilvillä työnnetään, keihäillä niitetään. Falangi hajosi ainoastaan siinä vaiheessa, kun vihollisen joukot lähtivät pakenemaan. Elokuvaan tällainen kuvaaminen ei kai kuitenkaan sovi. Sehän on kovin yksitoikkoisen näköistä.

2. Kun koreografit sitten kehittelivät hienoja itämaisia kamppailuliikkeitä Spartalaisille tuli mieleeni ajatus: kuinka hienoa tekniikkaa tarvitaan, kun tarkoituksena on tappaa vihollinen miekalla? No, kaiken kaikkiaan ihan hienoja taistelukohtauksia.

Tässä nyt ehkä vähän liikaakin avautumista nyt jo vanhasta elokuvasta.

Joka tapauksessa, hyvin olen saanut motivaatiota samasta aiheesta. Ei viitsi valittaa jokaisesta pienestä kolotuksesta, kun jotkut ovat oikeasti kärsineet aika paljon. Syyksi ei enää kelpaa, että vähän väsyttää. 300:sta innostuneena puuhastelin kevennetyn version 300 ohjelmasta, mikä löytyy gymjones.com -sivustolta.

Treenit: Light 300

25 Blank pull-up (jalat boxin päällä)
50 maastavetoa 65kg:lla
50 punnerrusta, kädet penkillä
50 box-hyppyä 40cm korkeudelle
50 clean and press käsipainoilla (10kg)
50 suoraa FloorWiperia
25 "lankku leuanvetoa" (Sama kuin ensimmäinen liike)

Aikaa meni 21:23.10. Tiedän, että tuokin näyttää aika helpolta, mutta niin oli tarkoituskin. Ei heti sitä perhanan ylikuntoa, vaan tasaisen kovaa kehitystä.

Crossroads.

Viime aikoina joutunut vähän hakemaan suuntia tuon syömisen ja treenaamisen suhteen. Sehän se tosin tuntuu olevan ikuinen taistelu muutenkin.

Kolme asiaa, joiden kanssa olen tienristeyksessä:

1. Syöminen. On alkanut pikkuhiljaa siistiytymään, tänään sain käsiini Fighterin uuden numeron, jossa suomalaisen vapaaottelun ykkösnimi, Mikko Rupponen kertoi omasta luolamiehen dieetistään. Olen harkinnut tuon luolamies -dieetin aloittamista jo kehoiluajoilta, mutta luovuin ajatuksesta jo pitkän aikaa sitten, koska ymmärsin niin, ettei kamppailu-urheilijalle sovi BB-tyylinen ruokailu. Kamppailu-urheilijoita kun yleensä kehoitetaan syömään paljon hiilihydraatteja, että jaksaa sitten vääntää ja punnertaa.

Aion kokeilla tästä hetkestä eteenpäin noudattaa jonkunlaista Caveman-dieettiä. Ja tosiaan niin, että siirryn hiilarittomampaan suuntaan vähitellen, niinkuin artikkelissakin kehotetaan. Plus, että tuon kalanmaksaöljyn tilalle pitää kehittää joku muu terveellinen rasva. Hiljaa hyvä tulee. Kiitokset Fighter-lehdelle ja Rupposelle, ilman näitä tekstejä en olisi uskaltanut siirtyä siihen syömiseen, mikä kohdallani on aina tuntunut hyvältä. Hyvä, että jollakulla on rohkeutta elää eri tavalla ja näyttää esimerkkiä.

2. Kamppailulajit. Kun olisi aikaa enemmän, niin keskittyisin näihin toden teolla. Eddie Bravon mattokamppailujutut on olleet työn alla jo jonkun aikaa ja aion niitä testata kevään kisoissa. Olin jo hommaamassa uuttakin materiaalia opiskeltavaksi, mutta kannattanee kuitenkin vielä harjoitella vanhoja taitoja.

Aion kuitenkin parantaa kamppailulajituntemustani. Pyrin tekemään vähintään kerran päivässä jotain näihin liittyvää, esimerkiksi yhdistämällä sitä päivän aerobisiin harjoituksiin. Varjonyrkkeily on tuttua jo entuudestaan, en tosin ollut koskaan kuullut varjopainista? Tämä asia vaatii perehtymistä...

3. Conditioning eli kunnonkohottaminen. H.I.T tosiaan meni vähän mönkään osaltani, mietin tässä tosin, että kohta se Rupponen varmaan kertoo myös hoitavansa voimatreeninsä H.I.T:llä ja sitten menen taas lampaana perässä:) Ei kai nyt sentään, kyllä se nyt on tullut testattua. Ei sovi, omalla kohdallani, kamppailulajien sivuharjoitteeksi.

Treenisalikin on hieman hakusessa. Omalla salillani en ole päässyt käymään hankalien treeniaikojen vuoksi, eikä siellä kuulemani mukaan ole viime aikoina päässyt kauheasti sparraamaankaan. Joten olen tässä haeskellut uutta treenipaikkaa. Eilen kävin pienellä salilla, johon olisin päässyt aika näppärästi kotoa kävellen, mutta paikan hinta oli aivan liikaa tasoon nähden. Siellä oli tosin hyvä tunnelma ja vetäjä vaikutti samanhenkiseltä kuin itse on (ehkä kuitenkin sitoutuvampi treenaaja).

Paino on myös päässyt hieman karkaamaan, ottelupainoa varten kun pitäisi pudottaa semmoinen 3kiloa, vähintään. Hiton BJJ, kun punnitus tehdään Gi päällä. Helpompi tarkkailla painoa, kun kalsarit jalassa tietää suunnilleen missä mennään.

Treenit: Burbee Conditioning. Tällä kertaa tosin ilman punnerrusta Burbeen kanssa. Kiitokset Ross Enamait:lle hyvistä ilmaisista treenivinkeistä!

18km pyöräily. Aikaa meni tunti.

Cardiovascular Conditioning.

Jep jep, eihän siitä H.I.T:stä enää mitään tullut. Kauhea ylikunto, heti. Joten pidän ruokailun suunnilleen samana, vähennän roskaruokaa ja pidän vanhan treenimetodin (CrossFit) päällä. Pääsee ehkä joskus taas kuntoon.

Treenit tälle päivälle:

Clean and Press 30kg, aikaa 2.31, 39 toistoa. Tässä siis lämmittelyt.

Varsinainen treeni:

http://www.bodybuilding.com/fun/rossboxing2.htm

eli aloittelijoiden Burbee Conditioning (Beginner). Olipahan aika rankka treeni. Mutta eipä mennyt paljon aikaa, 11min.!

Huomenna sitten BJJ:tä illalla, jos vaan suinkin pääsen...

BB for Bodybuilding.

Eilen päätin käväistä salilla pitkästä aikaa. Olin ajatellut tehdä jonkun hyvän kuntopiirin, että saisi kuntoa kohotettua BJJ-SM:iä varten. Jostain kumman syystä päätin kuitenkin kokeilla pitkästä aikaa High Intensity -treeniä, huolimatta siitä, mitä olen tähän blogiinkin joskus kirjoitellut asiasta. Ettei siis pitäisi treenata lihaskokoa, jos haluaa parantaa suorituskykyä, varsinkaan jollain matalavolyymisellä "Kehis"-treenillä.

Mutta voi p#kle kun tuntui kyseinen treeni hyvältä. Oli kuin olisi kotiinsa tullut!

Olen aika pitkään perustanut salilla käymisen Dorian Yatesin treenifilosofiaan. Eli yhteen/kahteen sarjaan, 6-10 toistoa per sarja. Sarjan loppuun viemiseen käytetään välillä pudotussarjoja, pakkotoistoja tai Rest-Pause -sarjoja. Yhden/kahden sarjan treenifilosofia toimii mielestäni hyvin omalla kohdallani, koska on vaikeaa "jättää tekemättä niitä sarjoja loppuun". Ei vaan oikein sovi omalle päälle tuollainen ajattelu.

Ruokapolitiikka on ollut aika lapsen kengissä viime aikoina, on herkut maistunut aika hyvin. Jotenkin on ajatellut asian niin, ettei tarvitse välittää ruokailutottumuksista, koska ei yritäkään rakentaa lihasta. Niinpä kehis-tyylinen ruokailu pitää poissa myös pahoilta teiltä. Pysyy paremmassa kunnossa, koska ruokailuhan on 90% kehonrakennuksesta.

Nyt suurin haaste onkin löytää tasapaino High Intensityn ja kunnonkohotuksen kanssa. Siihen kun lyö vielä lajiharjoittelun päälle, niin tuleekohan liikaa... Aionkin kokeilla nyt vähän aikaa tehdä kerran viikossa koko kropan läpi H.I.T:llä ja jos jää aikaa, niin siihen vielä kuntojumppaa päälle. Lajiharjoittelu silloin kun treenit osuu kohdilleen, eli ehkä pari kertaa viikkoon. Saa nähdä mitä tästä katastrofista tulee. Tuleeko saman tien ylikunto tms. Kun vaan jaksaisi syödä hyvin.

Treenit: olkapää, rinta, ojentaja

Pre-exhaust: vipunostot käsipainoilla 3x20 (sivuille, eteen, taakse). Pystypunnerrus 20kg/20, 50kg/8,6.

Penkkipunnerrus leveällä otteella 50kg/20, 80/7,6 (huomaa ettei ole vähään aikaan penkkiä tehnyt).

Ranskalainen punnerrus makuulla 20kg/20, 30kg/9,10 (intesiteetti puuttui näköjään näistä sarjoista). Penkkipunnerrus kapealla otteella 20/20 (liian kevyt), 60kg/6,5 (liian raskas)

Eilen tosiaan vielä lipsahti (tahallaan) McAterian puolelle ja siinähän se yö menikin vatsan väänteissä. Tästä hetkestä eteenpäin sitten puhdasta ruokaa, kiitos.

Voittaminen ja häviäminen.

Voittaminen ja häviäminen merkitsee samaa kuin elämä ja kuolema.

En näe asiaa ehkä ihan noin jyrkästi, mutta samalla tavalla häviämiseen tulisi mielestäni asennoitua: se kun vaan on niin, että joissain tilanteissa ei ole varaa hävitä. Onneksi viime vkolopun lukkopainikisat eivät olleet tällainen tilanne.

Kyseinen ottelu:
http://www.youtube.com/watch?v=ANtRkzFA0T8

Viime aikoina on ollut suhteellisen stressaavaa sekä töiden että oman vapaa-ajan kanssa. Paljon asioita tapahtuu lyhyessä ajassa. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Elämä karkaa ajan kanssa. Pitääkin siis yrittää elää aina mahdollisimman paljon hetkessä. Eli juuri nyt koska se hetkikin meni jo. Tämä pätee jopa huonoihin asioihin omassa elämässä, niissä kannattaa elää silloin kun ne ovat käsillä, sillä jos koko ajan toivoo vain hyviä aikoja, jää elämässä paljon kokematta. Ilman huonoja hetkiä ei ole hyviä hetkiä.

Joskus harvoin sitä masentuu itsekin. Omalla kohdallani saan kuitenkin motivaatiota muiden ihmisten koettelemuksista. Ei oman sukuplveni ole tarvinnut elää yhtään sotaa, paitsi niin halutessaan. Eilen katsoin Kauriinmetsästäjän, joka on siis kuvaus ystävyksistä, joita Vietnamin sota muuttaa. Kukaan heistä ei enää palaa ennalleen. Kun katsoo, millaista joidenkin ihmisten elämä saattaa olla, tulee todella tyhmä olo valittaa MISTÄÄN omasta vastoinkäymisestä. Hei, oikesti, kaikkihan on ihan hyvin?

Rubber Guard.

Ei liene salaisuus enää, että olen alkanut opettelemaan Rubber Guard -tekniikkaa. Viime treeneissä ohjaajamme kertoi kuinka helppoa on ohittaa kyseinen Guardin alalaji. No, ihan niin yksinkertaista se ei ollut, kuin kyseinen ohjaaja oli kuvitellut. Ja vaikka hän tietenkin pääsi ohi kyseisestä tekniikasta, niin voidaanko minun olettaa olevan vielä mikään mestari tekniikassa, jota olen harjoitellut viimeiset 3-4vkoa? Varsinkin kun verrataan ohjaajan kokemustasoa omaani kyseisen lajin parissa?

Tai sanotaan oikeammin näin: vaikka minulla olisi ollut millainen Super guard -tekniikka, niin jos vain testataan kyseisen guardin pitävyyttä staattisessa asennossa (koeta pitää kiinni, jos pystyt -asenteella), niin suurella todennäköisyydellä hän olisi tullut siitä joka tapauksessa läpi.

En itsekään yritä puolustella kyseistä guardia sillä, että se olisi jotenkin voittamaton. Ei se olekaan. Mutta se on erilainen. Niin erilainen, ettei minulla ollut mitään ongelmaa saada kyseistä guardia vastustajalleni viime vkolopun kisoissa, koska selvästi hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisessa kontrollissa hän oli suurimman osan aikaa.

Vastaväite: Nii-in, nähtiinhän se ettei Rubber Guardista ole mihinkään: hävisit ottelusi pisteillä?

Vastaus: Häviämiselläni on kaksi syytä. Ensiksikin: en halunnut käyttää (engl. I was not willing to use) perinteistä tekniikkaa näissä kisoissa. Mitä järkeä treenata tai kokeilla uutta, jos ottelutilanteessa sitten kuitenkin vajoaa takaisin vanhoihin kaavoihin? Toiseksi: oma kunto. Ja tämä, jos mikä, aiheutti tappion, ansaitusti. En ole tähän päivään mennessä kertaakaan hävinnyt painiottelua huonon kunnon takia. Nyt hävisin. Jo kun lähdin lämmittelemään ottelua varten, huomasin uupuvani täysin. En uskaltanut punnertaa alkulämmöiksi, koska tuntui siltä, että kunto loppuu siihen paikkaan. Ottelun ensimmäisen puolen minuutin kohdalla huomasin energiani olevan poissa. Täysin. Syy huonoon kuntoon johtuu viime aikaisista työkiireistä, stressistä ja siitä, etten ole ehtinyt pitämään kunnosta huolta uuden tekniikan treenaamisen takia. Aika pitää aina priorisoida jotenkin, viime aikoina tekniikkaan enemmän kuin kuntoon.

Mutta aina oppii jotain uutta. Kuntokaan ei ole mikään itsestään selvyys!

Treenit

Tällä viikolla maanantaina ehdin treenaamaan jopa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran aamupäivästä ja toisen kerran illalla ohjatuissa treeneissä (joista kerroinkin jo ylempänä:).

Eilen huomasin isovarpaan venähtäneen, joten piti pitää lepopäivä. Illalla kuitenkin punnerruksia parin minuutin ajan.

Nyt vielä kun saisi itsensä salille tekemään kuntopiiriä...

Myrskyn silmään.

Varmistin tänään osallistumiseni parin viikon päästä järjestettäviin kisoihin. Nyt täytyisi alkaa valmistautumaan niihin oikein toden teolla. Miten aion huolehtia valmistautumisestani? En mitenkään erikoisesti. Kyse on kuitenkin lajista, joka perustuu hyvin pitkälti tuntemukseen (feel). Tottakai myös tekniikan tunteminen on pakollista, samoin kuin yleiskunnon pitää olla kohdillaan. Mutta Randy Couture on mielestäni oikeassa: kamppailu on 60 prosenttia fyysistä (tekniikka, kunto) ja 40 psyykkistä (ottelusilmä, asenne, tuntuma).

Treenit:

1½ tuntia SW

Eilen ehdin painitreeneihin, tuli treenattua parisen tuntia. Tänään olisi tarkoitus mennä muutamaksi tunniksi pyörimään matolle. Yritän pitää treenin aika pitkäkestoisena sen sijaan, että koko ajan tuskailee erän kestosta (5min.). Uskon omalta osaltani oman vahvuuteni olevan rauhallisuuteni. Ensimmäisissä kisoissani joskus ajat sitten laitoin kaiken voimani ja energiani ottelun ensimmäiseen minuuttiin. Sitten joskus myöhemmin huomasin, ettei se kilpailu ole oikeastaan paljon ihmeellisempää kuin treeneissä käyminen. Joten miksi stressata sitä liikaa? "The fight is in the preparation" - ties kuinka moni on näin lausunut...

Oma painokin on jo kohdillaan, eilen oli iltapaino 91.6 ja aamulla tänään 90.6, joten oikein hyvin menee tuonkin kohdan kanssa jo. Silloin aikanaan ensimmäisiin kisoihin valmistautuessani otin liikaakin stressiä tuosta omaan painoluokkaan mahtumisesta. Silloin oli tarkoitus mahtua alle 91, niinkuin nytkin. Mutta silloin kisoissa taisin painaa 86kg ja paino jatkoi laskuaan edelleen kisojen jälkeen. Kävin niinkin alhaalla kuin 83kg! Onneksi on tullut vähän viisautta noista ajoista. Pitää vaan käydä vaa'alla vähän ahkerammin nyt ennen kisoja, muttei ole syytä alkaa enää "pudottamaan" painoa, vaan voi syödä aika normaalisti. Itseasiassa pitää varoa, ettei paino lähde putoamaan liikaa!

Tasaista, normaalia elämää ennen kisoja.

What does not kill you, makes you stronger. Part III

Taas on aikaa vierähtänyt, ettei ole ehtinyt tänne paljo kirjoittelemaan. Työssä ollut kiireistä tässä pari vkoa, tällä vkolla ehdin treenaamaan vain pari kertaa, kun edellisellä viikolla ehdin treenata monta kertaa.

Viime vkolla kävin kokeilemassa vähän thainyrkkeilyä. Lähinnä siinä potkittiin thai-padeja. Huomaa heti kun lähtee oman leipälajin ulkopuolelle, paikat meni heti aivan rikki. Päkiät olivat aivan rakoilla kovalla puulattialla tanssahtelusta, molemmat kyynärpäät aivan mustelmilla (potkut tulivat padeista läpi) ja molemmissa lantioissa isot mustelmat. Omissa painitreeneissä kun harvemmin tulee pieniä mustelmia isompia haavereita.

Omissa treeneissä olen yrittänyt ottaa sellaisia tekniikoita, joista saisi rakennettua konseptin. Yhden hyvän lähteen olen juuri sellaiseen systeemiin löytänyt ja se on todella muuttanut käsitystäni painimisesta. Tarkoitan konseptilla sitä, että on koko ajan suunta omalle tekemiselle. BJJ:ssä olen aina yrittänyt vain randomilla saada jonkun kyseisen tekniikan toimimaan. Tärkeämpää kuin osata lukematon määrä tekniikoita (ei, en aio sanoa on hyvä osata yksi hyvin) on, että se määrä joka sinulla on toimii saumattomasti yhteen. Olen oppinut viime aikoina n. 10 uutta tekniikkaa ja olen alkanut ymmärtää niiden yhteentoimivuutta. Näiden tekniikoiden oppiminenkin on perustunut siihen, että ne toimivat YHTEEN. Eivät siis ole randomilla esiin heitettyjä, yksittäisiä tekniikoita.

Tätä on syytä tarkastella huolella.

Syöminen

Päälaellaan. Koko ajan tulee ahmittua kaikkea herkkua. Että sitä osaakin olla välillä niin selkärangaton. Olen vähentänyt proteiinin syönninkin minimiin, mikä on tietysti pitänyt painon alhaalla ja rasvaprosenttimittarin mukaan rasva% olisi laskenut. Tuokin on ihan p*skaa. Kyllä tuo rasvamittari varmaan pitää paikkansa jollain tasolla, mutta eihän se nyt noin mene, että lakkaat liikkumasta ja syöt mitä sattuu sitten paino laskee. Aika aloittaa TAAS alusta. Onkhan tässä meneillään joku ihan ongelman tasoinen juttu, vai olenko vain huono pysymään rutiineissa:)

Treenit:

Eilen 1 tunti salilla, en oikein osannut tehdä mitään kunnollista. Vähän käsiä. Vähän olkapäitä. Vasta kun hyppäsin tatamille, pääsin kunnolla vauhtiin. Otin hyvän kuntojumpan, millä pyrin rakentamaan kestävyyttä yläkroppaan, joka on aina ollut heikko alueeni.

Sitten vielä päälle muutama minuutti mattopainia Gi päällä. Pahoitteluni vielä treenikaverille, kävi pieni vahinko sparratessa.