keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Delivery system: Boxing.

Flunssa taitaa taas puskea päälle, kurkku on tulossa kipeäksi. Taitaa olla taas lyhyen lay-offin aika... taas.

Kuitenkin kävin tänään kaverin kanssa treenaamassa vähän nyrkkeilyä. Eli päivän treenit:

Treenit:

Alkulämmittely:
Hyppyleuanveto 10-9-8-7-6
Hyppydippi 10-9-8-7-6
Hyvin kevyttä nyrkkeilyä 12 x 2 minuuttia. katsottiin muutama harjoite, mutta pääasiassa vapaata sparrailua. Vähän tuli hikikin.

Tämänkertaisen blogin aiheena ei tosin ole niinkään treenin sisältö, vaan nyrkkeily itsessään jakelujärjestelmänä. Jakelujärjestelmällä tarkoitan lajeja, jotka ovat erikoistuneet yhteen tiettyyn osa-alueeseen. Esimerkkeinä voisi ottaa painin maahanvientien osalta tai brasilialaisen jujutsun mattokamppailun osalta.

Monet nykyisistä kamppailujeista pyrkivät olemaan "täydellisiä lajeja" ottamalla, lainaamalla tai yhdistelemällä näitä yksinkertaisempia jakelujärjestelmiä. Tarkoituksena on mentaliteetti "Jack-of-all-trades, master of none", eli ei pyritäkään olemaan mestareita millään tietyllä saralla vaan pyritään olemaan monipuolisempia joka osa-alueella.

Tietyllä tavalla hyvä asia että ollaan monipuolisia. Usein kuitenkin unohdetaan se tosiasia, ettei kaikilla ole aikaa opetella montaa vuotta toimivaa kamppailusysteemiä. No, tästä aiheesta joku toinen kerta.

Jakelujärjestelmiin palatakseni, nyrkkeily on yksi kaikkein tärkeimmistä. Kun ihminen joutuu konfliktiin toisen ihmisen kanssa niin etäisyys, jolle ajaudutaan, on yleensä juuri tuo kädenmitta (tai lyhyt käsenmitta). Kädet ovat lähempänä päätä ja pääkohteita. Nyrkkeillessä et vaaranna tasapainoasi etkä raajaan tarttumista. Raajaan tarttumisella tarkoitan jalan tai pään sitomista lyönnin tai potkun jälkeen. Jos jalkasi on vastustajan kainaloon koppaama, niin kyllä pystyt edelleen potkaisemaan toisella jalalla. Mutta kyllähän jokainen ymmärtää ettei kumpikaan jalka ole enää ilmassa tuolloin, eli ei tasapainoa. Jos taas toinen käsi on sidottuna, niin toinen käsi on edelleen vapaana lyömistä varten ja tasapaino on mitä parhain molemmat jalat maassa. Pääsääntöisesti kädet ovat myös nopeammat kuin jalat. Peruslyöntien opettelu ei kestä vuosia, vaan ne pystyy oppimaan tunneissa.

Hyvän jakelujärjestelmän tunnusmerkki on myös opeteltavien työkalujen määrä. Monessa lajissa odotetaan että opettelet satoja tekniikoita ennen kuin niitä annetaan edes kokeilla sparrissa. Nyrkkeilyssä työkalut jäävät muutaman kymmenen puolelle. Ja näitä työkaluja vaan hiotaan sitten loputtomiin.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Lajinomaista harjoittelua. Gymillä.

Olin oikeassa, tänään oli paikat kipeänä. Mutta ihan hyvillä mielin silti salille. Eilen tuli syötyä paljon, niin tänään oli energiaa vaikka muille jakaa.

Treenit:

- Soutu (Concept II) 2000m aikaan 8:10.
- Power-up taljassa, 45 kg x 30 toistoa putkeen.
- lyöntejä säkkiin 3min.
- potku+lyönti kombinaatio säkkiin, 3min.
- paininuken viskelyä, 3 min.

Nyt voi hyvillä mielin mennä mökille lepäämään. Tai ainakin tekemään puuhommia. Tai kaivamaan kuoppaa. Tai jotain.

torstai 23. syyskuuta 2010

531 jatkuu flunssien jälkeen.

Pitkästä aikaa salilla. Oli hyvät jumpat.

Oli pitkä aika kun viimeksi kävin salilla, viimeisin merkintä oli kuukauden takaa?? Mutta toki olen panostanut enemmän tuohon itsepuolustuspuoleen viime aikoina. Ei huono suuntaus sekään.

Treenit

- Penkkipunnerrus 531: palautusviikko (siihen jäin viimeksi)
- "Tylsää mutta tehokasta" 10 x 10 penkkipunnerrusta kevyellä painolla ja leuanvetoa (fiiliksen mukaan)
- "Shrugs" 2x 14 kg, 15 toistoa + 20m Prowler -työntöä. 2 sarjaa oli aivan tarpeeksi.


Riittävät treenit, huomenna on ainakin rinta kipeä...

perjantai 10. syyskuuta 2010

Oikeaa itsepuolustusta?

En oikein tiedä pitäisikö edes ottaa näitä asioita puheeksi, mutta kaipa näitä tällaisia rants:ejä voisi välillä pitää.

Tai mitä ihmeen rants? Mielipiteet on tarkoitettu joskus myös jaettaviksi. Ja nyt on tunne että on tarvetta.

Olen aina pitänyt kamppailulajeista. On toki ollut aikoja, etten ole nauttinut niistä täysillä, aikoja jolloin olen vain käynyt salilla. Mutta aina ne ovat olleet mielessä. Olen nauttinut kaikista kamppailulajeista mitä olen harjoitellut. Haluaisin edelleen uskoa niihin samalla vilpittömyydellä, mitä lapsella on moniin asioihin. Mutta kun on kerran saanut esimakua "todellisuudesta" on vaikea alkaa enää uskomaan "taikatemppuihin".

Hyvä ystävä pyysi minulta apua eilen erään arkaluontoisen asian kanssa, johon liittyi väkivallan uhka. Uhka kohdistui hänen ystäväänsä ja kaverini pyysi, jos voisimme käydä opettamassa hänelle muutamia asioita, joilla hänen ystävänsä pystyisi tilanteen niin vaatiessa puolustamaan itseään.

Menemättä asiaan sen enempää, kysymys sai minut pohtimaan: jos sinulla on kiire oppia itsepuolustusta, mihin kannattaisi panostaa? Olisiko järkevää alkaa opettamaan liikkumista, lyöntejä, potkuja, heittoja, torjuntoja, mattokamppailua? Voin kertoa, ettei noita kaikkia asioita pysty oppimaan muutaman tunnin aikana. Ei ainakaan siinä määrin, että pystyisit käyttämään niitä tosipaikan tullen. Pelkästään mattopositioiden läpikäyminen kestäisi viikonlopun verran eikä silloinkaan olisi mitään takeita, että puolustautuja osaisi käyttää taitojaan saati sitten että hän edes joutuisi tilanteeseen, jossa joutuu käyttämään mattokamppailua. Mutta pakkohan parissa tunnissa on jotain saada aikaiseksi? Mutta mitä on järkevää ottaa tuohon aikaan, kun jo todettiin, että yhden osa-alueen oppimiseen menee parhaimmillaan viikonloppu?

On olemassa itsepuolustusohjelmia, joissa pystytään lyhyellä aikavälillä opettamaan ihminen puolustamaan itseään. Ja näitä ohjelmia ei tule sellaisenaan sekoittaa kamppailulajien harjoittamiseen. Näillä ohjelmilla on oma paikkansa. Kamppailulajeista haetaan monenlaisia asioita: kavereita, urheilua, hyvää fiilistä ja ns. "martial arts excellence".

Nämä eivät ole pakollisia asioita oikean itsepuolustuksen opettelussa.

Jos ja kun käymme kaverini kanssa opettamassa tätä kyseistä henkilöä kirjoitan tänne blogiin kuinka se onnistui.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Long time no see.

Antibioottikuuri ja kahden viikon flunssa takana. Ajattelin ettei se ikinä lopu...

Hankala aloittaa treenaamista kun kokemuksesta tiedän, että aloitan aina liian kovaa. Mikä sitten olisi tarpeeksi kevyesti? Ruokahalu on kuin hevosella ja vatsan ympärys alkaa jälleen huolestuttavasti pehmetä? Ja tarpeeksi kevyesti en osaa kuitenkaan ottaa. Joten unohda koko juttu, minä treenaan kovaa.

Treenit: muokattu 300:

Leuanveto hypyllä (jalat koskettavat maata) x 25
Maastaveto käsipainoilla polvien alapuolelta 2 x 30kg käsipainoilla x50
50 x punnerrusta
50 polvet rintaan -hyppyä
100 x Floorwiper 30 kg painolla
25 x tempaus ja punnerrus (per käsi) 12 kg painolla
25 x leuanveto (kuin edellä mainittu)

Aikaa meni 19:39.

Tiedän kyllä että ensi yönä ei tule nukuttua kunnolla, saatan nähdä jopa painajaisia tuon treenin takia. Mitä sitten.


maanantai 16. elokuuta 2010

Prowler.



En tiedä mikä tämän suomenkielinen nimi on, kelkka? Nimellä ei ole kauheasti väliä, pääasia että sillä on raskasta treenata. Ja sitä se todella oli. Jalat olivat aivan pumpissa treenin jälkeen. Eli kyseessä on laite, jossa normaalisti on tangot, jolla kyseistä kelkkaa työnnetään (ei siis renkaita alla). Vaihtoehtoisesti voi tehdä laitteen itse. Itse käytin perus aerobis steppilautaa, laitoin sen ylösalaisin judomatolle ja 20 kg kahvakuulan kyytiin. Works like a charm.

Treenit:

531 penkkipunnerrus
531 box-kyykky

Max leuanvedot: 16 kpl

5 x clean and press käsipainolla @ 20kg molemmilla käsillä
+ prowler-push (20 kg painolla) 2x 10 metriä

5 sarjaa.
Kelkan työntäminen oli todella raskasta, etenkin kun työnsin sitä tatamimatolla, missä liuku ei todellakaan ole mikään hyvä, vaan kelkka todella pureutuu mattoihin kiinni. Mutta mitä väliä, pääasia että se oli tehokasta. Saatoin löytää uuden lempiliikkeeni! Kuitenkin ajattelin pitää tuon 531:n edelleen pääjuttuna enkä aio muuttaa sitä.

Kello 12:52, perhana, pitää vielä lisätä tähän tekstiin:

Siis 531:n main man, Jim Wendler, itseasiassa kehottaa treenaamaan juuri tuolla Prowlerilla. En ole vain aiemmin saanut mitään ideaa, millä pystyisin tuollaisella härvelillä treenaamaan, kun ei viitsi ottaa salijäsenyyttä sellaiselle salille, mistä tuollainen löytyisi. Loistavaa, että Luke Leaman T-nationilta kirjoitteli näitä vaihtoehtoisia treenivälineitä omaan tekstiinsä. Kauan olen tätä välinettä kaivannut ja sellainen olikin koko ajan aivan nenän alla. Kerta kaikkiaan mahtavaa!

Vaikka treenaaminen sillä oli aivan per C:stä, maltan tuskin odottaa, että pääsen uudelleen sen kimppuun.

perjantai 13. elokuuta 2010

Weight keeps dropping.

Kolmas viikko lähenee loppuaan. Harmittaa eilinen, meni pyörästä (taas) takakumi, pitää laittaa se kuntoon, kun vielä kelit antaa periksi pyöräilyn duuniin. Jos se on vielä ehjänä siellä, minne sen jätin... Jotenkin olen löytänyt innon tuohon aerobisen tekemiseen. Paino on tullut tällä hetkellä 98sta 93een. Mahtavaa.

Tänään tulin sitten pitkästä aikaa autolla duuniin, jäi ainakin hyvin paukkuja salitreeniin.

Treenit

531 pystypunnerrus (uusi laskennallinen maksimi vähän vajaa 70 kg)
531 maastaveto läskiotteilla (uusi laskennallinen maksimi 96 kg, kohta taas päästään sataseen, jos ei dieetti käy liian rankaksi)

Lisäksi yksi sarja jokaista:
- leuanveto x 15
- full-circle laterals 6kg x 16
- (ilman lepoa) cable lying laterals 10kg x 11
- pec-deck 70kg x 11 . Hmph, maksimipaino koneessa. Ei pysty lisäämään painoja:(
- läskiote Hammerkääntö 10 kg x 15
- ojentaja taljassa 35 kg x 12
- (ilman lepoa) dippi x 9
- reisiojentaja 50 kg x 10
- (ilman lepoa) reisikoukistaja maaten 40 kg x 12
- jalkojen nostoja niin, että pelkkä yläkroppa kiinni penkissä
- (ilman lepoa) jalkojen nostot riipunnassa x 6

Ja jottei menisi liian helpoksi, otin vielä loppuun hieman kamppailuaiheista treeniä.

2 min. voimalla tehtyjä lyöntejä säkkiin.
2 min. maahanvientejä paininukella. Nämä veivät voimat aivan täysin, taisin löytää uuden hyvän jumpan itselleni...
2. min. mattopainia paininukella.

That's it.