keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kuntotestiä, päivä 2.

Eilen testailin punnerrukset, leuanvedot, maastavetoa ja penkkipunnerrusta. Tänään oli vuorossa voimakestävyys.

Treeni.

Soutua Concept 2:lla, 10-vastus. 2000 metriä aikaa vastaan.

Tulos: 7:37.

Tarkoituksena on muutaman päivän sisällä testata oma kuntotaso erilaisilla tavoilla. Maksimivoimassa on turhankin monta liikettä (mave, penkki, kyykky ja pystypunnerrus) mutta koen ne kuitenkin tietyllä tavalla tärkeäksi. Paljon tärkeämpi kamppailun kannalta oli tämä päivä: jos voimaa ei jaksa tuottaa enempää kuin muutaman kymmenen sekuntia kerrallaan, niin otteleminen on aika mahdotonta.

Status update

Aloin käyttämään Heiaheia -sovellusta Facebookin kautta, joten on jäänyt tämä puoli vähemmälle käytölle. Jatkossa laittanen tietoa muista treeneistä, kuten lukkopaini, GC, BJJ, itsepuolustus jne.

Kävi pieni onnettomuus viime viikolla kun menin nurin polkupyörällä. Kyynärpäässä ja polvessa on nyt ruvet joten painitreenit on pitänyt jättää väliin. Kunto-, ja voimatreeniä on pystynyt tekemään kohtuullisesti. Eilen tein ennätyksen maastavedossa ja penkkipunnerruksessa. Samalla testasin leuanveto- ja punnerrusmaksimit. Tiesin treenin loputtua että yöunista tulisi katkonaiset. Ja niinhän siinä kävikin: heräsin 02. Sain kuitenkin unen päästä kiinni pienen pyörimisen jälkeen. Juuri tämän takia pitäisi aina treenata aamupäivästä!

Syömisissä kokeilen taas uutta juttua, mutta kerron siitä sitten kun saan testattua vähän pidemmän aikaa... Sama vanha virsi, siis:)

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

"Koska valmentaja sanoi niin".

Me kaikki tarvitsemme valmentajaa.

Olen ollut aina tätä periaatetta vastaan. Olen edelleen sitä mieltä, että valmentajan hankkiminen ei kannata olla aina itsestäänselvyys, mutta kyllä siinä säästää paljon turhaa työtä. Se, että valmentaja pystyy piiskaaman valmennettavaa eteenpäin on tavallaan totta. Tavallaan siksi, että sitä joko noudattaa valmentajan ohjeita tai ei. Valmentajan tärkein tehtävä onkin mielestäni pitää huoli siitä, että harjoittelija pysyy raiteillaan, ikään kuin valvojan roolissa.

Tämä ei ole täysin omaa pohdintaani, vaan perustuu myös lukemiini teksteihin. Tällä hetkellä on menossa Dan Johnin Never Let Go. Kirja on loistavaa luettavaa , mutta ei hyvää luettavaa nuoremmalle katraalle: joitain asioita ei pysty ymmärtämään ennen kuin on tehnyt tarpeeksi niitä "virheitä" eli oppimista ja kypsymistä.

"Koska valmentaja sanoi niin".

Olen nyt 3 viikon ajan pyöräillyt suurimmaksi osaksi töihin ja takaisin. 531 jatkuu uudella puhdilla. Ruokavaliossa aion jatkaa keto-dieettiä, vaikka läpi harmaan kiven. Miksi uskon nyt voivani saavuttaa jotain parempaa? "Koska valmentaja sanoi niin". Eli luotan muutamiin tahoihin, jotka tietävät miten asiat saadaan varmasti toimimaan. Tällä hetkellä minulla on mentori kaikissa treenaamisen, ruokavalion ja elämäntyylin asioissa, pois lukien pyöräily. Se on puhtaasti oma idea: tarkoitus on kohottaa peruskuntoa. Pyöräily kun ei itsessään vähennä rasvaa kehosta, eikä se lisää kamppailukuntoa, mutta se tehoaa hapenottoon. Jaksan pyöräillä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Esimerkkinä tämän päivän treenit:

Pyöräily töihin, n. 25 min
Ennen töiden alkua kyykkymaksimi testaus

Pyöräily töistä kotiin, noin 25 min.

BJJ-treenit. Tunti sparria. En oikeastaan edes kaivannut tekniikkatreeniä, mutta tuntui hieman hölmöltä maksaa 15 euroa pelkästä sparrista. Sitä kun saa edukkaamminkin... Mutta ihan kohtuullisen hyvin meni ja pääsin testaamaan Giant Killer Triangelia, mikä oli aika mukavaa.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Status update.

Treeni on taas alkanut maistumaan. Tosin täytyy myöntää, että hieman liian rankkoja treenejä tulee vedeltyä.

Treenit
13 min. seuraavasti:
- 5 askelkyykkyä toisella jalalla
- push-pressiä
- 5 askelkyykkyä toisella jalalla

Ei taukoja. Vaikea sanoa, kuinka monta "sarjaa" tuli tehtyä, monta.

7 min. heilautuksia, noin 120-130 toistoa. Paino ei ollut päätä huimaava, mutta tarkoitus olikin saada vain mahdollisimman paljon toistoja.

Ruokailut? I'm working on it...

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Suuntaviivoja.

Kävin keskustelun yhden maamme pätevimmän kamppailulajikouluttajan kanssa muutamia viikkoja sitten. Tästä käymästämme keskustelusta kävi ilmi, että itselläni on omat suuntaviivat olleet kadoksissa (jeps, olen päätynyt tähän johtopäätökseen jo ennen tätä keskustelua, mutta oli silti tarpeellista kuulla se jonkun ulkopuolisen mielipiteenä). Tällä hetkellä itselläni ei ole tarkkaa tietoa siitä, mihin suuntaan haluan omaa harjoitteluani viedä. Paino sanalla tarkalleen.

- Mikä on motivaationi harjoitteluun tällä hetkellä?

Itselleni koen kaikista tärkeimmäksi itsepuolustuksen ja siihen liittyvät asiat. Toisaalta se vie ajastani ainoastaan pienen osan, tunnen että itselläni saattaisi olla vielä annettavaa muuhunkin. Työpaikallani pääsen osaksi tekemään sitä, mistä nautin myös, eli opettaminen josta saa vielä palkkaakin.

Keskustelimme tämän kamppailulajikouluttajan kanssa myös kilpailemisesta. Olen nyt kolmenkymmentä täyttänyt, perheellinen, jolle elämä on alkanut maistumaan pehmeältä. Liiankin pehmeältä. Syömiset ovat olleet retuperällä eikä treenaaminenkaan ole ollut sillä tasolla, mitä itseltäni olen ennen vaatinut. This shit's gonna have to change. Minulla on vielä aikaa kilpailla, ikä ei ole tehnyt tehtäväänsä vielä.

Joten mikä avuksi? Ensin pitää tietää mitä alkaa korjaamaan:

- syömiset/kehonkoostumus -> jos ei syö oikein ei jaksa tehdä mitään
- treenaaminen -> suoraan verrannollinen jaksamiseen töissä ja elämässä
- motivaatio -> ilman motivaatiota ei ole päämäärää

Yksi ongelma kohdallani on aina ollut myös se, ettei minulla ole ollut koskaan "valmentajaa" kamppailulajiasioissa. Toki on ollut monia opettajia, mutta ei yhtään varsinaista valmentajaa, joka siis pitäisi huolen siitä mitä treenaamisessani tapahtuu. Tämä on yksinomaan omaa haluttomuuttani: haluan löytää itse oman tieni. Haluan pärjätä omillani. Aina halunnut. En ole halunnut ketään kertomaan minulle mikä olisi parempi tai mikä huonompi. Niinpä olen usein joutunut toteamaan asiat kantapään kautta. Mutta olen löytänyt paljon hyvääkin.

Enkä valitettavasti usko, että pystyn hirveästi muuttumaan. Olen ollut jo niin pitkään oman tieni kulkija, että vaihtaminen valmentajan alaisuuteen tulee olemaan vaikeaa.

Mutta sitten työkaluihin joilla aion alkaa korjaamaan noita kolmea kohtaa...

- Syömiset: muuttuvat tästä hetkestä eteenpäin. Nyt lentävät roskaruuat sinne minne ne kuuluvat jo nimensäkin puolesta. Kunnon ruokaa tilalle, säännölliset ruokailut, pääpaino mahdollisimman vähän prosessoidulla ruualla. Luulisi korjaavan automaattisesti myös kehonkoostumusta.
- Treenaaminen, kamppailu: olen nyt kaksi työkiertoa kulkenut pyörällä töihin. Se on ihan hyvä alku, tunti päivässä liikuntaa lisää. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole polkupyörämaratoni, vaan kamppailulajit, joten painopistettä pitää saada siirrettyä siihen suuntaan. Samalla aamutreenaminen motivoi etsimään kunnollisia suuntaviivoja omaan harjoitteluun. Aionkin nyt pitää periaatteenani harjoitella aamuisin jotain kevyttä pystykamppailua ja iltaisin opiskella mattokamppailua. Nämä siis niiden "varsinaisten" treenien lisäksi.
- Treenaaminen, kunto tms.: Kaksi harjoituskertaa viikkoon minitreenien lisäksi. Tarkoittaen joko kehon painolla tai vapailla painoilla tehtävää harjoittelua. Tähän löysin hyvän viisauden Pierre Royltä:

"One problem now is that there is so much information, so many methods, that many of the new coaches are lost and have difficulty finding their way."

Eli nykyisin kaikki tieto on saatavilla niin helposti internetin kautta, että kaltaiseni viisasten kiven etsivät eksyvät tiedon viidakkoon. On niin paljon hyviä juttuja jotka toimivat. On toki asioita, jotka jostain syystä eivät tunnu oikealta. Silloin pitää jatkaa etsimistä. Mutta jos olet jo kerran kokeillut jotain ja saanut sen toimimaan itsellesi, miksi lopettaa? Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki?

- Motivaatio: jos ei vyökokeita varten, niin mitä sitten? Jäljelle jää ainoastaan kilpailu. Vaikka se onkin mielestäni raskasta, inhottavaa ja epämukavaa, niin ehkä se juuri siksi on tarpeellista. Vain menemällä oman mukavuusalueemme ulkopuolelle pystymme kehittämään itseämme.

Kirjoitan itselleni tarkemmat ohjeet muistiin ja saatan julkaista ne tännekin jossain vaiheessa, jos pääsen hyvin alkuun.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tabata.

Flunssa yrittää jällee tulla päälle. Viime kerralla ei päässyt tulemaan, aion tapella sitä vastaan nytkin. Usko liikuttaa sanonnan mukaan vuoria, joten mitä yksi flunssa siinä enää mahtaa:)

Paljon on edelleen mennyt aikaa noiden koulutusasioiden tiimoilta. Eilen olin työpaikkakoulutuksessa aamupäivän ja iltapäivästä mentiin painimaan oman treeniporukan kesken. Tämä kaikki kun edllisenä iltana tuli vielä hieman ryypiskeltyäkin. Tällä viikolla olen "lomalla" joten olen keskiviikkona Tampereella opettelemassa itsepuolustusta ja viikonloppuna nyrkkeilyvalmentaja -opetuksessa. Ei ole vapaa-ajan ongelmia...

Tämän päiväiset treenit:

Tein pitkästä aikaa Tabata -intervalleja. Tuloksen laskin pienimmän toistomäärän mukaan:

- punnerruksia 15 sek, 15 sek lepoa. 8 sarjaa. Huonoin tulos oli 5, eli 8 x 5 = 40 punnerrusta minimissään.
- Atomic -Situps (video alla) 20 sek, 10 sek lepoa. Huonoin tulos 7 eli 8 x 7 = 56 toistoa minimissään.

- Sumo-kyykky 20 sek, 10 sek lepoa. Jostain syystä aoitin liian kevyesti, ensimmäinen sarja oli 17, mikä oli myös huonoin tulos. Kaikissa lopuissa pystyin tekemään 20-22 toistoa. Mutta huonoimman mukaan mennään, joten 8 x 17 = 136 toistoa.

Hyvä treeni, johon meni aikaa alle 20 min. Selälle olisi voinut tehdä vielä jonkun liikkeen, mutta ensi kerralla sitten.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tekosyitä ja motivointia.


Ei sillä että pitäisin varsinaisia taukoja, mutta tulee nykyisin treenattua yhä harvemmin. Omalla kohdallani on nyt tärkeää ensinnäkin tiedostaa tämä seikka. Muutenhan asiaa ei pysty muuttamaan.

Kun nyt muutamina viikkoina on ollut kiirettä töissä niin olen treenaillut muutaman kerran H.I.T:llä, ihan vain siksi että tulee jotain tehtyä. Tosin, on ollut tuo työkuvan vaihtuminenkin osa ongelmaa: stressiä näistä kaiken maailman koulutuksista ja testeistä. Se on syönyt jaksamista. Tuntuu ettei aikaisemmin tuollaiset asiat vaikuttaneet mitenkään, nykyisin se syö motivaatiota treenaamisen, työn, syömisen ja yleisen jaksamisen suhteen.

Viime aikoina treenit ovat siis olleet H.I.T:llä:

Leuanveto kehon painolla
Penkkipunnerrus
Pystypunnerrus
Liike, joka aukeaa yllä olevasta videosta^
Hammerkääntö
Ranskalainen punnerrus
Reisiojennus
Takareisitalja
Pohkeet koneessa

Olen käyttänyt noissa hidasta tempoa ja päälle tehnyt muutaman Rest-Pause -toiston. Pohkeita tein viimeksi myös näin ja loppuun autoin koneella vielä muutaman negatiivisen toiston. Pari päivää kävely tuotti aika paljon tuskaa...

Nyt olisi tarkoitus laittaa syömistä jälleen kerran kuntoon. Jos muistan, kirjoittelen siitä tänne kunhan saan kunnolla aloiteltua. Tänään ensimmäinen päivä.