Treeniä...

Dieettihomma ei oikein suju, tulee nyt joulua ennen syötyä koko ajan huonosti. Huomasin, että työpäivinä on helpompi pysyä houkutuksista erossa, kotoa kun löytyy aina jotain hiilarimössöä syötäväksi. Toki eilinen treeni oli sen verran kova, että lisäkaloreille tuli käyttöä.

Maastavetoa 5-3-1:llä
Paras saavutus 9 x 130kg.

"Showdown"-ohjelma Gymjones.com-sivustolta, kevennettynä:

Punnerrus+hyppy+leuanveto -liike (siis yhdellä suluvalla liikkeellä) x10
+ Push Press 20kg tangolla x10

Sarja kaksi kertaa läpi, aika oli jotain tyyliin 3:56.9 (en tarkistanut kännykästä lopullista aikaa).

Tuo Showdown tappoi ihan täydellisesti. Mutta sain tästä uuden ajatuksen treenaamiseen.

Jatkan 5-3-1:llä treenaamista, vaikka nyt dieetin aikana tulokset ovatkin tippuneet tasaisesti kymmenellä kilolla 1RM:n suhteen. Lisäksi otan kuitenkin pari kappaletta kuntopiiriä mukaan, nimittäin tuo Showdownin ja Jonescrawlin. Ehkä vielä jonkun muunkin jos aika riittää. Jos teen pääliikkeenä yläkehon liikkeen teen loppujumppana Jonescrawlin ja jos teen alakehon liikkeen, niin teen Showdownin. We'll see what happens...

RBSD Mäntsälä

No niin, kokeillaanpas laittaa omaa webbisivua kasaan, kun pitäisi sunnuntaina aloitella uutta treeniporukkaa Mäntsälän seudulla.

Onhan tätä kokeiltu jo Helsingissäkin pidemmän aikaa, mutta treenimäärät on pysyneet aika pieninä. Ihan siitäkin syystä, ettei ole koskaan oikein mainostettu tätä missään. Maanantaina pitäisi mennä antamaan näyttökoetta Tampereelle. Siitä sitten tarkemmin myöhemmin...

RBSD Mäntsälä

Dreams.

Työkaveri heitti tänään, että käy lottoamassa. Niinpä päätin käydä kaverin kanssa tekemässä lottorivin.

Ryhdyin miettimään asiaa sen jälkeen. Pohtimaan siis syvällisemmin.

Mitkä ovat ne tavoitteet, joita haluaa elämässä saavuttaa? Mikä on todella tavoittelemisen arvoista?

Huomasin, etteivät ne asiat kovin kummoisia ole. Ensin mietin, että pitäisi olla moottoripyörä, haluaisin matkustaa ja haluaisin olla vapaa kaikenlaisesta velkavankeudesta. Toisin sanoen haluaisin olla täysin vapaa tekemään mitä haluaisin. Jännä juttu, kun miettii, etteivät nuo asiat loppujen lopuksi ole niinkään kiinni siitä, etteivätkö ne olisi mahdollisia jo tässä elämäntilanteessa. Eihän niitä voi tehdä kovin paljon, koska pitää käydä töissä ja ansaita sitä rahaa saadakseen noita asioita. Mutta jos lähdetään purkamaan niitä, niin eivät ne niin kovin vaikeita asioita ole saavuttaa.

Matkustaminen: lähinnä tämän asian "esteenä" on kaikki muu paitsi raha. Rahaa saa kunhan säästää. Mutta asioiden järjestely on yleensä se, mihin homma kaatuu. Pitää varmistaa että minulle rakkaat ihmiset pääsevät mukaan ja yksistään sen matkan järjestäminen.

Moottoripyörä? Hanki kortti ja osta se. Ei se sen kummempaa ole. Mutta se vaivannäkö kortin ajamisesta, varusteiden ja pyörän hankkimisesta ja se vaiva, että ottaa selvää vakuutuksista ja muusta moottoripyöräilyyn liittyvästä.

Velkavankeus: tämä lienee niitä ainoita asioita, joihin rahalla voisi todella vaikuttaa.

Tehdä mitä haluaa: enkö ole jo nyt vapaa tekemään periaatteessa mitä haluan? Haluan olla fyysisesti vahva ja olla hyvä kamppailu- ja itsepuolustuksen saralla. Näitähän teen koko ajan, käyn salilla ja opettelen lajeja minkä suinkin ehdin. Näitä asioita pitäisi vaan täsmentää ja priorisoida: kuinka paljon aikaa haaskaan notkumalla internetissä lukemalla asioista sen sijaan että toteuttaisin niitä?

Ehkä tässä koko tämän kertaisen blogikirjoituksen pointti: raha ei sinällään anna niitä asioita, joita kaipaan, vaan enemmänkin odotan, että joku tai jokin antaisi minulle luvan tehdä niitä asioita. Kaikki on saavutettavissa, kun määrätietoisesti tavoittelee niitä.

Poliquinnin ohjeiden mukaista diettaamista, osa I

13 päivää sitten silmääni osui artikkeli Charles Poliquinnilta. Tai kyseessä oli eräänlainen paneelikeskustelu, jossa aiheena oli vähähiilihydraattinen ruokavalio. Sain siitä ehkä yhden parhaimmista dieettineuvoista, mitä olen koskaan lukenut. Yksinkertaisia periaatteita ilman, että tarvitsee mitata jokaista ateriaa ruokavaa'alla. Olen aina inhonnut sitä, enkä usko että pystyt kovinkaan tarkasti arvioimaan omaa kulutusta vs. riittävä energiamäärä treenien jaksamiseen.

Periaatteet? 14 päivää vähillä hiilihydraateilla, yksi päivä Offilla. Jatko tarpeen mukaan. Ensimmäisen vaiheen jälkeen neljä päivää vähillä hiilareilla, 5. päivä off. Viides päivä ei tarkoita koko-päivän-sikailua, vaan alkuun vain yksi offi-ateria. Ja hiilareita jatkossa maksimissaan 50g per päivä, niistäkin suurin osa treenin jälkeen. Jos ja kun pääsen alle 10% rasvoihin, niin arvioin/testaan syklin kerrallaan.

Mites sitten...

... Siinä varmaan lähtee kauheasti lihasta samalla? Kyllä, se on mahdollista ja jopa aika varmaa. Mutta kuten sanottua: joskus täytyy ottaa askel taaksepäin, jotta pääsee kaksi askelta eteenpäin. Eli parempi alkaa rakentamaan sellaiseen pohjaan, että ei tarvitse alkaa heti miettimään dieettiä kun on joku tietty tavoite saavutettu. Ja onhan se vähän niinkin ettei kahteen suuntaan pysty kumartamaan: toiseen suuntaan pyllistää aina.

... Miksi Offi-päivä? Miksei "Cheat"? "Cheattaaminen" on sanana sellainen, että se viittaa huonosti syömiseen, mutta se ei ole tarkoitus. Tarkoitus on syödä silloin enemmän, terveellistä ja hyvän makuista ruokaa. Varsinaista cheattaamista tulisi välttää.

Vielä olis pari päivää, niin sitten saa perjantai-iltana syödä kunnolla!

Offtopic: Dream Journal, Day 1.

Tällä kertaa kirjoitan hieman aiheen sivusta, ei siis sinällään liity treenaamiseen eikä syömisiiin (vaikka molemmat varmaan liittyvät tähän).

Olin polttareissa viikonloppuna ja eilen oli ns. kakkos-krapula -päivä. Olin illalla nukkumaan mennessäni aivan varma että ensi yöstä tulisi raskas painajaisten yö. Toisin kuitenkin kävi.

Aamulla herätessäni aloin heti jostain syystä pohtimaan mitä uni tarkoitti. Yleensä kuittaan unet olankohautuksella, mutta tämä uni oli jotenkin erilainen. En muista tarkasti sisältöä, mutta sen tarkoitus oli selvästikin käsitellä jotain. Ehkä kertoa minulle jotain?

En koe että unet olisivat jotenkin yliluonnollisia tai uskonnollisia, vaan alitajuntahan käsittelee kaikkea päivän tai päivien aikana tapahtuneita asioita. Yleensä pienellä pohdinnalla pystyy näkemään yhtäläisyydet edellisen päivä tapahtumien ja yöunien välillä. Luin jostain kirjasta, joissa tietyissä kulttuureissa on tapana käsitellä aina aamupalalla unet pöytäseureen kesken. Tämä on mielestäni aika hienoa, sillä jos ratkomme ongelmia yöunien aikana, niin mehän saamme paljon aikaiseksi tuona aikana.

Anyways. Kun heräsin, muistin, että uneni oli kuin suoraan Inception-elokuvasta. Elokuvahan kertoo siis (spoiler-varoitus) varkaasta, joka pystyy menemään ihmisten uniin ja anastamaan tietoja sieltä. Vaikka uni ei sinällään antanutkaan minulle hirveästi mitään, niin päällimmäinen ajatus herätessäni oli: kuinka paljon me päätämme itse omasta todellisuudestamme?

En nyt tarkoita tällä sitä, mitä itse-apu -kirjat meille toitottavat, että meidän pitäisi muuttaa itseämme ennen kuin pystymme muuttamaan omaa maailmaamme. Tarkoitan sitä, miten suhtaudumme omaan tämän hetkiseen maailmaamme. Puhun siis mielikuvituksesta ja kuinka se sekoittuu todellisuuteen.

Omalla kohdallani tämä on ollut aina voimavara, mutta jostain syystä olen muutaman viime vuoden aikana vajonnut "todellisuuteen" jota ympäröivä maailma minulle (ja meille kaikille) syöttää. On aika asennoitua uudelleen ja alkaa elämään sitä elämää, mitä itselleni tahdon. Ja muutoksen ei tarvitse olla kovin suuri. Onhan mielikuvitukseni aika vahva:)

Ps. jos tämä meni liian henkeväksi, yritän ensi kerralla kirjoitella jostain pinnallisemmasta...

Kuntotestiä, päivä 2.

Eilen testailin punnerrukset, leuanvedot, maastavetoa ja penkkipunnerrusta. Tänään oli vuorossa voimakestävyys.

Treeni.

Soutua Concept 2:lla, 10-vastus. 2000 metriä aikaa vastaan.

Tulos: 7:37.

Tarkoituksena on muutaman päivän sisällä testata oma kuntotaso erilaisilla tavoilla. Maksimivoimassa on turhankin monta liikettä (mave, penkki, kyykky ja pystypunnerrus) mutta koen ne kuitenkin tietyllä tavalla tärkeäksi. Paljon tärkeämpi kamppailun kannalta oli tämä päivä: jos voimaa ei jaksa tuottaa enempää kuin muutaman kymmenen sekuntia kerrallaan, niin otteleminen on aika mahdotonta.

Status update

Aloin käyttämään Heiaheia -sovellusta Facebookin kautta, joten on jäänyt tämä puoli vähemmälle käytölle. Jatkossa laittanen tietoa muista treeneistä, kuten lukkopaini, GC, BJJ, itsepuolustus jne.

Kävi pieni onnettomuus viime viikolla kun menin nurin polkupyörällä. Kyynärpäässä ja polvessa on nyt ruvet joten painitreenit on pitänyt jättää väliin. Kunto-, ja voimatreeniä on pystynyt tekemään kohtuullisesti. Eilen tein ennätyksen maastavedossa ja penkkipunnerruksessa. Samalla testasin leuanveto- ja punnerrusmaksimit. Tiesin treenin loputtua että yöunista tulisi katkonaiset. Ja niinhän siinä kävikin: heräsin 02. Sain kuitenkin unen päästä kiinni pienen pyörimisen jälkeen. Juuri tämän takia pitäisi aina treenata aamupäivästä!

Syömisissä kokeilen taas uutta juttua, mutta kerron siitä sitten kun saan testattua vähän pidemmän aikaa... Sama vanha virsi, siis:)

"Koska valmentaja sanoi niin".

Me kaikki tarvitsemme valmentajaa.

Olen ollut aina tätä periaatetta vastaan. Olen edelleen sitä mieltä, että valmentajan hankkiminen ei kannata olla aina itsestäänselvyys, mutta kyllä siinä säästää paljon turhaa työtä. Se, että valmentaja pystyy piiskaaman valmennettavaa eteenpäin on tavallaan totta. Tavallaan siksi, että sitä joko noudattaa valmentajan ohjeita tai ei. Valmentajan tärkein tehtävä onkin mielestäni pitää huoli siitä, että harjoittelija pysyy raiteillaan, ikään kuin valvojan roolissa.

Tämä ei ole täysin omaa pohdintaani, vaan perustuu myös lukemiini teksteihin. Tällä hetkellä on menossa Dan Johnin Never Let Go. Kirja on loistavaa luettavaa , mutta ei hyvää luettavaa nuoremmalle katraalle: joitain asioita ei pysty ymmärtämään ennen kuin on tehnyt tarpeeksi niitä "virheitä" eli oppimista ja kypsymistä.

"Koska valmentaja sanoi niin".

Olen nyt 3 viikon ajan pyöräillyt suurimmaksi osaksi töihin ja takaisin. 531 jatkuu uudella puhdilla. Ruokavaliossa aion jatkaa keto-dieettiä, vaikka läpi harmaan kiven. Miksi uskon nyt voivani saavuttaa jotain parempaa? "Koska valmentaja sanoi niin". Eli luotan muutamiin tahoihin, jotka tietävät miten asiat saadaan varmasti toimimaan. Tällä hetkellä minulla on mentori kaikissa treenaamisen, ruokavalion ja elämäntyylin asioissa, pois lukien pyöräily. Se on puhtaasti oma idea: tarkoitus on kohottaa peruskuntoa. Pyöräily kun ei itsessään vähennä rasvaa kehosta, eikä se lisää kamppailukuntoa, mutta se tehoaa hapenottoon. Jaksan pyöräillä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Esimerkkinä tämän päivän treenit:

Pyöräily töihin, n. 25 min
Ennen töiden alkua kyykkymaksimi testaus

Pyöräily töistä kotiin, noin 25 min.

BJJ-treenit. Tunti sparria. En oikeastaan edes kaivannut tekniikkatreeniä, mutta tuntui hieman hölmöltä maksaa 15 euroa pelkästä sparrista. Sitä kun saa edukkaamminkin... Mutta ihan kohtuullisen hyvin meni ja pääsin testaamaan Giant Killer Triangelia, mikä oli aika mukavaa.

Status update.

Treeni on taas alkanut maistumaan. Tosin täytyy myöntää, että hieman liian rankkoja treenejä tulee vedeltyä.

Treenit
13 min. seuraavasti:
- 5 askelkyykkyä toisella jalalla
- push-pressiä
- 5 askelkyykkyä toisella jalalla

Ei taukoja. Vaikea sanoa, kuinka monta "sarjaa" tuli tehtyä, monta.

7 min. heilautuksia, noin 120-130 toistoa. Paino ei ollut päätä huimaava, mutta tarkoitus olikin saada vain mahdollisimman paljon toistoja.

Ruokailut? I'm working on it...

Suuntaviivoja.

Kävin keskustelun yhden maamme pätevimmän kamppailulajikouluttajan kanssa muutamia viikkoja sitten. Tästä käymästämme keskustelusta kävi ilmi, että itselläni on omat suuntaviivat olleet kadoksissa (jeps, olen päätynyt tähän johtopäätökseen jo ennen tätä keskustelua, mutta oli silti tarpeellista kuulla se jonkun ulkopuolisen mielipiteenä). Tällä hetkellä itselläni ei ole tarkkaa tietoa siitä, mihin suuntaan haluan omaa harjoitteluani viedä. Paino sanalla tarkalleen.

- Mikä on motivaationi harjoitteluun tällä hetkellä?

Itselleni koen kaikista tärkeimmäksi itsepuolustuksen ja siihen liittyvät asiat. Toisaalta se vie ajastani ainoastaan pienen osan, tunnen että itselläni saattaisi olla vielä annettavaa muuhunkin. Työpaikallani pääsen osaksi tekemään sitä, mistä nautin myös, eli opettaminen josta saa vielä palkkaakin.

Keskustelimme tämän kamppailulajikouluttajan kanssa myös kilpailemisesta. Olen nyt kolmenkymmentä täyttänyt, perheellinen, jolle elämä on alkanut maistumaan pehmeältä. Liiankin pehmeältä. Syömiset ovat olleet retuperällä eikä treenaaminenkaan ole ollut sillä tasolla, mitä itseltäni olen ennen vaatinut. This shit's gonna have to change. Minulla on vielä aikaa kilpailla, ikä ei ole tehnyt tehtäväänsä vielä.

Joten mikä avuksi? Ensin pitää tietää mitä alkaa korjaamaan:

- syömiset/kehonkoostumus -> jos ei syö oikein ei jaksa tehdä mitään

- treenaaminen -> suoraan verrannollinen jaksamiseen töissä ja elämässä

- motivaatio -> ilman motivaatiota ei ole päämäärää

Yksi ongelma kohdallani on aina ollut myös se, ettei minulla ole ollut koskaan "valmentajaa" kamppailulajiasioissa. Toki on ollut monia opettajia, mutta ei yhtään varsinaista valmentajaa, joka siis pitäisi huolen siitä mitä treenaamisessani tapahtuu. Tämä on yksinomaan omaa haluttomuuttani: haluan löytää itse oman tieni. Haluan pärjätä omillani. Aina halunnut. En ole halunnut ketään kertomaan minulle mikä olisi parempi tai mikä huonompi. Niinpä olen usein joutunut toteamaan asiat kantapään kautta. Mutta olen löytänyt paljon hyvääkin.

Enkä valitettavasti usko, että pystyn hirveästi muuttumaan. Olen ollut jo niin pitkään oman tieni kulkija, että vaihtaminen valmentajan alaisuuteen tulee olemaan vaikeaa.

Mutta sitten työkaluihin joilla aion alkaa korjaamaan noita kolmea kohtaa...

- Syömiset: muuttuvat tästä hetkestä eteenpäin. Nyt lentävät roskaruuat sinne minne ne kuuluvat jo nimensäkin puolesta. Kunnon ruokaa tilalle, säännölliset ruokailut, pääpaino mahdollisimman vähän prosessoidulla ruualla. Luulisi korjaavan automaattisesti myös kehonkoostumusta.

- Treenaaminen, kamppailu: olen nyt kaksi työkiertoa kulkenut pyörällä töihin. Se on ihan hyvä alku, tunti päivässä liikuntaa lisää. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole polkupyörämaratoni, vaan kamppailulajit, joten painopistettä pitää saada siirrettyä siihen suuntaan. Samalla aamutreenaminen motivoi etsimään kunnollisia suuntaviivoja omaan harjoitteluun. Aionkin nyt pitää periaatteenani harjoitella aamuisin jotain kevyttä pystykamppailua ja iltaisin opiskella mattokamppailua. Nämä siis niiden "varsinaisten" treenien lisäksi.

- Treenaaminen, kunto tms.: Kaksi harjoituskertaa viikkoon minitreenien lisäksi. Tarkoittaen joko kehon painolla tai vapailla painoilla tehtävää harjoittelua. Tähän löysin hyvän viisauden Pierre Royltä:

"One problem now is that there is so much information, so many methods, that many of the new coaches are lost and have difficulty finding their way."

Eli nykyisin kaikki tieto on saatavilla niin helposti internetin kautta, että kaltaiseni viisasten kiven etsivät eksyvät tiedon viidakkoon. On niin paljon hyviä juttuja jotka toimivat. On toki asioita, jotka jostain syystä eivät tunnu oikealta. Silloin pitää jatkaa etsimistä. Mutta jos olet jo kerran kokeillut jotain ja saanut sen toimimaan itsellesi, miksi lopettaa? Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki?

- Motivaatio: jos ei vyökokeita varten, niin mitä sitten? Jäljelle jää ainoastaan kilpailu. Vaikka se onkin mielestäni raskasta, inhottavaa ja epämukavaa, niin ehkä se juuri siksi on tarpeellista. Vain menemällä oman mukavuusalueemme ulkopuolelle pystymme kehittämään itseämme.

Kirjoitan itselleni tarkemmat ohjeet muistiin ja saatan julkaista ne tännekin jossain vaiheessa, jos pääsen hyvin alkuun.

Tabata.

Flunssa yrittää jällee tulla päälle. Viime kerralla ei päässyt tulemaan, aion tapella sitä vastaan nytkin. Usko liikuttaa sanonnan mukaan vuoria, joten mitä yksi flunssa siinä enää mahtaa:)

Paljon on edelleen mennyt aikaa noiden koulutusasioiden tiimoilta. Eilen olin työpaikkakoulutuksessa aamupäivän ja iltapäivästä mentiin painimaan oman treeniporukan kesken. Tämä kaikki kun edllisenä iltana tuli vielä hieman ryypiskeltyäkin. Tällä viikolla olen "lomalla" joten olen keskiviikkona Tampereella opettelemassa itsepuolustusta ja viikonloppuna nyrkkeilyvalmentaja -opetuksessa. Ei ole vapaa-ajan ongelmia...

Tämän päiväiset treenit:

Tein pitkästä aikaa Tabata -intervalleja. Tuloksen laskin pienimmän toistomäärän mukaan:

- punnerruksia 15 sek, 15 sek lepoa. 8 sarjaa. Huonoin tulos oli 5, eli 8 x 5 = 40 punnerrusta minimissään.
- Atomic -Situps (video alla) 20 sek, 10 sek lepoa. Huonoin tulos 7 eli 8 x 7 = 56 toistoa minimissään.

- Sumo-kyykky 20 sek, 10 sek lepoa. Jostain syystä aoitin liian kevyesti, ensimmäinen sarja oli 17, mikä oli myös huonoin tulos. Kaikissa lopuissa pystyin tekemään 20-22 toistoa. Mutta huonoimman mukaan mennään, joten 8 x 17 = 136 toistoa.

Hyvä treeni, johon meni aikaa alle 20 min. Selälle olisi voinut tehdä vielä jonkun liikkeen, mutta ensi kerralla sitten.

Tekosyitä ja motivointia.

Ei sillä että pitäisin varsinaisia taukoja, mutta tulee nykyisin treenattua yhä harvemmin. Omalla kohdallani on nyt tärkeää ensinnäkin tiedostaa tämä seikka. Muutenhan asiaa ei pysty muuttamaan.

Kun nyt muutamina viikkoina on ollut kiirettä töissä niin olen treenaillut muutaman kerran H.I.T:llä, ihan vain siksi että tulee jotain tehtyä. Tosin, on ollut tuo työkuvan vaihtuminenkin osa ongelmaa: stressiä näistä kaiken maailman koulutuksista ja testeistä. Se on syönyt jaksamista. Tuntuu ettei aikaisemmin tuollaiset asiat vaikuttaneet mitenkään, nykyisin se syö motivaatiota treenaamisen, työn, syömisen ja yleisen jaksamisen suhteen.

Viime aikoina treenit ovat siis olleet H.I.T:llä:

Leuanveto kehon painolla

Penkkipunnerrus

Pystypunnerrus

Liike, joka aukeaa yllä olevasta videosta^

Hammerkääntö

Ranskalainen punnerrus

Reisiojennus

Takareisitalja

Pohkeet koneessa

Olen käyttänyt noissa hidasta tempoa ja päälle tehnyt muutaman Rest-Pause -toiston. Pohkeita tein viimeksi myös näin ja loppuun autoin koneella vielä muutaman negatiivisen toiston. Pari päivää kävely tuotti aika paljon tuskaa...

Nyt olisi tarkoitus laittaa syömistä jälleen kerran kuntoon. Jos muistan, kirjoittelen siitä tänne kunhan saan kunnolla aloiteltua. Tänään ensimmäinen päivä.

Jumppaa.

Kävin tekemässä vähän voimatreeniä. Ei perinteistä kyykky-mave-penkki -treeniä, vaan enemmän omalla kehon painolla tehtäviä liikkeitä.

Sain uutta innostusta tekemiseen, kun kävin lueskelemassa Chris Curtisin haastattelun (FCF Finland). Curtis on siis kamppailija ja show-painija, joten miehen kunnon pitää olla kohdillaan. Nuo ottelut kun tosiaan vaativat aika paljon voimaa ja kestävyyttä. Nimenomaan erilaista kestävyyttä: pitää olla voimaa nostella ja heitellä saman painoisia äijiä ilmaan ja mattoon. Yksi liikkeistä, joita hän suositteli on punnerrus käsilläseisonnasta. Niinpä ajattelin kokeilla liikettä pitkästä aikaa. Olen joskus tehnyt liikettä, mutta liika tieto ja kokeilunhalu tuppaa yleensä tekemään sen, että unohtaa hyviä liikkeitä. Lisäksi otin jumppaan mukaan muutamia muita Catch-painijoiden kuntoliikkeitä.

Treenit

Lämmittely: modifioitua prowler-työntöä (aerobic stepperi väärinpäin ja kahvakuula päälle)

1. Punnerruksia käsilläseisonnasta: 5, 4, 4, 3, 3, 4
2. Liike: puolapuista kiinni käsillä, makuulle (jalat ja maha lattiaan). Veto ylös ja punnerrus. 3 x 6 toistoa.
3. Leuanvetotangossa: veto toiselle puolelle, lasku toiselta puolelta. Fiiliksen mukaan, 2 sarjaa.
4. Dippejä ja leuanvetoa muutamat toistot

Harmittelin, ettei tullut otatettua kuvia liikkeistä, sillä nämä selitykset eivät välttämättä "aukea" lukijalle sellaisenaan. Mutta kyseessä on yhdet parhaimmista kehon painolla tehtävistä voimaliikkeistä. Etenkin 2. liike ottaa todella tehokkaasti siihen myyttiseen "coreen". Jopa niin paljon, ettei leuanvedoista meinannut tulla mitään, kun vatsalihakset olivat jo niin rasittuneet edellisestä liikkeestä. Näitä voimaliikkeitä ei mielestäni ole järkevää ottaa kuntopiireihin mukaan, ainakaan vielä. Pitää saada toistoja ensin kunnolla kasaan.

Huomenna voi tehdä sitten jotain hieman kevyempää treeniä. Tai pitäisikö sanoa enemmän aerobisen puolelle menevää...

Kuntopiiriä.

Jaahas, viikonloppu takana.

Viikonloppuna tuli käytyä Bar Fight -tapahtumassa. Oli ihan hauskaa, oli erilainen ympäristö missä on vähään aikaan joutunut toimimaan. Hirveästi uutta asiaa ei tullut, mutta mukava kuulla siitäkin, miten muualla selitetään ja nähdään samat asiat. Lauantaista voi laskea treeniä 4 tuntia, kevyttä.

Tänään sunnuntaina kävin tekemässä kuntopiirin.

Treenit

30 sec lyöntejä säkkiin
30 sec yleisliikettä (punnerruksen kera, tottakai)

2 min eriä, 4 erää. Hitto kun sitä voi olla puhki yhden treenin jäljiltä. Saattoi olla huono kunto...

Treeniä.

Vaikka en tänne aina ehdikään kirjoittelemaan työ- ja harjoittelukiireitten vuoksi en ole maannut laakereilleni. Treenit on ollut aika lyhyitä, työn puolesta on tullut pidempikestoista treeniä.

Maanantaina

10 minuuuttia pushpressiä 12 kg painolla ilman taukoja. Yhteensä 140 toistoa per käsi. Vielä tänäänkin olkapäät hieman kipeinä. Meni täysi vuorokausi ennen kuin tulokset alkoivat tuntua...

Tiistaina

Reipas kävely + muutama sprintti, yhteensä 8 km.

Tänään keskiviikkona pari tuntia itsepuolustusta illalla. Ei siis vielä toteutunut...

Palautumista ja uutta ärsykettä.

Viime blogikirjoituksen jälkeen (300 treeni) piti pitää hieman paussia treenaamisesta, eli käytännössä tein palauttavaa treeniä niin kauan että paikat tulisivat jälleen kuntoon. Toissapäivänä tein muutaman herättelevän, räjähtävän liikkeen ihan vain siksi, että paikat palautuisivat nopeammin.

Eilen kävin uimassa. Edelleen kevyesti, uin 2x 5 min ja sitten vielä 15 min putkeen. Ei mitään älyttömiä, siis.

Treenit tänään.

5000 metriä soutua aikaa vastaan. Aika 19:54.6.

Sykkeet on yleensä tuossa treenissä ollu jotain 175 luokkaa, joten menee voimakestävyyden puolelle... mikä oli tarkoituskin.

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Kaveri kutsui ryhmään facebookissa. Ryhmän ideana on kannustaa pitämään itsensä kunnossa fyysisesti nyt alkavana vuonna. Tarkoits olisi päästä alle 10% rasvoihin ja pysyä siellä. Aika kunnianhimoinen tavoite, mutta ehkä juuri se ryhmän kannustus ja paine voisi olla pieni apu.

Tänään tuli edelleen herkuteltua, mutta nyt illalla aloin tekemään hieman parempia valintoja ruokailun suhteen. Petraamista riittää edelleen.

Treenit.

25 x ylätaljavetoa 95kg
50 x maastavetoa 65kg
50 x punnerruksia
25 x 2 yhden jalan kyykky penkiltä
100 x Floorwiper
25 x 2 rinnalleveto ja punnerrus 16 kg
25 x ylätaljaveto 95kg

Aika 36:02 minuuttia.

Huomenna tutee tuon kropassaan. Pitää tehdä hieman palauttavaa treeniä. Mutta muutamia huomioita päivän treeneistä.

Minulla ei ollut varsinaisia jumppavaatteita mukanani. Ajattelin kuitenkin että parempi käydä tekemässä jotain, kuin jättää menemättä salille hyvän "tekosyyn" turvin. Toiseksi, tuo kyseinen treenihän on siis "300" treenin innoittama. Syy, miksi se ei ollut täydellinen kopio, johtuu treenitilasta: ei ollut sopivaa tasoa mihin tehdä tasajalkahyppyjä, ei leuanvetotankoa (wtf?) eikä floorwipereitä pystynyt tekemään lattialla, joten tein ne penkkipunnerrus -penkissä. Mutta sainpahan tehtyä treenin ja kun katselin vanhoja 300 -aikoja, niin tämä kuuluu parhaimpiin. Voiko verrata, koska kyseessä ei ollut puhdas 300? Ehkä ei.