Getting Better

Sain vihdoin ja viimein onnistumaan pitkäaikaisen haaveeni: 50 punnerrusta putkeen ilman taukoja, eli pysyen koko ajan punnerrusasennossa. Aika olisi pitänyt ottaa, mutta kun lähdin testaamaan maksimitoistomäärää, niin se sitten jäi. Nyt on aika kova paine kokeilla sitä uudelleen, entä jos se ei enää onnistukaan?

Muutenkin on tuo treeni alkanut sujumaan. Suuri kiitos lienee juuri tuohon työpaikan vaihdokseen. Olen parhaillaan päässyt treenaamaan parikin kertaa päivässä. on hyvä, ettei tarvitse erikseen lähteä työpaikaltaan käymään salilla, vaan voi joko aamulla tulla sen verran aikaisin tai vaihtoehtoisesti jäädä hieman myöhempään.

Olen jopa päässyt harjoittelemaan kamppailulajeja pitkästä aikaa. Olemme kaverin kanssa saaneet väännettyä painia, pystyottelua ja itsepuolustusta. Todella monipuolista kamppailu-urheilua!

Nyt voi hiljalleen alkaa kiinnittää enemmän huomiota tuohon ravintopuoleen, olen joulun ajan (ja ennen joulua myös) päästänyt itseni aika helpolla, vaikka treeni on flunssan jälkeen ollutkin aika kovaa. Tällä treenimäärällä ja ravintopuolen petraamisella luulisi tulevan aika kovaan kuntoon aika nopeasti!

Status.

Tämän hetkinen paino: 95kg. Aika paljon näihin voimatasoihin nähden...

Aloitin tässä uuden ohjelman, jonka tarkoituksena on olla ensi kesänä kovassa kunnossa. Sekä (kamppailu)taidollisesti että fyysisesti. Unohtamatta henkistä kasvua. Ohjelmalla on nimi, jonka pidän omana tietonani. Nimesin sen kuitenkin niin, että saan pelkästään ohjelman nimen ajattelemisesta inspiraatiota ja motivaatiota jatkaa.

Muistan lukeneeni joskus kehonrakennuslehteä, jossa sanottiin, että tavotteiden asettelu koituu monen aloittelijan, ja kokeneemmankin konkarin, kompastuskiveksi. Joko alussa kuvittelee pääsevänsä liian nopeasti huippukuntoon tai edistyneemmällä tasolla jäädään "tyytyväisenä" pysyttelemään omaan huippukuntoon, mentaliteetilla "jos se ei ole rikki, miksi korjata sitä? Tämähän riittää".

Mielenkiintoista tuossa lukemassani artikkelissa oli kuitenkin se, miten esimerkiksi Arnold Schwarzenegger kuvitteli hauiksiensa kasvavan vuorenhuippujen kokoisiksi. Tarkoituksena onkin kertoa kropalle, mielelle ja erityisesti alitajunnalle, ettei ole rajoja. Ihmiskeho pystyy enempään kuin voimme ikinä kuvitella. Ihminenhän ei kuulemma pysty käyttämään kuin murto-osaa omista kyvyistään ja taidoistaan. Ihminen pystyy muistamaan jokaisen elinvuotensa jokaisen päivä. Ihminen pystyy nostamaan monta kertaa oman painonsa verran painoa.

No limits,

Juji

Thoughts.

Once in a while yo should stop and really think about your own lifes philosophy. Here's something i came up with yesterday.

Meaning of life? Solve it, then carry on. There is only so much you can learn from reading one book. It's time to move on. Why dwell in it?

Solving problems. If there seems to be no answer to the problem and there is nothing to lose, let it go. See how it turns out. Next time you could be so much wiser.

Time to Regroup.

Time to regroup. Time to heal all wounds. To become what I once used to be. And then surpass it. Go way beyond. There are no limits, no faith, no hope. Live through it.

"If you are going through hell... keep going." -Winston Churchill

I have the tools. The time. All I need is direction. And there is a name for the program. It includes many things. Obvious things. And dark secrets. Ultimately, you will be what you thought you would be. Write this shit down. You will otherwise forget it.

Invest time to building new skills. Not just physical. No. Much more.

"I always thought that the human mind is the greatest weapon." So true.

You know what you're made of. Now prove it.

Paluu soturiksi.

Uusi aikakausi alkaa, nyt kun vaihdoin työpaikkaa.

Edellisessä paikassa oli kyllä mahdollisuuksia treenaamiseen, mutta suunnitelmat menivät sitten kuitenkin uusiksi yllättävien työkiireiden takia. Nyt ehdin panostamaan harjoitteluun kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä.

Tässähän voisi lähteä vaikka kisaamaan, kuka tietää.

Nyt kun lisään treeniä näin paljon, joudun lisäämään ravinnon määrää. En nyt siis hetkeen aio kovin tarkkaan katsoa mitä suuhuni laitan vaan elän mentaliteetilla "calories count". Yritän välttää sitä surullisen kuuluisaa ylikuntoa. Proteiinilisät pitää ottaa taas käyttöön. Eikä varmaan tekisi pahaa tuo kreatiinikaan.

Treenit:

Aamujumppa: 10 Man-Maker 20kg painoilla
punnerruksia 15kg lisäpainolla
leuanvetoja
voimapyörää

Päiväjumppa: BJJ tunnin verran

Velocity Diet. Päivä 1.

Ajattelin kokeilla vähän aikaa dieettaamista, vaikka aika paljon olen asiaa vastaan kapinoinutkin. Mutta kaikkea aikansa. Artikkelit löytävät T-Nationin sivuilta. Sama asia naisille suunnattuna löytyy täältä. Tuolta naisille suunatulta sivustolta löytyi paljon sellaisia pointteja, mitä en joko huomannut tai sitten osannut etsiä.

Tietynlaisella askeettisuudella oppii arvostamaan myöhemmin tulevia helpompia aikoja. Niinpä ajattelin kokeilla tuota KiihtyvyysDieettiä (kirjoittajan suomennos). Tuon kokeilun jälkeen pitäisi olla helpompaa korjata ruokailutottumukset, vaikkakaan en suosittele kenellekään muulle tätä.

Uskoisin tämän olevan rankkaa, vielä kun unet jäävät tässä välillä vähän vajaiksi.

Itse ruokailut?

Karmeaa luettavaa. Pitäisi syödä paljon proteiinia, hiilihydraatteja alle 100g päivässä. Lisäksi tulee syödä aika paljon kuitua ja terveellisiä rasvoja. Kuidut on jo kaapissa, mutta noita rasvoja pitäis vielä hommata. Ajattelin noiden rasvojen suhteen saada mahdollisimman paljon monipuolisuutta: helokki-, kalanmaksa- ja oliiviöljyjä. Hiilihydraatteja otan sen, mitä tulee pienistä määristä kokojyväleipää, Tropicana tuoremehusta (1 lasi aamuisin) ja lisäravinteista (esim. merileväuute). Tuo rasvan käyttö energianlähteenä pitäisi nostaa kehonlämpöä (ketogenic). Suurin huolenaihe on vastustuskyky. Joten otan siihen colostrumia. Tehoaako tämä? Jää nähtäväksi...

Lisäravinteina tuleekin sitten PALJON proteiinia, kuitua ja yhtä rasvanpolttovalmistetta (HotRox, suht kallista, muuta tehokasta).

Luvatut tulokset vaikuttavat aika lupaavilta. Jos vaikka saisi pudotettua sen 5-15kiloa pois kehonpainosta. Mutta katsotaan...

Kanna, juokse ja punnerra.

Eli Carry, Run and Press rosstraining.com -sivustolta. Koko artikkeli löytyy täältä. Matkaa kertyi itselle hieman enemmän, sillä en tehnyt tätä treeniä juoksuradalla, vaan mittasin matkan metsätiellä. Osaksi siitä syystä, ettei tarvitse kärsiä ohikulkijoiden ihmettelystä.

Eli treeni piti sisällään:

- 450m säkinkantoa 30kg

- 450 juoksua ilman säkkiä

- 10 maasta pystypunnerrukseen 30kg säkillä

Laitoin tahallaan vähän vähemmän painoa säkkiin, koska treeni oli sen verran uutta. Tarkoitus olisi (artikkelin mukaan) käyttää 45kg säkkiä. Mutta usko pois, 30kg oli ensimmäistä kertaa aivan riittävästi.

Maanantaina oli Cooperin testi, joka meni aika penkin alle. 

12min juoksu, tulos 2600 ja rapiat päälle.

Olin todella pettynyt tulokseen. Toki voisin yrittää selittää tekosyitä, että kun on painoa melkein 100kg ja oli yöunet jääneet aika vähäisiksi, mutta totuus on, että kunto on laskenut. Paljon. Enemmän jumppaa.

Second and Third Week. Results.

Toinen viikko.

Treenit. Maanantai: aivan kauhean tuntuinen treeni. Ihan kuin viikossa ei olisi tullut yhtään parannusta. Tai ainakaan punnerruksiin, muut liikkeet menivät aika hyvin läpi. Eli yläkroppaan tarvitaan lisää lihasvoimaa ja kestävyyttä. Keskiviikon treenissä tuntui hyvältä heittää 25kg painolevy selkään ja tehdä siten kuntopiiristä hieman haastavampi.

Kolmas viikko.

Treenit. Tiistai. Tuli tehtyä aika paljon yhdelle päivälle. Syy mokomaan oli, etten uskonut ehtiväni kyseisellä viikolla paljoa treenaamaan. Kuntopiiri, päälle hieman säkin hakkaamista ja uintia. Yhteensä olin salilla puolitoista tuntia. 

Perjantaina kuntopiiri painoliivit päällä. Raskas.

Lauantaina tein mielenkiintoisen treenin, mutta siitä lisää seuraavaan postiin. Aika vähän tuli jumpattua yhteen viikkoon. Mutta täytyy vaan panostaa enemmän ajanhallintaan jatkossa.

Ps. pitäisi päästä harrastamaan taas kamppailulajeja. Sellaista pientä levottomuutta on ilmassa.

First Week. Results.

Kolme treeniä. Keskittyen lihaskestävyyden parantamiseen. Maanantain treeni keskittyi yleisesti koko kroppaan, keskiviikko oli raskaampi treeni (isommalla vastuksella) ja perjantaina taas keskityttiin enemmän yksittäisiin lihasryhmiin.

Treenit.

Raskaammilla painoilla lyhyempiä sarjoja, esim. punnerruksia lisäpainoilla. Jokaisessa treenissä vaihdellaan myös liikkeitä. Punnerrus normaalisti, kädet muodostavat kolmion tai painoliivit päällä. 5-6 liikettä per sarja, sarjan välissä 2min tauko. Esimerkkinä eilinen:

- punnerrus kapealla
- leuanveto rystyset itseen päin
- kyykky
- takareiden koukistus
- olkapääpunnerrus

Tulokset: tuntuu hyvältä. Osa lihaksista tuntuu jopa kasvavan tällä harjoittelulla, mikä varmaan johtuu pitkästä tauosta treeniä. Vaikka, kuten hyvin tiedämme, lihaksen kooon määrää pääsääntöisesti ravinto ja erityisesti sen määrä. Saatan jopa jossain vaiheessa kokeilla "kehonrakennusta" tällä ohjelmalla, mutta toistaiseksi riittää näiden perusteiden opiskelu. Keho ja mieli oppivat itsestään uutta. Pelkästään tästä yhdestä viikosta. Mutta tätä ei voi kertoa. Se pitää kokea. Maltan tuskin odottaa ensi viikon jälkeiseen viikkoon, kun saan alkaa monipuolistamaan treeniä!

Ensi viikolla pitäisi ottaa lisäksi joka toinen päivä jonkun sortin aerobinen, juoksu, uinti tai pyöräily. Jotain uutta alkavaan viikkoon.

Kept Promises.

Sain treenattua tänään. Ja osasin aloittaa ohjelman tarpeeksi kevyesti. Niinkuin kuuluisi tehdäkin näin pitkän tauon jälkeen. atkan tätä nykyistä ohjelmaa parin viikon ajan tai niin kauan, että saan haluamani toistomäärät kasaan.

Treenit.

Kuntopiiri, pitäen sisällään:
- punnerruksia
- leuanvetoja
- kyykkyjä
- takareisiliike
- olkapääpunnerrus

Punnerruksia pitää alkaa parantamaan. Määrää ja laatua. Olen aikaisemmin tehnyt nämä kädet levällään, mutta tänään tein ne niin, etteivät kyynärpäät liiku kylkien sivuilta pois. Tuntui ihan hyvältä saada kunnon polte ojentajiin.

Aloittelijan ohjelmani pitää sisällään näin aluksi lihaskunnon ja peruskestävyyden parantamisen. Tämän päiväinen piti siis sisällään lihaskuntopuolen. Huomenna kestävyyttä. Myöhemmin alan keskittymään tarkemmin jokaiseen osa-alueeseen enemmän.

Time Management.

Nykyään kaiken halutaan olevan valmiina. Minulle kaikki heti. Luulen, että nykyaikana on jopa hyväksyttävää vaatia asioita nopeasti. Internet mahdollistaa meille nopean tiedonkulun ja siten myös nopean oppimisen. Mutta jokaisen uuden kyvyn opettelu vain vaatii aikaa. Esimerkiksi oma, uusi opittava kyky kohdallani on naruhyppely. Ja tarkoitan tällä niitä vaikeampia temppuja, kuten double-unders (naru kiertää yhden pompun aikana kaksi kertaa).

Niinpä kysyn, onko aiheetonta vaatia helppoja tai helposti omaksuttavia treenimenetelmiä? Ymmärrän, että tietyt taidot vaativat enemmän opettelua. Kunnon kohottamisen voi aloittaa yksinkertaisilla liikkeillä. Vai kuinka paljon harjoittelua tarvitset punnerruksen, vatsalihasliikkeen tai leuanvedon - liikkeen - harjoitteluun...

Mutta entäs itsepuolustusharjoittelu? Voinko vaatia opettamaan itselleni taitoja, joiden opetteluun ei mene vuosia? Mielestäni voin. Rapakon toisella puolella ainakin on tarjolla paljon erilaisia vkoloppukursseja, joista maksava asiakas saa hyödyllisiä taitoja yhden vkolopun aikana. Soisin saman ilmiön rantautuvan tännekin, kaikilla kun ei ole halua opetella hienoa kiertopotkua, jota ei voi/pysty ikinä stressaavassa tilanteessa käyttämään.

Aikanaan, kun aloitin Krav Magan, uskoin käsissäni olevan juuri tuollaisen lajin, jonka voisi oppia nopeassa ajassa. Ja sitä se aikanaan olikin. Mutta sitten politiikka iski peliin ja käytännöllisten taitojen opettelun sijaan harjoiteltiinkin vain tasokokeita varten. Ei saa tietenkään yleistää kaikkiin seuroihin (tai liittoihin), mutta näin omalla kohdallani (aloitin lajin -98). Löysin tällaisen videon, joka muistutti vanhoista hyvistä ajoista...

Pääsen ensi viikon alusta jälleen harjoittelemaan kunnolla, on tämä flunssa hiljalleen ohi. Olen ehtinyt tässä jo suunnittelemaan aloittelijan ohjelman, jota alan sitten noudattamaan.

Setting Goals.

Hyvä ystäväni sanoi kerran, kun keskustelimme ihmisistä, jotka pelkäsivät tulevansa liian lihaksikkaiksi salilla käynnistä, että "Eiväthän nämä ihmiset voi samalla logiikalla käydä töissäkään, kun pelkäävät tulevansa liian rikkaiksi."

Ihmisillä on omituisia käsityksiä asioista, joista eivät ymmärrä mitään. Aivan kuin salilla käynti (termi, jota olen ppinut vihaamaan) kasvattaisi lihakset. Kukaan ei pysty korjaamaan näitä ihmisiä, heille on turha kertoa siitä, miten ravinto on pääasiallisesti "syy" siihen, miltä he näyttävät. Sitten joku vetää keskusteluun yksilön, joka on poikkeus kaikkiin sääntöihin. Otetaan esimerkiksi Mariusz Pudzianowski. Hän kertoo syövänsä paljon suklaata ja kuitenkin viihtyy pienissä rasvaprosenteissa fysiikaltaan. Mutta pari karua faktaa sinulle, joka voit kuvitella syöväsi kuin Mario:

Mario on treenannut enemmän kuin sinä. Treenaa edelleen enemmän kuin sinä. Kuluttaa yhdessä treenissä enemmän kuin sinä viikossa. Mario syö suklaan lisäksi myös terveellistä ruokaa, hapankaalia yms. Mariolla on parempi aineenvaihdunta. Mario tekee treeniä työkseen.

Sitten on taas yksi asia, jota en ymmärrä. Menestyjien alentaminen. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, kun ihmiset arvostelevat ylivoimaista huippu-urheilijaa. Heti kaikki samassa huoneessa olevat ovat asiantuntijoita: jokainen tietää heti arvioida urheilija käyttävän dopingia. Eikä tämä kritiikki kohdistu pelkästään urheilijoihin. Olen varmaan tälläkin blogilla joskus hehkuttanut 300-elokuvan näyttelijöiden treenausta. enemmän aiheesta heidän sivuillaan. Mutta esimerkkejä on muitakin.

Luin tuossa jokunen viikko sitten artikkelin, jossa hämmästeltiin Madonnan 50v -kuntoa. Ja siinähän oli sitten joku ammattilais- "personal trainer" heti kertomassa kuinka vaarallista 5-kymppisen olisi treenata samalla tavalla... tekisi taas mieli kiroilla.

Menkää keskenänne sinne fitness-salille tekemään pecdeckillä eristettyä rintalihasliikettä, ettei vaan tulisi vammoja!

Tällaiset personal trainerit varmaan laittaisivat kotiäidit tekemään tehotonta aerobista, vähän "painojen nostelua" ja vähän katselemaan ruokavalion perään (ai niin, mutta sehän onkin ravintoterapeutin alaa, saadaan lisää rahaa fitness-teollisuudelle).

Ymmärrän, että jokaiselle yksilölle tulee tehdä oma ohjelmansa. Ettei tule loukkaantumisia, tai ettei suoraan tuhota kiinnostusta liikkumiseen. Mutta ei pidä heti vetää mattoa TAVOITTEILTA. Tavoitteita pitää olla. Ja jokainen, joka on edes lähellä Madonnan kuntoa 5-kymppisenä, on tehnyt jotain oikein. Ja väitän, että 5-kymppisenä on mahdollista päästä huippukuntoon. Vaatii paljon työtä ja järkevää sellaista. Sano mieluummin, että se on mahdollista, kuin että kaikki on heti mahdotonta. Ei Madonnan tasoiseen kuntoon ole mahdotonta päästä. Hänhän on siitä itse elävä esimerkki.

Ihminen on tarkoitettu liikkumaan. Ei makaamaan penkkipunnerruslaitteessa. Eikä kävelemään hamsterille sopivaan kuntolaitteeseen.

Flunssassa. Taas.

Jäänyt taas mukavasti treenit väliin. Sitkeä syysflunssa päällä jo toista viikkoa. Iltaisin tulee hieman kuumettakin.

Yritin varovasti aloitella jumppaa tuossa jokunen päivä sitten, mutta olo vain paheni. Nyt aionkin panostaa ruokavaliooni vastaisuudessa enemmän, sillä välttää pahimmat flunssat. Enemmän oikeaa ruokaa, hyvät lisäravinteet.

Jos tämän viikon jälkeen ei iltaisin ole enää kuumetta pääsen aloittelemaan treeniohjelmaa.

Conditioning.

Sain vihdoin ja viimein aloiteltua uuden treeniohjelmani. Tosin tässä mennään virallista ohjelmaa vasta toista päivää. Mutta jostainhan se pitää aloittaa...

Treenit.

Eilen illalla tein ensimmäisen haasteen, johon kuului kuntopiirinä tempaisuja ja heilautuksia käsipainolla sekä yleisliikettä. Aikaa meni 15:48, viisi erää minuutin palautuksilla. Olihan rankka treeni... 

Tänään aamulla suoraan sängystä ylös ja lenkille. "Lenkki" on hieman väärä sana, sillä intervallien juoksu on aika eri asia, kuin tasainen juoksu. Hiki virtasi varmaan tunnin ajan treenien jälkeen.

En voi/halua laittaa tarkkoja treeniohjeita tähän omaan blogiin, koska näiden treenien kehittelyn kunnia kuuluu Ross Enamaitilla rosstraining.com -sivustoilta. Sivuilta löytyy paljon esimerkkiohjelmia, jos on kiinnostunut kokeilemaan todellista kunnonkohotusta. Hommasin itse Infinite Intensityn, joka on varmasti yksi parhaita kirjoja kunnon kohottamisesta. Ross perustelee kaikki näkemyksensä ja laitttaa mukaan aina myös tutkimustietoa aiheesta. 

Uuden oppimisesta.

Uutta ei jaksaisi opetella.

Vanhoihin kaavoihin on niin paljon mukavampi turvautua. On helppoa käydä salilla nostelemassa painoja. On helppoa käydä syömässä pikaruokalassa. Kaikki tehdään nykyisin helpoksi. Mutta ehkä juuri tuo helppous onkin vikana nykymaailmassa. Tiedän tämän, koska olen itse sen tuote. Olen siis tottunut helppouteen.

Mikä ratkaisuksi? Lakkaa etsimästä niitä kaikista helpoimpia ratkaisuja. Helppoja vaihtoehtoja. Ja ala todella tekemään asioita. Etsi tietoa, jatkuvasti. Muuttuvassa maailmassa se on elinehto.

"A man, who says something is impossible, is nowadays interrupted by someone already doing it." 

Yksinkertaisia ratkaisuja painonpudotukseen: 

1. Ala syömään itse valmistamaasi ruokaa. Tällä tavoin avarrat sitä käsitystä, mitä tunget kurkustasi alas.

2. Pyri mahdollisimman puhtaisiin ruokiin. Eli jätä einekset hyllyyn. Lopeta ulkona syöminen ja jos syöt ulkona valitse paikka, jossa saat ns. kotiruokaa. Kebab, pizza ja burgerit ei kuulu näihin.

Noilla mennään jo pitkälle. Entäs jumppaaminen?

Parhaimmillaan treenaan 5-20 min. päivässä. Miten tällainen treeni voi riittää mihinkään? Kyseessä on kunnon treeni, ei mitään vatsarutistuksia. Mikä on filosofia tämän takana? Joka päivä jotain: viikkotasolla kertyy tunteja, kuukausitasolla päiviä, vuositasolla viikkoja. Kuinka terve ihminen kehtaa väittää päin naamaa, ettei aika riitä treenaamiseen?

Treenit:

Eilen BJJ-treeniä, 2 tuntia. Sunnuntain leuanvedoista on selkä edelleen hieman hellänä. 

Motivaatio...

...on ollut hieman hukassa. Hyvin kyllä jaksaa kuntoa pitää yllä, etenkin kun kesällä sai hieman erilaista harjoittelua tehtyä. Mm. kuntopallo-jumppaa, uintia... Nyt on sitten aloitettava kaupungissa treenaaminen.

Kamppailulajien harjoittelu on jäänyt harmikseni aika taka-alalle. Kontakti ei oikein ole houkutellut. Ja kieltämättä tuo kuntoharjoittelukin oli hieman vastenmielistä hetken aikaa. Syynä siihen saattoi tosin olla, että toissa vkoloppuna tuli juhlittua hieman liikaa. Krapula taisi kestää melkein kokonaan tämän viikon. Jonku verran sain kuitenkin liikuteltua itseäni.

Treenejä.

1. Tiistaina Parkourin harjoittelua. Ei todellakaan niin helppoa, kuin miltä näyttää.

2. Keskiviikkona kuntopiiri, joka piti sisällään 30 sekunnin pisteitä: yleisliike, punnerrus, kyykky, medballin heittoja... Treeni olisi kestänyt ohjeen mukaan 12min, mutta lisäilin taukoihin pituutta kun alkoi käydä raskaaksi. 20min. Loppuun muutama leuanveto, pitää aloittaa kevyesti...

3. Perjantaina voimapäivä. Käsipainolla tempausta, heilautusta ylös ja rinnalleveto+pystypunnerrus. Loppuun kevyt supersarja leukoja ja dippejä omalla painolla.

4. Tänään sunnuntaina leuanvetoja. Sarjat 1->5 niin monta kertaa kuin jaksaa/huvittaa. Yhteen kierrokseen tulee 15 leukaa. Sarjojen välillä kunnon palautukset. Tein n. 60 leukaa. Vertailun vuoksi: Jason Statham tekee näitä sarjoja 200 toistoon asti, 13 sarjaa ja päälle vielä yksi viitonen? Ja vielä ikäänkuin viimeistelevänä harjoituksena.

Seuraavaan blogitekstiin kirjoitan uuden oppimisesta. Hommasin Rosstraining.com sivustoilta vähän uutta luettavaa...

Summer Holiday

Ei ole paljon koneella tullut vietettyä aikaa muutamaan viikkoon, kun on tullut löhöiltyä auringossa. Joka päivä olen kuitenkin pyrkinyt tekemään jonkunlaista jumppaa.

Viime vkon treenit:

ma: 4 x 2 min säkkitreeniä, 1 x 2 8kg MedBall:in paiskomista. 100 metrin juoksutesti n.16 sec.

ti: 800 metrin juoksu. 2km lyöntikävely (suoria lyöntejä joka askelluksella). 5 x 2 min säkkitreeniä.

ke: vapaa

to: 800 metrin hölkkä, 800m lyöntikävelyä. Illalla 5 x 10 punnerrus renkailla, 5 x 5 leuanveto renkaissa ja muuta kikkailua.

pe: 400m lyöntikävely + 100m uinti. Kevyt päivä.

la: 400m lyöntikävely+100m uinti. Päivällä n.3km uinti, aikaa meni reilu tunti, 67min. Illalla 100 metriä "pallojumppaa": heitto rinnalta, jalkojen välistä ja taaksepäin.

su: 3 x 2 min MedBall:in paiskomista. varmasti viikon raskain harjoitus.

Kukaan ei voi väittää, ettei 10 min päivässä riitä treenaamiseen. Riittää oikein hyvin.

Testing Ground

Mukavaa, kun sataa jäätä keskellä kesää. Ehkä nämä ilmat tästä vielä paranee...

Olen nyt saanut aloitettua tuon uuden voimaohjelman. Ainakin aluksi on tuntunut ihan hyvältä, painotkin osuivat aika hyvin kohdilleen, sillä olen saanut kaikki sarjat vietyä läpi ja seuraavana päivänä on ollut havaittavissa ainoastaan pientä jomotusta treenatuilla alueilla.

Treenit

Päivä 1:

Voima, supersarjana:

Pystypunnerrus 50kg ja Kulmasoutu 80kg. 8x2 toistoa.

Lepo.

Kyykky 110kg ja heilautus eteen käsipainolla 26kg. 8x2 toistoa.

Tähän väliin 5min lepo.

Pumppi, supersarjana:

Pystypunnerrus 40kg ja Kulmasoutu 65kg. 3x6 toistoa.

Lepo.

Kyykky 90kg heilautus eteen käsipainolla 26kg. 3x6 toistoa.

Aikaa meni n. tunti.

Päivä 2.

Lämmittely: Crosstrainerilla 5min. Penkki 60kg 15 toistoa, leukojen testaus.

Voimaosuus.

Penkkipunnerrus 90kg ja leuanveto omalla painolla. 8x2 toistoa.

Lepo.

Maastaveto 130kg. 8x2 toistoa.

5min lepo.

Pumppiosuus.

Punnerrus laitteessa 2x20kg ja ylätaljaveto 60kg. 8x2 toistoa (salilla oli hieman ruuhkaa).

Lepo.

Maastaveto 105kg. 3x6 toistoa.

Loppuun vielä hieman vatsoja ja käsivarsitreeniä (puristusvoimaa).

Toistaiseksi tuntuu tuo ohjelma mukavalta. Kun pitää vaan palkinnon mielessä koko ajan, niin luulen että tässä saattaa olla ohjelma, joka antaa tuloksia vuoden sisällä. Testi jatkuu...

The Deadlift Test.

Treeni

Maastaveto
- lämmittelynä 15x 60kg:lla
- valmistava 6x 100kg:lla
- testi: 8x "helppo" 13okg:lla

Kokeilin vielä 145:lläkin, mutta se jäi kolmeen toistoon. Nyt on siis testattu kaikki päävoimaliikkeet. Ensi vkolla pääsen sitten aloittamaan uuden ohjelman...

No Pain, No Gain... No Brain?

Myönnän heti: minulla on ongelma pitkäjänteisyydessä. Ainakin, mitä tulee salitreeniin. Etsin koko ajan uusia tapoja haastaa itseäni. Pidän siitä, kuinka paikkoihin särkee aina treenin jälkeen. Mutta varmaan juuri siksi ei sellaisia suuria kehitysaskeleita ole viime aikoina tapahtunutkaan.

Pää ei oikein meinaa antaa periksi kevyeen treenaamiseen. Kuitenkin tuntuu, että nekin jotka eivät näytä treenaavan tosissaan, saavat todella hyviä tuloksia aikaiseksi. Olenko missannut jotain?

Tulin siihen tulokseen, etten ole koskaan saanut ruokailuja kuntoon. Ja siihen kun lisätään rääkkitreenit, niin tulokset kohenevat nopeasti ja sitten joko jämähtävät paikoilleen tai alkavat jopa laskea.

Nyt sovittiin yhden kaverin kanssa, että aletaan kokeilemaan yhdessä (siis yhtä aikaa) Doug Hepburnin voimaohjelmaa. Kyse on hyvin simppelistä treenimetodista, joka löytyy täältä, uudelta lempisivustoltani, t-nation.com.

Treenit.

8RM:n testaus.

Penkkipunnerrus: 90x8 toistoa

Military Press (pystypunnerrus): 50x8 toistoa

Kyykky: 110x8 toistoa

Selkäliikkeitä en päässyt vielä testaamaan, syynä 300... Välipäivinä ajattelin tehdä GJ-tyylisiä kuntojumppia, kevyempiä kuin aikaisemmin. Tarkoitus on lisätä voimaa tuolla Hepburnin ohjelmalla ja kestävyyttä näillä GJ-treeneillä. Katsotaan, miten potku riittää...

Iltatreenit.

30min. painia, putkeen. Päälle hieman tekniikkatreeniä...

Pain.

Juhannuksena käytiin porukalla pelaamassa softausta. Siitä kirjoittelinkin tuohon edelliseen blogimerkintään. Aikaa meni tuolloin jotakuinkin 1½ tuntia. Oikein hyvää hikijumppaa. Jos olisi pakko alkaa laihduttamaan, niin tuo olisi aika hyvä vaihtoehto muulle aerobiselle. Reidet ja alaselkä saivat hyvin töitä, hiki valui maskin alta norona.

Päätin pitää loppuviikon lepoa, sillä maanantaina olisi 300-treeni. Lepo tulisi tarpeen...

Treenit.

"300" (gymjones.com)

25 leuanvetoa
50 maastavetoa 65kg
50 punnerrusta
50 hyppyä 70cm korkuiselle laatikolle
50 jalkojennostoa (yht.100, en käyttänyt 60kg tankoa ollenkaan)
50 clean and press 16kg käsipainolla (25 per käsi)
25 leuanvetoa

Aikaa meni 50 minuuttia, melkein 20 minuuttia enemmän kuin vajaa vuosi sitten. Henki meinas lähteä. Kädet tärisi vielä puoli tuntia treenin jälkeen.

Nyt on ollut yksi välipäivä, mutta yläkroppa on edelleen aika rikki. Yläselkä, rintalihakset, hauikset ja kyynärvarret todella kipeinä. Takareidet vain hieman. 300 on hyvä testeri, tietää missä mennään kunnon kanssa.

Ajatuksia 300:sta...taas.

Luin artikkelin Gerard Butlerista Men's Healthin erikoisnumerossa. Olin miettinyt, miten Butler oli saanut itsensä vielä massiivisempaan kuntoon kuin muut 300-elokuvan näyttelijät. Nyt sain vastaukseni: vaikka Butler treenasi Mark Twightin Gym Jonesilla puoli vuotta ennen elokuvan kuvauksia, niin muutamaa kuukautta ennen kuvausten alkamista Butler kääntyi ammatibodarin puoleen saadakseen vähän enemmän lihasmassaa. Kuinka kukaan jaksaisi GJ-treenien lisäksi käydä vielä bodaamassa?

1. LihasMASSAn kasvattaminen eroaa suuresti lihasKUNNON kasvattamisesta. Kyllähän molemmissa aiheutetaan mikrotraumoja lihakseen, mutta aika eri tasoilla. Massan kasvattamisessa koetetaan saada mahdollisimman paljon kudosvaurioita aikaiseksi jota sitten rakennetaan kunnollisella ruokavaliolla.

2. Bodaaminen on kevyttä. Olen varmaan huono ihminen arvostelemaan kehonrakennusta, mutta mieti: ovatko "punttisalikäyntisi" jännittäviä? Tuleeko perhosia vatsaan, kun mietit, saatko tehtyä uuden ennätyksen vipunostoissa? Aika varmasti vastauksesi on ei. Bodaaminen on kevyttä mielelle. Vaikka onkin se inhottava jalkapäivä tiedossa ja tiedät, että jalat tulevat olemaan kipeät seuraavina päivinä, niin väitän, että stressi on erilaista kuin GJ-tyylisissä treeneissä.

Kun otetaan esimerkiksi 300. Inhottaa jo etukäteen se, kuinka kipeäksi tiedät paikkojen tulevan. Kuinka harmittaa jo ensimmäisissä leuoissa, kun joudut jakamaan niitä koko ajan pienempiin sarjoihin. Kuinka jokaikinen sekunti, jonka kulutat taukoon lisää loppuaikaasi. 300 ei ole kevyttä mielelle.

Tällä pohdinnalla tahdon sanoa, ettei ole mikään mahdottomuus yhdistää bodausta ja GJ-tyylisiä treenejä. Vaan saattavat jopa jollain tasolla täydentää toisiaan. Niin kauan kun pitää huolen omasta palautumisestaan (varoen ylikuntoa).

ps. Ja ymmärrän, että kilpabodaus vaatii sellaisia uhrauksia, mitä en ole itse valmis maksamaan. Kaikki kunnia niille, jotka antavat kaikkensa valitsemalleen lajille.

Juji's War Journal 20.6.2008

"20.6.2008. On satanut monta päivää. Kelit huononevat koko ajan. Miehet odottavat kärsimättöminä pääsyä taisteluun. Voi kuinka vähän me ymmärrämmekään sodasta. Sen kauheudesta.

Kolme kovaa taistelua. Vaativat olosuhteet. Maasto vaihtelee jatkuvasti. Hetkittäin kasvillisuus on niin tiheää, että saatamme kulkea suoraan vihollisen pistimeen. Kuuma. Hyttyset kiusaavat. Mutta keskittyminen ei herpaannu hetkeksikään. Minne katse menee, sinne aseen piippu osoittaa.

Ensimmäinen yhteenotto. Liikun parini kanssa tiedustelijapartiona. Sissipartiona. Parini päättää mennä etumaastossa. Suon sen hänelle, joskin tunnen piston sydämmessäni päästää häntä etumaastoon. Kuin syöttinä.

Ehdimme edetä maastossa muutaman minuutin, kun huomaan vihollisen. Hän ei ole nähnyt minua vielä. Joudun siirtymään eteenpäin saadakseni suoran osuman. Vilkaisen parini suuntaan, jotta voisin käsimerkein viestittää hänelle vihollisesta. Hän ei kuitenkaan katso suuntaani, joten päätän tuhota kohteen. Ensimmäinen laukaus osuu vihollisen aseeseen. Hän hämmästyy ja kääntää katseensa minua kohti. Ehdin laukaista pari kertaa. Hän kääntyy paetakseen, mutta osun vielä muutaman kerran. Ensimmäinen yhteenotto on ohi. Vasta myöhemmin saan kuulla parini saaneen osuman juuri ennen omaa onnistumistani.

Jatkamme parini kanssa eteenpäin. Seuraava yhteenotto tuntuu venyvän vaikka kuinka pitkään. Ylitämme joen. Luulemme tietävämme vihollisen sijainnin. Pysymme pitkään taisteluparini kanssa yhdessä, mutta jossain vaiheessa ennätän liikkua niin nopeasti, että parini jää jälkeen. Olen yksin. Ja eksyksissä. Vainoharhaisuus valtaa mielen. Missä vihollinen luuraa? Perustoimintamallit pysyvät kuitenkin. Aseen piippu osoittaa koko ajan uhan suuntaan.

Tarkistan jokaisen puskan ja kannon, jonka ohitan. Kurkkaan kuusen taakse oikeaoppisesti. Näen hahmon ja avaan tulen. Myös vihollinen ehtii avata tulen. Saan osuman ja kaadun maahan...


Jotenkin olen edelleen toimintakykyinen. Toinen yhteenotto on ohi. Olen saanut vihollisen kuten hänkin sai minut. Mutta olen edelleen toimintakykyinen.

Käskynjaossa saan uuden parin. Vanhasta paristani en tiedä enää mitään. En kysele hänen peräänsä...


Kolmas yhteenotto. Uusi parini haluaa meidän toimivan erillään. Niinpä hajaannumme. Liikun peltoaukean viertä, tarkistaen sen reunaa metsään päin. Olen päässyt järvenrantaan. Teen virheen, sillä en ota tarpeeksi rantaan, vaan jätän viholliselle tilaa molemmille puolilleni. Syöksyn vaistomaisesti maahan kun kuulen konepistoolin laulavan vasemmalta puoleltani. Pysyn maassa niin kauna kuin sarja kestää. Ammun muutaman laukauksen tulen suuntaan. Saan vihollsien liikkeelle ja siten myös paljastamaan sijaintinsa. Hän laukaisee sarjan. Pysyn suojassa ja toivon ettei hän osu minuun. Ympärilläni ropisee. Kuin ihmeen kaupalla säilyn ehjänä. Huomaan aseeni tyhjentyneen. Onneksi otin mukaani vara-aseen. Tiedän tosin ettei aseeni vedä vertoja vihollisen tulivoimalle. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Lähden kiertämään vihollisen sivustaan. Näen parini myös vaihtavan asemaansa. olen päässyt ylämaastoon, kun kuulen hänen huutonsa ja ymmärrän että olen yksin. Näen hahmon liikkuvan poispäin minusta. Saalistajan vietti iskee ja lähden onnettoman aseeni kanssa hänen peräänsä, koko ajan ampuen. Kuitenkin metsän siimeksen takaa hän saa minut maahan.

Ryömin maassa. Löydän hylätyn aseeni ja raahaudun kasarmille. Illalla pystyisin jo nauramaan tälle kaikelle..."

Destroyed.

Saattaa olla, että tuli eilen vähän liikaa treenattua (no shit?).

Tänään on meinaan sellainen olo, kuin joku olisi hakannut selän lehtipihviksi. Hartioista polvitaipeisiin asti paikat "hyvällä" tavalla kipeät. Nyt pitäisi vaan jaksaa syödä tarpeeksi, että kroppa saa rakennusainetta tarpeeksi. Olen yrittänyt syödä nyt terveellisesti, ja pääosin olen siinä onnistunutkin. Vähän on kropalla totuttelemista tällaiseen rankempaan treeniin, tässä on varmaan pakko syödä aika paljonkin extraa.

Treenit.

Penkkipunnerrus. Lämmittely 50x20 toistoa. 90kg 4x4 toistoa.
Vinopenkkipunnerrus. 50kg 3x10 toistoa.

Supersarjana:
Hauiskääntö tangolla 20kg 6x15 toistoa
PenkkiDippi 6x20 toistoa

Jalkojennostoja 50kpl

Nolottaa laittaa noita penkkituloksia tänne, kun on niin onnettomia lukuja. Mutta ainakin kannustaa parempiin tuloksiin jatkossa.

Workout Drink

Aloin käyttämään taas ns. workout drinkkiä treenin aikana. Ostan siihen Lidlin urheilujuomaa, lisään sekaan 30g maustamatonta heraproteiinia, glutamiinia ja kreatiinia. Sen verran vettä lisäksi, ettei ole niin jäykkää juotavaa. Juon tämän pois treenin aikana, silloin lihakset saavat tarvitsemansa rakennusaineet käyttöön heti. Katabolinen aika pienenee.

Illalla ajattelin tehdä 300:n. Ei mitään järkeä, mutten taida jaksaa mennä BJJ:hin. Liikaa tekniikkaa yhdelle viikolle...

Back To Basics.

Yritän nyt aloittaa säännöllisen salilla käynnin. Viime aikainen kuntoilu kun tuntuu keskittyneen lähinnä pyöräilyyn ja satunnaiseen BJJ:hin. Salitreeni vaatii keskittymistä myös ruokailuun. Tein päätöksen kokeilla perinteistä kuntosaliharjoittelua kuukauden päivät. Syöminen sen mukaan, toisin sanoen enemmän kaloreita huiviin, ja oikean aikaiset palautukset. Kolmijakoinen treenikierto, välipäivinä kuntojumppaa. Jos jaksaa.

Kierto olisi siis:

ma selkä+olkapäät
ke rinta+hanskat
pe jalat

Treenit.

Eilen sunnuntaina BJJ 1tunti 15min. 15min siitä sparria.

Tänään pyöräillen töihin, 20km. Iltapäivällä kuntosali, jolloin seuraavaa:

Maastaveto. 60kg x20 reps lämmittely. 110kg 4x6 reps. Aika kevyeltä tuntui...

Kulmasoutu. 60kg 4x8 reps. Kevyttä...

Tein selkäliikkeitten väliin lämmittelyä/pre-exhausta käsipainoilla. Olkaliikkeitä.

Pystypunnerrus. 35kg 3x8 reps.

Pystysoutu. 35kg 3x6 reps

Loppuun vatsarutistuksia, 40kpl.

Illalla ehkä vielä BJJtä... Saattaa olla liikaa.

19.00. Jep, kävin vielä BJJssä 1,5 tuntia.

Juji's War Journal 11.06.2008

Ei ihmeempiä. Työt venyivät iltaan asti, enkä ehtinyt enää painimaan. Joten päätin pyöräillä kotiin, vaikka sateen mahdollisuus oli olemassa. Ja märkä reissu olikin...

Treenit.

Pyöräily, n.20km. Aika 45:00.04, eli ihan hyvin.

Fly with eagles.

LL Cool J sanoi eräässä haastattelussa, että tulisi pyrkiä lentämään kotkien kanssa. Että varikset "hengaavat" varisten kanssa. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että pitäisi kulkea nenä pystyssä, kuvitellen olevansa jotenkin parempi kuin muut. Tämä tarkoittaa pysymistä erossa pahoista, viheliäisistä ihmisistä. Sellaisista, jotka tekevät kaltaisekseen.

Pyri sellaisten ihmisten seuraan, joilla kuvittelisit olevan samanlainen arvomaailma kuin sinulla. Tai parempikin.

Kävin tänään harjoittelemassa uudella treenisalilla. Ei siis uusi sinänsä, vaan henkilökohtaisella tasolla. Emme ehtineet harjoittelemaan täyttä aikaa, koska aikatauluissa oli ilmeisesti käynyt joku sekaannus. Mutta siinäkin lyhyessä ajassa ehdin jo tottua hieman uuteen treeniporukkaan. Ja tunsin oloni tervetulleeksi. Mikä oli tärkeää, sillä olin jo kääntyä ulko-ovella pois treenisalilta, ei ollut ollenkaan treeni-intoa päällä. Mutta näin jälkeenpäin tunnen, että tein oikean ratkaisun.

Ehkä nämä tyypit ovat niitä kotkia. Ja itse olen vielä varis. Mutta parempaan tuleekin aina pyrkiä.

Treenit.

1 tunti BJJ:tä. 15min siitä sparria. Ihan riittävä, kun miettii etten ole pitkään aikaan päässyt treenisalille.

Huom! Uutta!

Päätin vihdoin perehtyä asiaan ja sain asennettua laskurin kävijämääristä blogisivuilla. Katsotaan, kuinka paljon jengi jaksaa tätä käydä lukemassa...

Highway.

Vkoloppu takana, uusi elämä edessä. Päätin jo heti aamusta pyöräillä duuniin ja sainkin heti uuden ennätyksen tehtyä.

Treenit.

20km pyöräily, aika 46:35.04. Tuo kilometrimäärä saattaa heittää jopa kilometrillä, toisaalta laitoin ajan päälle ajoissa ennen lähtöä. Ja tärkeintähän on huomata ajan paranevan. Reitti on pysynyt samana. Perillä suihkun jälkeen tuli kyllä huono olo. Meinasi laatta lentää. Oli ilmeisen rankka veto.

Treenaamisen eri osa-alueet

Tuossa eilen aloin pohtimaan jo omaa kehittymistä. Luin artikkelin Men's Health:stä (joka on muuten yksi turhimmista lehdistä, mitä maa päällään kantaa) jossa kehoitettiin testaamaan oma kunto viidellä eri osa-alueella: räjähtävyys (power), voimakkuus (strength), kestävyys (endurance), ketteryys (agility) ja nopeus (speed). Artikkeli oli poikkeuksellisen hyvä, vaikka olikin suunnattu enemmän joukkueurheiluun, erityisesti palloilulajeihin. Täytyy ottaa nuo testit ylös, ja katsoa, minkälaisessa kunnossa sitä ollaan. Osa testeistä oli aika itsestään selviä/läpihuutojuttuja. Esim. yhdellä osa-alueella testattiin maksimikyykkyä ja täydet pisteet sai 90kg:lla... sehän on ihan normi treenipaino tämän painoiselle kaverille! Luulisi siinäkin mieluummin olevan joku prosentuaalinen tulos, esim. 150% omasta kehonpainosta... Nuo juoksujutut aiheuttaa oman ongelmansa, kun tuo nilkka tuntuu olevan tuollainen pain in the ass.

Sitten kehittäisi tuota omaa treenaamista siten, että kehittäisi vähintään kerran viikkoon jokaista osa-aluetta. Pitää vaan etsiä jokaista osa-aluetta kehittäviä treenijuttuja tarpeeksi monta, ettei keho totu liikaa yhteen harjoitukseen.

Tälle viikolle ensimmäinen treeni on jo hoidettu, se oli kestävyyden puolella. Vai oliko se jopa voimakestävyyttä, en viitsi tehdä eroja näille kahdelle...

Know Your Limits. And Conquer Them.

Muutamana päivänä olen ehtinyt treenaamaan tällä viikolla. Tänäänkin pitäisi päästä, sillä loppuviikosta pitää semmoista kiirettä, ettei treenaamaan ehdi millään.

Treenit tällä viikolla:

Tiistai-aamuna BJJ:tä. 6x6 minuuttia kevyttä sparria, ei tekniikkaa. Vaikka sitä yrittääkin koko ajan hioa, tietenkin.

Eilen keskiviikkona olin varma, etten ehdi enää treenaamaan mitään, mutta sain kuin sainkin vedettyä kuntopiirin läpi. N. 30 minuuttia, pitäen sisällään punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, hyppyjä (nilkka ei ollut ihan hirveän innoissaan näistä) ja varjonyrkkeilyä palauttavana välissä.

Olen joskus tehnyt tuota ko. jumppaa enemmänkin. Nyt huomasin kesken treeniä, miten kunto on muuttunut. Huomasin, että keuhkot kyllä jaksoivat ottaa happea tarpeeksi (aerobinen) mutta sitten taas lihakset väsyivät aivan luvattoman nopeasti? Eli ns. lihaskestävyys on selkeästi huonontunut, muuta hapenottokyky parantunut? Onkohan tämä edes mahdollista?

Etenkin punnerruksissa huomasi, että ojentajat menivät heti maitohapoille, mutta vatsalihaksia tehdessä ehdin ihmettelemään, että olenko yhtään hengästynyt. Henki kulki aivan kuin olisi päiväkävelyllä ollut... Täytyy ohjata treeniä hieman eri suuntaan, tai ainakin painottaa vähän eri asioita.

Syöminen on lipsunut nyt kisojen jälkeisen ylimenovaiheen vuoksi. Tai siis olen itse antanut sen luisua. Nyt saa taas vähän keskittyä ruokailun järjestämiseen...

Vacation.

Tämä vko on mennyt lomaillessa. Oikeammin sanottuna taukona treenistä. Kyllä tässä tuntuu kroppakin levänneen kunnolla. Alunperin piti pitää taukoa vain muutama päivä, mutta puolessa välissä viikkoa ei ollut vielä treeni-into tullut takaisin, joten päätin odottaa ihan rauhassa, silläkin uhalla, että olisin joutunut suorastaan piiskaamaan itseäni uudelleen treenaamiseen.

Tällä kertaa sain apua vanhalta kaverilta, joka houkutteli ulos treenaamaan. Perjantaina saimmekin yhdessä tehtyä sopivan rankan treenin.

Treenit:

Hyppyleuanveto. Vuorotellen kaverin kanssa, yksi toisto kerrallaan. Vaikea sanoa, mihin numeroon asti pääsimme, mutta lienee parin-kolmen kymmenen paremmalla puolelle.

Dipit. Vuorotellen kaverin kanssa, yksi toisto kerrallaan. Tästäkään en osaa sanoa, kuinka paljon meni, sain itse vähemmän dippejä kasaan kuin treenikaverini.

Laskeva pyramidi kahvakuulalla. Kolme liikettä on yksi toisto. Yksi toisto piti sisällään heilautuksen eteen, rinnallevedon ja tempaisun samalla kädellä. Teimme yhden käden kerrallaan, toinen lepää tänä aikana. Toistot: 5-4-3-2-1. Oikein hyvä, kevyt treeni näin alkajaisiksi.

100 punnerrusta kädet tangoilla. Tarkoituksenamme oli saada yhdessä kasaan 100 toistoa (50 per tekijä). Lopussa alkoi kyllä tahti jo hyytyä. Mutta saimme 100 kasaan.

Hyvää tällaisessa treenissä oli se, että saimme pientä, toverillista kilpailua aikaiseksi, mistä saimme molemmat motivaatiota tekemiseen enemmän kuin yksin tehdessä.

You win some, you lose some.

Nyt on kisat takana.

Ei ollut suunsoitosta paljon apua. Lauantain matsi päättyi täydellä ajalla toisen kaverin pistevoittoon. Ei ollut hyvä olo, kun asteli tatamille. Asiaan vaikutti vamma (nilkka), ravinnon niukkuus kun pelkäsin olevani yli painorajan ja yleinen alakulo. En uskaltanut päivän aikan juoda edes kunnolla, kun pelkäsin painon heilahtavan yli sallitun rajan. Mistä sitten kehittyikin päänsärky sopivasti ennen ensimmäistä ottelua. Hyvä meininki...

En löytänyt millään sitä draivia, mikä vaaditaan kisojen loppuunviemiseen. Saati sitten edes yhden vastustajan voittamiseen!

No. Mielihän siitä meni maahan, mutta vain hetkeksi. Olin niin tyytyväinen ylipäätään siihen, että pääsin vihdoin ja viimein pois sieltä kisoista. Tuota yhtä matsia odoteltiin käsittämättömät 7+ tuntia! Siinä ajassa ehti pohtia aivan liikaa kaikkia asioita. Toisaalta, onhan se sama stressi kaikilla muillakin ottelijoilla.

Päätin jo eilen illalla kuitenkin, että tänään mennään hakemaan hyvitystä. Ensimmäisen ottelun jännitys oli jo kuitenkin saatu pois päiväjärjestyksestä, joten pitihän sen mennä tänään edes vähän paremmin.

Ja menihän se! Sain edellisenä iltana syötyä ja juotua kunnolla, sain siis kropan jälleen normaalitilaan. Nesteytys, ravinto... kun nämä asiat on kunnossa, niin painikin onnistuu paljon paremmin.

Tänään sitten Openissa sain ensimmäisen vastustajani pisteillä voitettua ja toiselle hävisin lukotuksella aika nopeasti. Mutta sain siitä matkaan SM pronssia. Ihan hyvä, että tuli tänään lähdettyä kisoihin. Olisi varmasti jäänyt kaivelemaan, jos olisi vain jättänyt sunnuntain kisat väliin.

Kokemusta ainakin tuli ihan mukavasti lisää. Paikat mitkä rikki tällä hetkellä (siis sen nilkan lisäksi): selässä kramppi, vasemman käden nimetön venähtänyt, oikena jalan isovarvas sama juttu ja mustelmia ympäri kroppaa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä huomenna huomaa.

Mitä opin näistä kisoista.

1. Pidä huoli siitä, ettei tarvitse pudottaa painoa liian nopeasti, jos ollenkaan.
2. Sparraa välillä kovaa. Liian pehmeä harjoittelu, vaikka onkin hyvästä peruskuntokaudella, voi koitua kohtaloksi kisoissa.
3. Lajin mukaista treeniä. Viime aikoina ei ole tuo puvun kanssa treenaaminen paljon maistunut. Itseasiassa, inhoan sitä. Mutta kisoja edeltävänä kuukautena siihen tulee panostaa kunnolla.
4. Hanki samanlaista vastusta kuin kisoissa. Yleensä kisoissa juuri väännetään aivan raivolla, joten samanlaista vastusta pitäisi saada omassa harjoitusporukassakin.

5. Viimeinen, muttei vähäisin. Vaihda seuraa. Jos omassa seurassa ei panosteta kilpailuun ja se kuitenkin kiinnostaa, vaihda sellaiseen, missä panostetaan.

Lopuksi vielä kiitokset huoltojoukoille ja kuvaajalle. Ilman teidän tukeanne ei olisi mitaliakaan!

Freedom.

Paljon on ehtinyt tapahtua tätä kirjoittaessa. Ehdin käydä Puolassa, valmistautua kisoihin, parantua nilkkavammasta...

Aloitetaan Puolan reissusta. Olisi ollut paljonkin syytä jättää koko reissu väliin, kun kisoihin oli aikaa enää 2 viikkoa. Onneksi homma ei nyt ainakaan ihan vielä ole mennyt täysin puihin.

Yllä olevat kuvat on otettu Puolan reissun retkeltä Stutthof:iin. Stutthof oli yksi keskitysleireistä, joilla juutalaisten kansanmurhaa suoritettiin. Paikka oli hyvin hiljainen. Tuuli ainoastaan kävi paikassa korviin, ei kuulunut edes lintujen laulua. Hiljaiseksi veti...

Jos jollekin muuten jäi epäselväksi tuo ensimmäinen kuva, niin siinä on leirillä surmansa saaneiden kenkiä. Pieniä, isoja, naisten, miesten... Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Paikka sai taas miettimään tätä meidän maailmaamme. Meillähän on kaikki aika hyvin. On helppoa elää kun yhteiskunta pitää huolta. Toisaalta, onko Stutthof pelkkää historiaa? Eikö tänäkin päivänä ihmisiä tapeta kansanmurhan omaisesti ympäri maailmaa? Historia toistaa itseään...

Mutta siirryn paljon kevyempiin aiheisiin, kuten treeniin, syömiseen ja kilpailemiseen.

Treenit tällä viikolla
(kisoihin valmistautuminen)

Kuntojumppaa alkuviikosta. Kuntopiirin tyylisesti leuanvetoja, tukkipunerrusta (pururatojen jumppapaikoilla), kyykkyjä ja dippejä.

Mattopainia tiistaina:
15min. lämmittelyn omaisesti varjopainia, eli shootin ja sprawlin harjoittelua. Hyvä alkujumppa, tosin tuntui ettei oikein jaksa treenata näin pienillä kalorimäärillä.
30min. rentoa mattotyöskentelyä, mahdollisimman jouhevaa. Muutama tekniikka jäi vielä vähän arveluttamaan, mutta en aio alkaa opettelemaan sitä enää tässä vaiheessa.

BJJ:tä keskiviikkona omalla salilla (joka tosin saattaa vaihtua nyt kesällä, katsotaan). Kalorivaje puski entistä pahemmin päälle, puvun kanssa painiminen on paljon raskaampaa, kun tulee heti painostavan kuuma. Olisikohan nestehukka...:)

Ravinto.

Alkoi jo huolestuttaa alkuviikosta, kun puvun kanssa vaa'alla käynti näytti melkein 4kg yli oman painosarjan! Vielä kun punnituksesta läpipääseminen on edellytys koko kisaan osallistumiselle. No, tänään tilanne on kitenkin jo valoisampi: aamulla vaaka näytti 300 grammaa alle oman painosarjan!

Syömiset? Ravintoterapeutti varmaan saisi halvauksen kun kuulisi, miten olen tällä viikolla syönyt. Mutta 4kg pudottaminen alle viikossa vaatii jo hieman rankempia konsteja. Niinpä olen pitänyt seuraavanlaisen jaksotuksen:

ma: nolla-hiilari-päivä
ti: jokainen ateria sisältää: proteiininlähteen ja hedelmän
ke: proteiinijuomilla ja -patukoilla mentiin tämä päivä, kiire
to: nolla-hiilari-päivä. Pakko kuitenkin yrittää vetää painoa varmuuden vuoksi pikkuisen alle vaadittavan, ettei tarvitse kääntyä salin ovella kotiin. Huomenna annan vähän armoa ruokailun suhteen, olisi sitten hyvässä iskussa lauantain kisoja varten.

Muistelen sitä yhtä ja ainoaa kesää milloin olin todella hyvässä kunnossa. Rasvaprosentti oli jotain alle 7% ja lihaskunto oli kohdillaan. En ollut varsinaisesti mitenkään erityisen vahva, mutta kestävyyttä oli sitäkin enemmän. Niinä aikoina vaan muistan, että kun olin vienyt sitä dieettiä yli tietyn kynnyksen, tuntui kuin painoa olisi voinut pudottaa kuinka paljon vain. Nyt tuntuu, että saattaisin olla siinä pisteessä jälleen! Sääli, että silloin kuuntelin muita, kuinka pitäisi olla 5kg enemmän painoa (lihasta). Se kun oli tietenkin pakko yrittää hankkia muutamassa kuukaudessa... ja niitä painoja kannan edelleen mukanani. Katsotaan, pääsenkö niistä nyt lopullisesti eroon.

Damages.

Jep. Sama nilkka kuin aina ennenkin. En vielä tänään käynyt lääkärillä, huomenna sitten. Mutta aika mukava yllätys näin vähän ennen kisoja. Tosin luulen, että saan jalan kuntoon ennen tähtäämiäni kisoja, olisi vain ollut mukava nyt viikonloppuna käydä "lämmittelykisoissa", mutta ne jää kyllä väliin väkisinkin.

Tällaisina aikoina mietin miten saisin ajan mahdollisimman hyvin käytettyä. Tuossa onkin jäänyt muutamia elokuvia katsomatta kiireiden takia, mutta en tarkoita sellaista tekemistä. Ennemminkin aikaa tutkailla itselleen uutta tekniikkaa. Tai tehdä musiikkia (siinä olen kyllä verrattain onneton, vaikka Mac:lla sekin pitäisi olla helppoa).

Mutta yksi asia on erityisesti jäänyt harmittamaan. Meditointi. On ollut aikoja ja paikkoja milloin on pitänyt tätä kokeilla oikein toden teolla ja välillä olen saattanut sitä muutaman minuutin tehdäkin. Mutta yksi uusi tekniikka on vielä kokeilematta. Ja kyseinen tekniikka vaatii kerrallaan tunnin. Siinä huomisen homma.

Ajattelin kokeilla myös painonpudotusta pelkän ruokavalion avulla. Onhan tässä muutama päivä aikaa kokeilla, lähtisikö pari kiloa ihan pelkällä proteiinikuurilla. Jos vaikka pääsisin alempaan painoluokkaan.

Treenit

13x3 leuanvetoa, aikaa 3 leuan vetämiseen minuutti. Ilman heilautusta. Yht. 39 leukaa.

"Minute Pyramid".

Tällä oli kyllä oikeakin nimi gymjones.com -sivuilla, mutta en sitä tähän hätään muista. Ideana kuitenkin, että jokaisen kuluvan minuutin aikana pyritään tekemään yksi toisto enemmän kyseistä liikettä kuin edellisellä minuutilla. Minuutin sisällä saa pitää taukoja tekemisessä, mikä tietenkin lyhentää lepoaikaa. kun ei enää pysty ylittämään edellisen minuutin suoritusta, loppuu siihen.

Tukkipunnerrus (painavimmalla mahdollisella) 1->13

Istumaannousu kädet suorina pään yläpuolella 1->9

Oikein sopivat treenit. Aikaa meni pikkuisen yli puol tuntia.

Work.

Mikään ei ole parempaa kuin yhdistää treeni ja hyöty. Vkoloppu meni mukavasti puuhommissa. Voisin vaikka vannoa, että aika mones CrossFit -yhteisössä oltas kateellisia siitä treenist mitä sai aikaseksi. Aikasemmin en oikein osannut arvostaa tällaista treeninä, vaan koin sen enemmän työnä. Hyödyllisenä työnä, mutta silti.

Aika paljon nykyään tulee tehtyä kuitenkin koneellisesti, mikä tietysti nopeuttaa mukavasti.

Onneksi kaikkea ei ole vielä koneellistettu. Puiden nosto sirkkeliin, paksujen puunrunkojen halkaisu kirveellä. Todella hyvää koko kehon treeniä. Puhumattakaan siitä, kun joskus tulee raahattua noita isoja puunrunkoja keskellä umpihankea.

Fyysistä työtä tehdessä mies saa olla mies. Sitä ei tule väheksyä tänä aikana, milloin suurin osa työstä tehdään päätteen ääressä.

Treenit

Lue ylläoleva teksti...

Versatile Striking.

En tiedä monipuolisempia "striker:eita" kuin Kyokushin karatekat.

Nimenomaan monipuolisuus on se mihin nyt kiinnitän huomiota. Oma kokemukseni kyseisestä lajista perustuu muutamaan kokeilukertaan pienellä salilla Hgissä. Salin vetäjälläkin oli asenne tosi hyvin kohdillaan, ei yrittänytkään "käännyttää" omaan lajiinsa, vaan kertoi mitä oma laji tarjoaa. Toinen kokemuspohja on aikanaan vhs-videoille hankitut Marco Lalan opetusvideot. Lala on hyvä opettaja: hän ei ole rajoittanut osaamistaan ainoastaan lyöntilajeihin, vaan omaa myös mustan vyön judossa, on harjoitellut brassijutsua sekä painia. Suurin osaamisalue hänellä on kuitenkin Kiukkarissa.

Lala myös yhdistää nyrkkeilyn käsitekniikat osakseen omaa Iron Warrior -systeemiään. Muutaman tyypin kanssa joskus aikanaan kokeilimme näitä oppeja ja silloin tuntui siltä, että juuri liikkeiden monipuolinen yhdisteleminen takasi osumien perille saamisen. Kun vastustajaa pommitetaan tehokkaasti joka suunnasta. Potkut eivät ole rajoitettuja vain äärimmäisen tehokkaisiin potkuihin (vrt. kickboxing ja thaiboxing) vaan tärkeämpää on saada lisää kulmia mistä hyökätä. Kirvespotkukin voi oikella hetkellä olla ottelunpäättäjä.

No niin, kerrohan muutama esimerkki menestyneistä kiukkari-ottelijoista?

Muutama nimi: Bas Rutten (2.dan, pohja hankittu myös muista lajeista), Glaube Feitosa (K1-ottelija). Semmy Schilt treenaa karatelajia, joka suurimmalta osaltaan perustuu Kyokushiniin.

Tämän puheen tarkoitus ei ollut kehua Kyokushinin ylivertaisuutta muihin lajeihin, vaan kertoa siitä kuinka hyvä järjestelmä kiukkarissa on. Suosittelen kokeilemaan, jos on mahdollisuus ja innostusta pystylajeihin. Aika, hyvin käytetty.

Treenit.

Lämmittely: 100 punnerrusta kädet penkillä

1. 3x3min. säkkitreeniä potkujen kanssa, 30 sec "lepo" vatsarutistuksessa
2. 3x30sec varjonyrkkeilyä 5kg käsipainoilla (pelkkiä suoria), 30sec "lepo" painot ylhäällä, kädet suorina
3. 3x30sec varjonyrkkeilyä 5kg käsipainoilla(pelkkiä koukkuja), 30sec "lepo" 20kg tanko hauiskääntö -asennossa.

Kädet tärisi aika pitkään treenin jälkeen...

Seuraava treeni. Myöhemmin.

Muscle-upin kokeilua, kahvakuulan heittoa, etukyykkyä. Mielenkiintoisinta oli kisa:

Etukyykkyä 30kg:lla 10x sitten palomies-kannolla kaveria 50m. Vaihto. Kokonaisaika lasketaan. Aikaa meni 2:48...

Kolmesataa.

So far so good.

Olen saanut itseni aika hyvin vieroitettua karkin syömisestä. Menin tässä asiassa aika pitkälti omia reittejä, kokeilin jälleen uutta. En tosin suosittele ketään kokeilemaan tätä mutta omalla kohdallani onnistuin mielestäni suht hyvin.

Aloitin sillä, että vaihdoin karkin syömisen suolaiseen. Eli söin kerran päivässä lounaana mitä hyvänsä. Tähän kuului siis aivan mikä tahansa paikka: McDonalds tai muu roskaruokapaikka. Ennen kuin huomasinkaan, en syönyt enää karkkia, pahe oli vaihtunut pienempään pahaan. Saahan hampurilaisista enemmän muita ruoka-aineita sen pelkän sokerin sijaan.

Seuraava vaihe on nyt menossa. Aloin syömään tasapainoista lounasta ja välipaloina proteiinijuomia. Aloin pyöräillä töihin. Matka kestää noin tunnin verran. Liikunnan lisääminen tuo motivaatiota myös syömispuoleen: miksi nähdä kaikki tuo vaiva (pyöräilyllä) ja sitten heittää kaikki hyöty mäkeen (syömällä huonosti).

Tavoitteena tehdä terveellisistä tottumuksista elämäntapa.

Liikuntaa on tullut joinain päivinä ehkä vähän liikaakin. Olisiko ollut keskiviikkona, kun tein ensin aamulla kuntopiirin, iltapäivällä pyöräilin töistä kotiin ja sitten vielä illalla BJJ:tä 1½ tuntia. Seuraavana päivänä oli hyvä että pääsin sängystä ylös, keskivartalo oli aivan tohjona. Tein yhden mielenkiintoisen havainnon: keskivartalo oli kaikkialta niin kipeä, etten huomannut vatsalihasten edes olevan kipeä, ennen kuin kokeilin jännittää niitä. Kivun eri asteita:)

Kolmesataa

Liikunnan motivaatiota olen hakenut edelleen 300:sta. Spartalaiset kun edelleen ovat mielessäni aika korkealla tasolla, mitä tulee päivittäiseen harjoitteluun. Niin paljon kuin sainkin motivaatiota sekä 300 sarjakuvasta, Tuliportit -kirjasta tai gymjones.com sivustoilta, niin elokuvaan olen itseasiassa aika pettynyt. Aloin katsomaan sitä uudelleen ja huomasin paljon asioita, jotka häiritsivät. Koko ylimääräinen draamaosio, jossa kuningatar taistelee kotipuolessa poliittisia juonitteluja vastaan. Eiköhän siitä, että mies lähtee varmaan kuolemaan olisi saanut tarpeeksi draamaa aikaiseksi. Piti siinä nyt sitten vielä raiskata kuningatar... Oikeastaan, jos elokuva olisi ollut edes hitusen uskollisempi sarjakuvalle olisin todella pitänyt siitä. Niitäkin osioita, mitä oli leikattu pois elokuvasta (esim. Efialteen hyppääminen jyrkänteeltä) olisi ihan hyvin voinut jättää elokuvaan edelleen. Mutta eipä siinä, eihän pelkkää sotimista voi kuvata 1½ tuntia, vai voiko (Sotamies Ryan, anyone?).

Extroissa oli muuten loistava kommentti siitä, että kuinka heillä (taistelukoreografit) ei ollut tietoa siitä, millaista tekniikkaa muinaiset spartalaiset käyttivät. Pari kommenttia:

1. Ensinnäkin, he ainakin jotenkin tiesivät Falangin toimintaperiaatteen. Siihenhän koko kreikkalaisten (Spartalaiset eivät olleet ainoat Kreikassa jotka kyseistä taktiikkaa käyttivät) sotataktiikka perustui: kolmessa rivissä sotilaita, etummaisena kilpimiehet ja takana olevat työntävät heitä eteenpäin läpäisemättömän yksikkönä. Spartalaisten keihäät olivat tarkoituksella yli parimetrisiä: he pystyivät kilpien yli pistämään kilpimuuriin pysähtynyttä vihollisarmeijaa. Parhaiten taktiikkaa kuvaa jättimäinen niittokone: kilvillä työnnetään, keihäillä niitetään. Falangi hajosi ainoastaan siinä vaiheessa, kun vihollisen joukot lähtivät pakenemaan. Elokuvaan tällainen kuvaaminen ei kai kuitenkaan sovi. Sehän on kovin yksitoikkoisen näköistä.

2. Kun koreografit sitten kehittelivät hienoja itämaisia kamppailuliikkeitä Spartalaisille tuli mieleeni ajatus: kuinka hienoa tekniikkaa tarvitaan, kun tarkoituksena on tappaa vihollinen miekalla? No, kaiken kaikkiaan ihan hienoja taistelukohtauksia.

Tässä nyt ehkä vähän liikaakin avautumista nyt jo vanhasta elokuvasta.

Joka tapauksessa, hyvin olen saanut motivaatiota samasta aiheesta. Ei viitsi valittaa jokaisesta pienestä kolotuksesta, kun jotkut ovat oikeasti kärsineet aika paljon. Syyksi ei enää kelpaa, että vähän väsyttää. 300:sta innostuneena puuhastelin kevennetyn version 300 ohjelmasta, mikä löytyy gymjones.com -sivustolta.

Treenit: Light 300

25 Blank pull-up (jalat boxin päällä)
50 maastavetoa 65kg:lla
50 punnerrusta, kädet penkillä
50 box-hyppyä 40cm korkeudelle
50 clean and press käsipainoilla (10kg)
50 suoraa FloorWiperia
25 "lankku leuanvetoa" (Sama kuin ensimmäinen liike)

Aikaa meni 21:23.10. Tiedän, että tuokin näyttää aika helpolta, mutta niin oli tarkoituskin. Ei heti sitä perhanan ylikuntoa, vaan tasaisen kovaa kehitystä.

Crossroads.

Viime aikoina joutunut vähän hakemaan suuntia tuon syömisen ja treenaamisen suhteen. Sehän se tosin tuntuu olevan ikuinen taistelu muutenkin.

Kolme asiaa, joiden kanssa olen tienristeyksessä:

1. Syöminen. On alkanut pikkuhiljaa siistiytymään, tänään sain käsiini Fighterin uuden numeron, jossa suomalaisen vapaaottelun ykkösnimi, Mikko Rupponen kertoi omasta luolamiehen dieetistään. Olen harkinnut tuon luolamies -dieetin aloittamista jo kehoiluajoilta, mutta luovuin ajatuksesta jo pitkän aikaa sitten, koska ymmärsin niin, ettei kamppailu-urheilijalle sovi BB-tyylinen ruokailu. Kamppailu-urheilijoita kun yleensä kehoitetaan syömään paljon hiilihydraatteja, että jaksaa sitten vääntää ja punnertaa.

Aion kokeilla tästä hetkestä eteenpäin noudattaa jonkunlaista Caveman-dieettiä. Ja tosiaan niin, että siirryn hiilarittomampaan suuntaan vähitellen, niinkuin artikkelissakin kehotetaan. Plus, että tuon kalanmaksaöljyn tilalle pitää kehittää joku muu terveellinen rasva. Hiljaa hyvä tulee. Kiitokset Fighter-lehdelle ja Rupposelle, ilman näitä tekstejä en olisi uskaltanut siirtyä siihen syömiseen, mikä kohdallani on aina tuntunut hyvältä. Hyvä, että jollakulla on rohkeutta elää eri tavalla ja näyttää esimerkkiä.

2. Kamppailulajit. Kun olisi aikaa enemmän, niin keskittyisin näihin toden teolla. Eddie Bravon mattokamppailujutut on olleet työn alla jo jonkun aikaa ja aion niitä testata kevään kisoissa. Olin jo hommaamassa uuttakin materiaalia opiskeltavaksi, mutta kannattanee kuitenkin vielä harjoitella vanhoja taitoja.

Aion kuitenkin parantaa kamppailulajituntemustani. Pyrin tekemään vähintään kerran päivässä jotain näihin liittyvää, esimerkiksi yhdistämällä sitä päivän aerobisiin harjoituksiin. Varjonyrkkeily on tuttua jo entuudestaan, en tosin ollut koskaan kuullut varjopainista? Tämä asia vaatii perehtymistä...

3. Conditioning eli kunnonkohottaminen. H.I.T tosiaan meni vähän mönkään osaltani, mietin tässä tosin, että kohta se Rupponen varmaan kertoo myös hoitavansa voimatreeninsä H.I.T:llä ja sitten menen taas lampaana perässä:) Ei kai nyt sentään, kyllä se nyt on tullut testattua. Ei sovi, omalla kohdallani, kamppailulajien sivuharjoitteeksi.

Treenisalikin on hieman hakusessa. Omalla salillani en ole päässyt käymään hankalien treeniaikojen vuoksi, eikä siellä kuulemani mukaan ole viime aikoina päässyt kauheasti sparraamaankaan. Joten olen tässä haeskellut uutta treenipaikkaa. Eilen kävin pienellä salilla, johon olisin päässyt aika näppärästi kotoa kävellen, mutta paikan hinta oli aivan liikaa tasoon nähden. Siellä oli tosin hyvä tunnelma ja vetäjä vaikutti samanhenkiseltä kuin itse on (ehkä kuitenkin sitoutuvampi treenaaja).

Paino on myös päässyt hieman karkaamaan, ottelupainoa varten kun pitäisi pudottaa semmoinen 3kiloa, vähintään. Hiton BJJ, kun punnitus tehdään Gi päällä. Helpompi tarkkailla painoa, kun kalsarit jalassa tietää suunnilleen missä mennään.

Treenit: Burbee Conditioning. Tällä kertaa tosin ilman punnerrusta Burbeen kanssa. Kiitokset Ross Enamait:lle hyvistä ilmaisista treenivinkeistä!

18km pyöräily. Aikaa meni tunti.

Cardiovascular Conditioning.

Jep jep, eihän siitä H.I.T:stä enää mitään tullut. Kauhea ylikunto, heti. Joten pidän ruokailun suunnilleen samana, vähennän roskaruokaa ja pidän vanhan treenimetodin (CrossFit) päällä. Pääsee ehkä joskus taas kuntoon.

Treenit tälle päivälle:

Clean and Press 30kg, aikaa 2.31, 39 toistoa. Tässä siis lämmittelyt.

Varsinainen treeni:

http://www.bodybuilding.com/fun/rossboxing2.htm

eli aloittelijoiden Burbee Conditioning (Beginner). Olipahan aika rankka treeni. Mutta eipä mennyt paljon aikaa, 11min.!

Huomenna sitten BJJ:tä illalla, jos vaan suinkin pääsen...

BB for Bodybuilding.

Eilen päätin käväistä salilla pitkästä aikaa. Olin ajatellut tehdä jonkun hyvän kuntopiirin, että saisi kuntoa kohotettua BJJ-SM:iä varten. Jostain kumman syystä päätin kuitenkin kokeilla pitkästä aikaa High Intensity -treeniä, huolimatta siitä, mitä olen tähän blogiinkin joskus kirjoitellut asiasta. Ettei siis pitäisi treenata lihaskokoa, jos haluaa parantaa suorituskykyä, varsinkaan jollain matalavolyymisellä "Kehis"-treenillä.

Mutta voi p#kle kun tuntui kyseinen treeni hyvältä. Oli kuin olisi kotiinsa tullut!

Olen aika pitkään perustanut salilla käymisen Dorian Yatesin treenifilosofiaan. Eli yhteen/kahteen sarjaan, 6-10 toistoa per sarja. Sarjan loppuun viemiseen käytetään välillä pudotussarjoja, pakkotoistoja tai Rest-Pause -sarjoja. Yhden/kahden sarjan treenifilosofia toimii mielestäni hyvin omalla kohdallani, koska on vaikeaa "jättää tekemättä niitä sarjoja loppuun". Ei vaan oikein sovi omalle päälle tuollainen ajattelu.

Ruokapolitiikka on ollut aika lapsen kengissä viime aikoina, on herkut maistunut aika hyvin. Jotenkin on ajatellut asian niin, ettei tarvitse välittää ruokailutottumuksista, koska ei yritäkään rakentaa lihasta. Niinpä kehis-tyylinen ruokailu pitää poissa myös pahoilta teiltä. Pysyy paremmassa kunnossa, koska ruokailuhan on 90% kehonrakennuksesta.

Nyt suurin haaste onkin löytää tasapaino High Intensityn ja kunnonkohotuksen kanssa. Siihen kun lyö vielä lajiharjoittelun päälle, niin tuleekohan liikaa... Aionkin kokeilla nyt vähän aikaa tehdä kerran viikossa koko kropan läpi H.I.T:llä ja jos jää aikaa, niin siihen vielä kuntojumppaa päälle. Lajiharjoittelu silloin kun treenit osuu kohdilleen, eli ehkä pari kertaa viikkoon. Saa nähdä mitä tästä katastrofista tulee. Tuleeko saman tien ylikunto tms. Kun vaan jaksaisi syödä hyvin.

Treenit: olkapää, rinta, ojentaja

Pre-exhaust: vipunostot käsipainoilla 3x20 (sivuille, eteen, taakse). Pystypunnerrus 20kg/20, 50kg/8,6.

Penkkipunnerrus leveällä otteella 50kg/20, 80/7,6 (huomaa ettei ole vähään aikaan penkkiä tehnyt).

Ranskalainen punnerrus makuulla 20kg/20, 30kg/9,10 (intesiteetti puuttui näköjään näistä sarjoista). Penkkipunnerrus kapealla otteella 20/20 (liian kevyt), 60kg/6,5 (liian raskas)

Eilen tosiaan vielä lipsahti (tahallaan) McAterian puolelle ja siinähän se yö menikin vatsan väänteissä. Tästä hetkestä eteenpäin sitten puhdasta ruokaa, kiitos.

Voittaminen ja häviäminen.

Voittaminen ja häviäminen merkitsee samaa kuin elämä ja kuolema.

En näe asiaa ehkä ihan noin jyrkästi, mutta samalla tavalla häviämiseen tulisi mielestäni asennoitua: se kun vaan on niin, että joissain tilanteissa ei ole varaa hävitä. Onneksi viime vkolopun lukkopainikisat eivät olleet tällainen tilanne.

Kyseinen ottelu:
http://www.youtube.com/watch?v=ANtRkzFA0T8

Viime aikoina on ollut suhteellisen stressaavaa sekä töiden että oman vapaa-ajan kanssa. Paljon asioita tapahtuu lyhyessä ajassa. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Elämä karkaa ajan kanssa. Pitääkin siis yrittää elää aina mahdollisimman paljon hetkessä. Eli juuri nyt koska se hetkikin meni jo. Tämä pätee jopa huonoihin asioihin omassa elämässä, niissä kannattaa elää silloin kun ne ovat käsillä, sillä jos koko ajan toivoo vain hyviä aikoja, jää elämässä paljon kokematta. Ilman huonoja hetkiä ei ole hyviä hetkiä.

Joskus harvoin sitä masentuu itsekin. Omalla kohdallani saan kuitenkin motivaatiota muiden ihmisten koettelemuksista. Ei oman sukuplveni ole tarvinnut elää yhtään sotaa, paitsi niin halutessaan. Eilen katsoin Kauriinmetsästäjän, joka on siis kuvaus ystävyksistä, joita Vietnamin sota muuttaa. Kukaan heistä ei enää palaa ennalleen. Kun katsoo, millaista joidenkin ihmisten elämä saattaa olla, tulee todella tyhmä olo valittaa MISTÄÄN omasta vastoinkäymisestä. Hei, oikesti, kaikkihan on ihan hyvin?

Rubber Guard.

Ei liene salaisuus enää, että olen alkanut opettelemaan Rubber Guard -tekniikkaa. Viime treeneissä ohjaajamme kertoi kuinka helppoa on ohittaa kyseinen Guardin alalaji. No, ihan niin yksinkertaista se ei ollut, kuin kyseinen ohjaaja oli kuvitellut. Ja vaikka hän tietenkin pääsi ohi kyseisestä tekniikasta, niin voidaanko minun olettaa olevan vielä mikään mestari tekniikassa, jota olen harjoitellut viimeiset 3-4vkoa? Varsinkin kun verrataan ohjaajan kokemustasoa omaani kyseisen lajin parissa?

Tai sanotaan oikeammin näin: vaikka minulla olisi ollut millainen Super guard -tekniikka, niin jos vain testataan kyseisen guardin pitävyyttä staattisessa asennossa (koeta pitää kiinni, jos pystyt -asenteella), niin suurella todennäköisyydellä hän olisi tullut siitä joka tapauksessa läpi.

En itsekään yritä puolustella kyseistä guardia sillä, että se olisi jotenkin voittamaton. Ei se olekaan. Mutta se on erilainen. Niin erilainen, ettei minulla ollut mitään ongelmaa saada kyseistä guardia vastustajalleni viime vkolopun kisoissa, koska selvästi hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisessa kontrollissa hän oli suurimman osan aikaa.

Vastaväite: Nii-in, nähtiinhän se ettei Rubber Guardista ole mihinkään: hävisit ottelusi pisteillä?

Vastaus: Häviämiselläni on kaksi syytä. Ensiksikin: en halunnut käyttää (engl. I was not willing to use) perinteistä tekniikkaa näissä kisoissa. Mitä järkeä treenata tai kokeilla uutta, jos ottelutilanteessa sitten kuitenkin vajoaa takaisin vanhoihin kaavoihin? Toiseksi: oma kunto. Ja tämä, jos mikä, aiheutti tappion, ansaitusti. En ole tähän päivään mennessä kertaakaan hävinnyt painiottelua huonon kunnon takia. Nyt hävisin. Jo kun lähdin lämmittelemään ottelua varten, huomasin uupuvani täysin. En uskaltanut punnertaa alkulämmöiksi, koska tuntui siltä, että kunto loppuu siihen paikkaan. Ottelun ensimmäisen puolen minuutin kohdalla huomasin energiani olevan poissa. Täysin. Syy huonoon kuntoon johtuu viime aikaisista työkiireistä, stressistä ja siitä, etten ole ehtinyt pitämään kunnosta huolta uuden tekniikan treenaamisen takia. Aika pitää aina priorisoida jotenkin, viime aikoina tekniikkaan enemmän kuin kuntoon.

Mutta aina oppii jotain uutta. Kuntokaan ei ole mikään itsestään selvyys!

Treenit

Tällä viikolla maanantaina ehdin treenaamaan jopa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran aamupäivästä ja toisen kerran illalla ohjatuissa treeneissä (joista kerroinkin jo ylempänä:).

Eilen huomasin isovarpaan venähtäneen, joten piti pitää lepopäivä. Illalla kuitenkin punnerruksia parin minuutin ajan.

Nyt vielä kun saisi itsensä salille tekemään kuntopiiriä...